Helmikuu koittaa!

Talven selkä on saatu jo taitetuksi, nyt mennään jo vauhdilla kohti valoisampia aikoja. Oikein hyvin sen huomaa aamulla, kahdeksan maissa ei kirkkaalla ilmalla enää lamppua tarvitse aamutoimiin, ja iltaisin pärjäilee luonnonvalolla jo yli neljän. Viime viikolla huomasin, että valkoisen taivaan tilalle oli saatu pilviharson takia vaaleankeltainen ja parina päivänä on nähty jo sinistäkin!

Etualan piirakkavati ei sisällä syötävää, vaan on keramiikkainen tuikku-alusta.

 Kun kaupoissa on aika edullisia hyvälaatuisia egyptiläisappelsiineja, tuntuu ihan ylelliseltä syödä niitä sinisessä huoneessa, kun värit ovat niin hyvät. No tuo oikeanpuoleisin, linssilude, on kyllä kurpitsa viime syksyltä, mutta kaikki taiteen puolesta! Kynttilänpäivään on vielä aikaa, siksi joulukynttilätkin vielä asemissaan.

Rapulta katsellessa tielle päin näkyy tien uppoaminen lumikanjoniin, kun molemmin puolin on yli metrin korkuinen kinos. Kuva on viime viikon lopulta, iltapäivältä, aurinko on vielä taivaanrannan yläpuolella pari tuntia.

Pihalumia on  kertynyt jo niin paljon, että katajat kätkeytyvät, vaikka heitänkin lapioidun lumen niiden taakse. Tuon heittopenkan korkeus läheni tänään jo kahta metriä!

 Muusta kevääksi kääntymistä ei juuri huomaa. No toki oli kuulevinani tänä aamuna talitiaisen titityyn? Aamuisin on tehtävä tulet alakerran uuneihin, ja melkeinpä poikkeuksetta päivä on saatu hyvin vauhtiin lumien lapiomisella. Mistä sitä oikein piisaakin! Sunnuntaiaamuna yrittäessäni pihalle saikin työntää ovea oikein kunnolla, sillä yön ja aamun valllinnut tuiskutuuli oli kinostanut oven taakse ja rapulle lähes 30 cm:n napakat lumet. Kaikki polut olivat kaventuneet puoleen entisestään.

Olen tänä talvena tehnyt linturuokintaa myös ripottamalla osan siemenistä suoraan polulle. Syy on hieman outo: kun auringonkukan siemenistä jää aika iso kuorikasa laudan lähelle, ajattelin, että kuoret voisivat siinä aikansa kuluksi toimia myös hiekoituksen tuuraajina.

 Taas on Suomessa harrastettu talvilintalaskentaa, kuten aina ennenkin. Linnut ovat olleetkin liikkuvampia ja käyneet ahkerasti syömässä, niin ne tekevät, kun ilmat hieman lauhtuvat. Pikkuvarpusten parvi on aika runsas, ne tuntuvat tulevan ensin. Vasta myöhemmin on tiaisten vuoro, jotka osaavat kaivella nokallaan lintulaudan alaosassa olevaa aukkoa siemeniä saadakseen, varpuset taas eivät, joten jos molemmat lintulajit ovat syömässä yhtaikaa, varpuset ovat maassa odottamassa tiaisten hommia laudalla. Pikkuvarpuset ovat myös oppineet syömään talipalloista ja -makkarasta, se ei ole ihme, kun varsinkin palloissa on niin paljon auringonkukan siementä.

Tienvarren papulanruusuaidanteessa ylimmät latvat ovat noin 170 cm korkeita, joten niiden tyvellä lumi on hyvinkin 130 cm korkealla, kun linkoamalla työnnetty tielumi pakkautuu tiheiden oksien ja piikkien väliin. Tämän ruusun kiulukat eivät houkuta jänistä ollenkaan niin paljon kuin punalehtiruusun. Iina-naapurini sanoi kuvassa, joka meni Face-bookin profiilikuvaksikin, olevan talvisia kukkia! Hienosti huomattu.

Ruusupensaissakin käy ruokailijoita, niihin johtaa jäniksen jälkien polkuja. Erityisen suosittu on punalehtiruusu Rosa glauca. Sen hedelmät ovat kyllä aika korkealla, mutta varsi taipuu luokille lumen painosta, ja kun nyt maassa on jo yli puolen metrin lumivaippa, jänis ulottuu aika korkealle.

Tässä kuva vuoden takaa, 24.2, ja kuvan kohteena maata viistävä punalehtiruusu. Viime vuonna lumet saavuttivat nykyisen korkeuden vasta helmikuun lopulla.

Muuten ovat päivät kuluneet autotallin tyhjentämisen kanssa askarrellessa, ulkopuolelle on tullut jo 4 pressuun käärittyä kekoa odottamaan pääsyä takaisin, ja perjantaina sain sen siihen kuntoon, että voi ottaa jo loput harjaamalla. Odotettavissa on katonkorjaajien vierailu tällä uudella viikolla. Autotalli saakin oikein hienon 20-vuotislahjan, kun tulee uusi sisäkatto, ja jospa ehtisi sähkömieskin sitten töihin.