Sattuipa hyvin, kun obligatorinen nuhakuume iski maanantaina. Vieraat olivat juuri sunnuntai-iltapäivänä alkaneet kotimatkansa. Illan mittaan sain vielä keskeneräiset kirjoitukseni lähtökuntoon. Kurkku tuntui hieman nielemisaralta, mutta sattuuhan puheenpölpötys-kauden jälkeen sellaistakin. Maanantaina oli tilanne kuitenkin kallistunut virusten voitoksi, nenä oli alkanut muuttua tippuvaksi hanaksi, ja ontelotkin olivat täynnä. Muuta ei tälle viikolle sitten ole mahtunutkaan. Nuhakuume.
Olin hieman toivonut voivani lähteä maanantaina kasvikerhoa tapaamaan Hämeenlinnaan, mutta pakollisten asioiden Kausalassa hoitamisten jälkeen päätyöksi muodostui sananmukaisesti niistely, ja siinä tilassa ei ole ratin taakse asiaa. Eikä toisia tapaamaan, sillä tämähän on tarttuvaa laatua. En nyt muista, koska tämän luokan tauti olisi viimeksi ollut, virukset olivat vuosien varrella muuntautuneet melkoisesti, eikä omista vasta-aineistani ollut mihinkään.
Tiistaina huomasin, etten ollut painanutkaan sunnuntaina Lähetä-nappia sähköpostissani, ja kirjoitukseni makasivat Luonnokset-laatikossa. Painoin nyt tuota nappia. Senjälkeen tein olon niin mukavaksi kuin mahdollista, vaikka lumitöitä olikin alkuviikolla hetkittäin tehtäväksi. Sen verran oli lämpö koholla, että pienestäkin ponnistelusta tuli ylenpalttinen kuuma, ja sen jälkeen sisällä pitkällinen palelu. Aika vierähti melko nopeasti, koska tunnun torkkuneen päivien mittaan aika usein. Silmistäkin pursusi nestettä niin, että ei onnistunut olla kovin kauan katselemassa. Kerhoihin ei olisi ollut asiaa senkään takia. Nyt perjantaina ollaan siinä vaiheessa, että yskintä on päällimmäinen haitta, eilen vielä oli niistäminen.
Onneksi televisio toi merkittävän ja positiivisen tapahtuman, kun naapurimaan kruununprinsessa Victorialle tuli synnytyksen aika. Niin paljon iloisia ihmisiä ja mukavia sanoja! On kyllä aika muuttunut 50 vuodessa, ei olisi ollut puhettakaan silloin, että aamulla synnyttänyt äiti nousisi siitä pukemaan lähteäkseen kotiin samana päivänä. Oli ollut Victorialla kova vuorokausi, ei varmaan yhtään yöunta varastossa ennen lähtöä. Ja kotiin päästyä tulivat sukulaiset. Ja seuraavana päivänä eli tänään viralliset inspehtorit.
Niinhän virustauti etenee, että se ensin valtaa joitain soluja, sitten uudet itiöt valtaavat seuraavat solut, ja kohta on koko limakalvo vallattu. Nimittäin kun vallattu solu kuolee,se purkaa uudet taudinaiheuttajat ulos naapurisolujen riesaksi. Onneksi se samaan aikaan lähettää myös varoittavia molekyylejä, jotka tarttuvat solunjakaumisen seurauksena syntyneiden uusien solujen pintaan, ja uudet solut eivät saa infektiota. Vähitellen siis tauti laantuu, kun varoittajia eli vasta-aineita tulee runsaasti. Mitä nuorempi ihminen, sen helpommin hän saa myös kohonneen ruumiinlämmön, joka nopeuttaa taudin etenemistä ja siitä paranemista.
"Kunnolla" sairastetusta taudista jää verenkiertoon pidemmäksikin aikaa vasta-aineita, joten tämän tapaisia itiöitä ei helpolla pääse lähiaikoina minua tartuttamaan. Hain syksyllä influenssa-rokotuksen, jossa piikillä saadaan valmiita vasta-aineita, joten oli helppo arvata, ettei kyseessä ole influessa. Nuhakuume on oman tautihistoriani yleisin sairaus, sehän kiertelee koulumaailmassa alati muuntuen, ja keskimäärin tuli sairastettua 2-3 erillistä rupeamaa työvuoden mittaan. Kun paikkakunnan väestö käy lomailemassa, joko kotimaassa tai kauempana, tavataan erilaista viruskantaa, ja niitä sitten joku tuo tuliaisiksi, ja uusi tautiaalto alkaa. Tavallisimpia olivat syyskauden alussa ja joulu- ja hiihtoloman jälkeen alkaneet epidemiat.
Nuorempana sain hoidettua pahimman vaiheen yleensä kolmessa päivässä, nyt tuntuu tulevan päivä pari lisää. Makuaistin kun vielä saisi takaisin. Pahin tämän luokan menetys oli joululomalla 1959-60, sillä maku- ja hajuaisti olivat kadoksissa kolmatta viikkoa. Se oli kuitenkin elämäni paras tauti, koska tupakkalakon teko meni vaivattomasti. Sitä olin harkinnut jo kauan, mutta aloitus puuttui. Siinähän se sitten tuli tehtyä, kihlajaisten kunniaksi. Lakko on pitänyt, koska hengityselimeni eivät ole sitä laatua, että kessuttelu sopisi. Ei se sopinut tähän toimenkuvaankaan, joka oli odottamassa.
Olo on siis tuntunut kuin teollisuuslaitokselta, jossa valmistetaan kiireellä tärkeää tuotetta! Lähtöaineina on tavallisten ravintoaineiden lisäksi ollut runsas vesi ja sitrukset, jotka ovat niin virkistäviä. Nyt kun ei elä enää puhetyöläisen arkea, ei ole pelkoa äänen häipymisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti