Minkähänlaisia turistivirtoja tänne on odotettavissa, jos vanhat tutut lomakohteet alkavat egyptin- ja tunisianmallin mukaan tehdä yhteiskunnallista remonttia? Me täällä kotimaassa voisimme ajatella, että oma matkailu vähemmäksi ja omat nurkat paremmiksi! Olisi mitä tarjota, jos vieraita tulee. Kaiken ei tarvitse olla uutta. Aina voi järjestää jotain vieraskamarin tapaista, mutta niissä ei tarvitse olla sellaisia vuodevaatteita, jotka eivät enää itsellekään kelpaa. Onneksi vielä tällä hetkellä nukkumisen välineet patjoja lukuunottamatta ovat tosi edullisia. Joka kulttuurissa on omat piirteet, se on se ripaus eksotiikkaa, jota turisti ei kotoaan löydä. Siisteys on mielestäni kuitenkin ensimmäinen asia. Eilisiltana esitetyssä TV-ohjelmassa Intian kulttuurin ripaus oli mennä uimaan Gangesvirtaan, samassa kohdin, josta juuri pyhä lehmä nousi ylös takapuolenpesultaan. Ohjelmaa tehneet matkalaiset eivät kauhistelleet, ainakaan ääneen.
Olipa hyvä, kun olivat nuo autotallin remonttipojat liikkeellä silloin helmikuun viimeisessä suuressa lumisadepäivässä, sillä sen jälkeen olisi ollut kyllä hankalaa tehdä töitä, kun kylmät tulivat vieraisille. Loistava ajoitus! Nyt onkin ulkona käyty vain välttämättömia pikku pyrähdyksiä päivän kaavojen mukaan. Savivarastoja muokaten kuluu se osa päivästä, jolloin alkaa palella, se on syömisen jälkeen, koska lihastyöstä syntyy paljon lämpöä. Fleecetakki lentää tuolin sarjalle ennen pitkää! Sukkien ja tumppujen teko television urheiluohjelmien ryydittämänä on myös sopivaa. Kun hieman jännittää kilpailijoita, pitää samalla puikoista napakammin ja kudontajälki on parempaa. Nyt ei puhettakaan yläkerran kangaspuista, sinne ei lämpöä kannata tuhlata, kun ulkoseinät eivät ole niin hyvin eristetyt. Kohta maaliskuun aurinko alkaa lämmittää! Nytkin päivä- ja yölämmöt ulkona jo vaihtelevat yli 10 asteen väliä.
Päivän uutisissa parin viikon aikana on tuon tuostakin palattu entisen puhemiehemme Paavo Lipposen small talk- tapaan, jolla hän pyrki lopettamaan keskustelun jostakin wikileaks- aiheesta. Media on pitänyt tapaa epäkohteliaana tai ylimielisenä, vähättelevänä. Minun mielestäni tokaisu on enemmän miesmäinen, facta-ajattelun ilmentymä. Paavo ei ole ainoa, jonka olen kuullut vuosien varrella käyttävän juuri tätä ilmaisua! Tuntui, kuin olisin törmännyt vanhaan tuttuun, kun hänkin oli sen ominut. Siitä on jo yli kymmenen vuotta, kun viimeksi tein koulumaailman töitä, oppilailtahan nuo parhaat innovaatiot aina ensin kuuli. Mutta aina sen olen kuullut miespuolisesta suusta. Voi olla, että naisenkin päässä tuo ajatus käy, mutta ei tule niin usein ulosannetuksi.
Joulukaktus on innostunut tekemään lisää nuppuja, nyt enemmän kuin ennen joulua, joten se esittää nyt pääsiäiskaktusta. Voimakas iltapäivän auringonpaiste on varmaan herättänyt sen kukintahormoneja. |
Tästä ei ole kuin kukonaskel seuraavaan tyyliin, liioitteluun, jota eräät tuttavapiirini henkilöt myös harrast/avat(ivat). Siinä tavallaan heitetään löylyä lisää koko kauhallinen, jolloin koko asia unohtuu ja päästään ihailemaan lausujan loistavaa verbalistiikkaa. Molemmissa tavoissa on kuitenkin sama lopputulos, että ensimmäisenä asiasta puhunut saadaan hiljaiseksi, kuin tulitikku, joka sytyttää kynttilän.
