Koiraseurue matkusti lauantaina takaisin kotiinsa, joten tupa on nyt nurkkia myöten tyhjä. Aika on kulunut lähes joka päivä lumilapiota heiluttaessa, muuten sukankutimen parissa. Kansalaisopiston kurssitkin alkoivat tosissaan, eli olin mukana kummallakin oppitunnilla, sekä keramiikassa että ompelussa.
 |
| Etupihan kukkapenkin irlanninkatajat taipuvat lumessa, niitä ei kohta näykään, mutta tienvarren tuijat vielä kestävät . |
Lunta on tullut niin paljon, että kaikki vanha vettynyt osa on saanut paksun pumpulipeiton ylleen, ollaan jo yli puolen metrin tällä tontilla. Mikä parasta, myös puiden oksille on riittänyt lunta ja huurretta. Valkoinen heijastaa valonsäteitä edestakaisin, eikä varjojakaan juuri näy, kun taivas on pilvessä.
Sekä maa ja taivas näyttävät samalta valkoiselta mereltä. Horisontti on häipynyt valkoisen valtaan. Yllä oleva näkymä on eilen keskipäivällä makuuhuoneen ikkunasta.
 |
| Parkkipaikan laidasta alkava arboretumin yläpolku eilisessä aamupäivän hämärässä, joten ripaus sinistä mukana. |
On vielä lisäksi täydenkuun aika, ja yöt ovat ohuemman pilviharson aikaan lähes yhtä valoisia kuin joulukuun lopulla aamuisin.
 |
| Polun yli alapihan puolella kurkottava kriikunanoksa kantaa hyvin lunta, koska kasvusuunta on lähes vaakasuora. Onneksi se on sen verran korkealla, etteivät oksankärjet osu, muuten tulisi koko kuorma niskaan. Tätä oksaa muotoillaankin saksilla lähes joka kesä! |
Ylenpalttinen valkoinen tuo mieleen rauhan, tuntuu ettei ole oikein ryhtyä raahaamaan autotallitavaraa johonkin muuhun tilapäiskätköön. Se menee siis mañana- osastoon.
 |
| Tontillani ei juuri ole tasaista maata, joten lumien poistamisen jälkeen on pantava mursketta pahimpiin jyrkänteisiin. Tämä polun osa on tullut kovin tutuksi, kun autotallista tilapäisesti pois siirrettävä tavara kulkee puutarhakärryillä talon alakerran varastoon. |
Mutta viimeistään pian sen on oltava tyhjillään, koska katonkorjaajat arvelivat ehtivänsä tammikuun aikana. Minua ahkerampia ovat kylällä johtotöissä häärivät työporukat, jotka jo muutaman päivän ovat möyrineet ikkunaani vastapäätä olevassa männikössä kaivurin kanssa ja perkailleet paksuja aurauslumen penkkoja päästäkseen käsiksi kohteisiinsa. Mitähän mahtavat puuhata, kun on valittu noin hankala lumiaika työn tekemiseen?
Huomenillalla meillä on juhlia tiedossa, sillä menemme kirjanjulkistamiskutsuille. Ei ole syysmasennukseen taipuvainen se tuttavani, joka pakertaa kirjaa tummimman syksyn aikaan! Onnea Iina!
Hetki juuri ennen pimeää on mun suosikki tässä lumisessa maailmassa.
VastaaPoistaOlet tallentanut lumoavia talvimaisemia. Olisi sääli, jos ilmastonmuutos veisi meiltä talven kauneuden ja riemun. Omalla tontillani seikkailee LUMIKKO. Se on tietoni mukaan jyrsijä-peto. Harakan epätoivoisia hyppyponnisteluita seuraan päivittäin. Viisas varis katselee nokanvarttansa pitkin sivusta tyhmää harakkaa. Tämä nimittäin yrittää hyppäämällä saada pikkulintujen "ruokakelloon" laitettua ruokaa itselleen.
VastaaPoistaAi. Lumikko on täällä enää harvinaisuus! Kun ei ole ruoantähteitä missään esillä, jyrsijätkin vähenevät. Vain maamyyriä, mutta ne nukkuvat talviunta. Ja ehkä kissoillakin on omat näppinsä pelissä.
VastaaPoistaNäkymät ovat nyt niin erilaiset verrattuina lapsuudenaikaisiin mielikuviin. Silloin talon ikkunasta avautui pelto, ja me lapset laskimme mäkeä suksilla siinä rinteessä. Maantien toisellakin puolella oli avointa, siellä oli Suonmäki, pulkkalasketteluun sopiva. Talvella suo oli jäässä, silloin sitä aukeaa voi hyödyntää. Polkuja oli vain yksi ja kapea sekin, se johti kaivolle. Arboretum on olevinaan paljon suurempi alue kuin silloin, nyt on erilaisia näköaloja puiden kasvamisen jälkeen.