Ennen ja jälkeen

Sehän se on ihmisen ajattelulle tyypillinen ominaisuus, että pystyy seikkailemaan ajassa. Milloin muistellaan menneitä, milloin pohditaan tulevaa. Joskus tuntuu, että elettävä hetki on vain sitä varten, että sitten jälkeenpäin katsotaan, miten se kuteen kohta sopi elämäni mattoon, kun käsillä oleva tapahtuma tuntuu tavanomaisen toistolta.

Uutta pakkaskautta edelsi lukuisten lumisateiden aika, ja kinokset karttuivat!

Tuo ei kylläkään tarkoita, että eläisin yksitoikkoista aikaa, päinvastoin! Kyllä näitä päiviä monin tavoin muistellaan! Juurikin alkuviikolla olivat katonkunnostajat Hessu ja Urtsi muuttamassa autotallin sisätunnelman aivan erilaiseksi, kun se sai panelikaton gyprocin tilalle. Olin saanut tyhjennetyksi sisustan siihen malliin, että sopi työskennellä. Lunta satoi taivaan täydeltä koko sen päivän, sain tehdä kahdet lumityöt lapiolla, hyvä, kun rakentajat pääsivät pois autoineen. Teemu pääsi linkoamaan vasta sen jälkeen parkkipaikkaa.

Yläpolun alkupäässä odottaa yksi keko, ja autotallin takana peräti neljä! Siivoamista siis riittää. Ei ole kiire.

 Kunhan tästä vielä ryhdistäydyn, menen korjaamaan ulkona pressujen alla odottaneet tavarat taas sisätiloihin. Nyt on hieman muita askareita, kuten lämmitystä ja kursseja. Onneksi koko viikon satoi lunta, niin että pressut eivät juurikaan sieltä pistä silmään. Kun kaikki järjestelyt tulee tehtyä, voidaan sitten vaikka tehdä uusintavihkiminen. Ajattelen nimittäin myös laitattaa sinne valot ja muita sähköpisteitä. Ulkovalojakaan ei ole ollut. Jo vuosia sitten ostin liikkeeseen reagoivia lamppuja kaksi kappaletta, jospa niitä nyt tulisi käytetyksi! Ikkunaverhot pitää myös vaihtaa, vanhat riippuivat 20 vuotta paikallaan.

Vuonna 1991 vanha rakennus, navetta-lato-ulkovessa, oli tullut aikansa päähän yhden tiiliseinän pettäessä ja tiili- ja betonirakenteet oli traktorin kauhalla saatu littanampaan muotoon, jota sitten vielä ketunpesämaalla (ilmaisua käytti täytemaan tuoja)  tiivisteltiin ja muotoiltiin. Päälle valettiin talkoilla betonilaatta, jossa mestarina oli sittemmin edesmennyt naapurini Matti Kajander. Kyllähän silloin arvelutti, että jospa talli alkaa kallistua, kun yksi kulma meni täytemaan puolelle, mutta rautoja tuli tarpeeksi, ja talli on pysynyt suorana. Siitäkin huolimatta, että melkein koko olemassaolonsa ajan talli on toiminut klapivarastona, jotka pinot ovat olleet juuri tuolla herkimmällä syrjällä. 

Hessu oli silloin 20 vuotta nuorempi rakentaja, talli on pääosin hänen järkensä ja jälkensä mukaan. Keskimmäinen lapsenlapseni Emmi oli tuolloin parikolme-vuotias tyllerö, joka puuhasi rakennuksella hyvänä apulaisena muiden joukossa hänkin, ja siitä lähtien rakentajasta tuli meidän sukumme puheissa super-Hessu. Valmis uudistila tuntui niin hienolta, että taiteilijasisareni Marja piti siellä taidenäyttelyn, booleineen kaikkineen. Tapasin tuolloin monta vanhaa ystävää koulu- ja lapsuusvuosilta lämpimällä elokuulla, mehumaijan poristessa itsekseen seurustelimme kymmeniä vuosia sitten tapahtuneista aiheista. Talo oli ollut kesämökkinä sinä kesänä kahdeksan vuotta ja kovassa kesäkäytössä, kun Helenan jälkipolveakin jo oli. Kesämökkiaikaa kesti vielä pitkälti toistakymmentä vuotta eteenkin päin.

Tällainen lumivalli, paljon yli päälaen, jää vasemmalle syrjälle, kun mennään maantielle! Teemu on saanut lingota tuota kekoa monta kertaa, kun 19 tammikuuta alkaneen sadekauden aikana lunta on tullut lisää lähes päivittäin.

Onneksi rakentajat ehtivät vasta tällä viikolla, sillä viime sunnuntaina oli tärkeitä vieraita autotallin sisällön suhteen. Facebookissa voivotteluni oli johtanut siihen, että entinen oppilaani Leppäkosken Jaana oli alkanut kiinnostua vanhoista keittiönkaapistoista, jotka asuivat autotallissa, ne olivat joutuneet sinne jo lähes 15 vuotta sitten, kun kunnostutin kerrostaloasuntoani toisaalla myyntiä varten. Kaapistoja ei sitten voinutkaan tässä käyttää, kun huonekorkeus oli noille kaapeille liian matala, Se on vain 230. Nyt kynttilänpäivän kunniaksi tehty vierailu poisti minulta huolen, että vielä käyttökelpoiset kalusteet olisivat menneet lämmitysmateriaaliksi. Nyt ne kyllä odottavat lumien alenemista tässä paikassa, ennenkuin matka uuteen kohteeseen naapurikylässä alkaa.

Ovensuulta katsellen näkyy muovin alla Elsan polku-Singer odottamassa sisätiloihin pääsyä, ja etualhaalta pilkistää oranssinen muovi, johon haravat ja lautoja on kääräisty, sen päälle on kertynyt kahdessa viikossa reipas lumipeite!

Käpytikka on jo aloittanut takomisharjoitukset. Tämä puhelinpylväs ei ole kohteena ensimmäistä kertaa.

Kanjoni autotallin länsipuolta alamäkeen, linnut odottavat, että kohta ripotan taas heille auringonkukat lumen poiston jälkeen.

Opin savipajatunnilla maanantaina, kuinka tehdään pallo tai muna. Lisää tehtailin eilen illalla kotona. Kyllä ihmiskäsi on hyvä työkalu, se käy malliksikin. Ahkerien käsien aikaansaannoksia siis muistellaan tänään!