Varsinkin nuoriso, tai nuorina itseään pitävät, käyttää myös Aku Ankka-kieltä, joka perustuu sarjakuvan kuvatekstien pieniin puhekupliin, joihin mahtuu vain sana kaksi. Asia esitetään symboleina, kuten entiset egyptiläiset hieroglyfein. Puhekielessä se ilmentyy käsimerkein tai liikkeen ääntä matkivana kirahduksena tms. Ihan sellaisen puhujan vieressä ei kannata olla, voi tulla tuikkaus tai lentää sylkykupla! Pohdin, miksi sitä juuri nuoriso käytti ja tulin siihen tulokseen, ettei sanavarastosta löytynyt siltä kohdin mitään käyttökelpoista. Joskus ammoin, ennen akuankkojen kieltä, oli tapana käyttää jotakin muuta sanaa korvikkeena, mm. eräs hittejä lauleskellut Kisu ilmensi sitä trendiä laulullaan Juu, juu, juustossa löytyy. Pilanteon kohteena oli ilmaisija, jolla joka toinen substantiivi oli juusto. Ja usein on kyllä niinkin, että uusi tapa otetaan käyttöön, jos itseä ihmishierarkiassa korkeammalla oleva idoli sitä harrastaa, ja halutaan osoittaa kuuluvansa hänen joukkoonsa omaksumalla hänen tapojaan. Näinhän tekee laumaiän yksilö, nuori. On muuten äärimmäisen valaisevaa lueskella sosiologiaa!
Arktisissa oloissa puhe ei ole keskustelua, vaan tiedottamista varten. Mikäli kovalla pakkasella puhuu paljon, vetää kylmää ilmaa sisäänsä, ja se on lajin hengissä säilymisen kannalta huono juttu. Siitäpä tulin ajatelleeksi, että suomalaisten heikko, jo kliseeksi käynyt small talk-kyky voisi olla ilmentymää juuri tuosta geeneissä olevasta survival-ominaisuudesta. Tokaistaan siksi reilusti vaan So what? Energiaahan tässä säästetään muutenkin.
Tuo viimeinen juttuhan oli hyvä! Vihdoinkin kunnon syy meidän niukkasanaisuuteemme (jos se sitten pitää paikkansa se vähäpuheisuus), voisi hyvinkin pitää sitä juuri tuollaisena survival-ominaisuutena.
VastaaPoistaMinulla on juuret isäni kautta sysmäläisiin, joista tiedetään, että siellä on asunut hyvin vanhaa Päijänteen ympäristön kalastajakansaa. Kovin kiinnostava kansatieteellinen piirre oli myös ns. mongolipoimu silmäluomessa, jossa ulompi silmän reuna verhoutuu luomeen. Muitakin geneettisiä ominaisuuksia on todettu. Tämän kansan asumispaikkoja on Suomessa (ainakin 4000 eKr) ollut paljon ennen sitä virolaisinvaasiota, joka tapahtui noin kansainvaellusten aikoihin, ja tuolloin alkoivat esim. hölmöläistarinat kukoistaa, kun näillä alkuperäisillä oli vielä ikkunattomat savupirtit käytössä. He olivat eri kulttuuria.
VastaaPoistaTunsin isukkia ja muuta sukulaistoa seuratessa tuon vähäpuheisuuspiirteen oikein hyvin. Isäni koti oli nimenomaan Päijänteenrannan tuntumassa metsäkulmalla.
On todella mukava lukea ajatustesi liitoa. Tuohon lippos-asiaan ja yleensä "vuotojutun" reposteluun olen todella kyllästynyt. Minusta lehdistö on jo liian pitkän aikaa VAAHDOTTANUT asioita. Aivankuin tehosekoittimella vaahdottaisi vettä. Toimittajat aika heppoisen yleissivistyksen omaavina hyökkäävät jnk asian kimppuun, sitä suurennellen ja vääristellen. On meissä lukijoissakin vikaa kun "tartumme syöttiin" ja ostamme lehtiä, jossa "vaahdotetut" jutut ovat präntättyinä. Kaikesta lukemasta jää muistijälki ( sanoi suomenkielen maikkani kerran), siksi on vaarallista lukea roskaa. Halusi tai ei, mielen pohjukkaan on voinut jäädä tahrattu muisto jstk julkisuuden henkilöstä median maalaamana. Kuitenkin kaikitenkin Lipposen Paavo on ainoa EU-mitat täyttävä valtiomies, joten hän voi katsoa meitä alentuvasti ja sanoa So what!
VastaaPoistaJoo. So what toistuu usein omissa ajatuksissakin! Ei tule kyllä sanotuksi. Se ei mielestäni johdu siitä, että haluaisin vanhenemisen myötä "panna ikkunoita kiinni". Toisaalta en pidä itseäni mitenkään parempana, mutta kaikki ei voi kiinnostaa, meillä on erilaiset kykyrakenteet. Saamme olla erilaisia!
VastaaPoistaPaavossa on karismaa. Se on ehkä lähtöisin siitä, että hänellä on poikkeuksellisen paljon vitaalisuutta eli elonvoimaa. Jaksaa, ehtii ja muistaa, kun aikaa ei hukkaannu esim. virusten tms aiheuttamiin sairasteluihin. Hänen terveysasioistaan en kyllä oikeasti mitään tiedä, mutta ihonväri kertoo ihmisen fyysisestä tilasta aika paljon, ja siksi päättelen niin.
Perinnöllisyystieteessä vitaalisuutta pidetään suorastaan tavaramerkkinä, tunnuksena sille, jos on kyse heteroosista eli lajien tai rotujen välisestä risteymästä. Jälkeläinen on pajon enemmän kuin vanhempiensa summa. Oppikirjoissa oli aikoinaan mallina kasvinjalostajien suuret savutukset viljakasveilla. Hyvinä esimerkkeinä on pidetty maailman suuren sulatusuunin eli Pohjois-Amerikan asukkaita, siellähän ollaan monessa tapauksessa vasta kolmatta tai neljättä polvea. On ollut kiinnostavaa seurata meidän TV:ssä sikäläisten tekemää sukujuurien etsintä-ohjelmaa.
Kun Suomessa oli siirtoväen tuottama suuri muuttoliike, syntyi runsaasti kanta-asukkaiden ja tulokkaiden välisiä perheitä, joiden lapset saivat tätä heteroosi-synnyinlahjaa nauttia. Myös sodan jälkeen vauhdilla edennyt kaupungistuminen on siirtänyt kansaa pois sukunsa sijoilta löytämään toisen muualta maasta tai maailmasta olevan perhekumppanin.
Ihan auvoista ei risteymäperheen elo ole, sillä kaikkia tulokkaita tai erilaisia kohdellaan yleensä aika ankarasti. Jos tätä polkua seuraa, saadaan hyvien terveysgeeniyhdistelmien seuraksi sisua, jossa -kyllä mä vielä sulle näytän - tyyliin ponnistetaan kaikissa oloissa.
Eräs takavuosien oppilaani, joka ei menestynyt lukiossa kielenopintojen takia, kertoi sitten aikamiehenä, suuren autoliikkeen hyvinvoivana johtajana, että hän itse piti hyvän menestyksensä yhtenä perussyynä entistä rehtoriaan, joka oli antanut suht koht suorasanaista moitetta eropaperia antaessaan ja sanoen viimeksi, että mitähän sinustakaan tulee tuolla asenteella. Se oli jäänyt kaikumaan vuosien varrella mieleen, ja poika oli ajatellut, että kyllä mä sulle vielä näytän!
Piti tuossa kolmannessa kappaleessa ylempänä sanoa että suuret saavutukset!
VastaaPoistaEvita, sinun puheenvuorosi ovat usein niin virkistäviä kuin kesätuuli! Tulee hyvä olo lukemisen jälkeen. Et pyörittele toisen puhetta, vaan työstät asiaa päässäsi! Tosi kiinnostavaa nähdä kommenttejasi!
VastaaPoista