Huh mitä myräkkää!

Kun kesä ja syksy olivat niin märkiä, niin eipä sitä taustaa vasten ole ihme, että luntakin saadaan nyt roppakaupalla. Sitä on tullut yli viikon, lähes tauotta siitä lähtien, kun tulin Lohjan reisusta. Auton kuva on eilisaamulta, vuorokaudessa oli tullut melkein 20 cm:n peitto auton katolle. Kaikki muut kuvat ovat tältä aamulta hieman ennen puolikymmentä. Nietokset ovat kasvaneet polkujen varsilla jo puolimetrisiksi, vaikka heitän lumet kauemmaksi. Tuuli kasaa sataneet lumet isoiksi kinoksiksi juuri polkujen pohjalle. Siitä lapioimista riittää.
Sinistä taivasta on ollut esillä pilviverhojen lomassa alle kaksi minuttia yhteensä, joten eipä meidän seutu juuri kaamospaikoista ole eronnut. Ei ole ollut suojasäätä, joten kevyt pakkaslumi jää maahan paksuksi villapeitoksi ja on hyvä eriste maahan marraskuun loppupuolella piilotetuille tulppaaninsipuleille. Tellalla on ihanaa, kun voi aina heittäytyä polun sivuun hyppimään! Mutta vähän hirvittää siellä asiointi, niin että tarpeet tulee tehtyä auratun polun syrjille.

Forecan pidempi sääennuste, 10 päivää näyttää, että samanlaista ilmaa jatkuu yli joulun, ja lunta tulee, mutta yöt muuttuvat kylmemmiksi jo pian, kaikki alle -10. Päivätkin koko ajan pakkasella. Sääkartoilta näkee, että arktinen ilmamassa, jonka yleensä pitäisi olla pohjoisen suunnassa, onkin nyt Venäjällä etelä-Eurooppaan asti, ja kun Atlantilta tulee kosteampaa meri-ilmaa, saderintama muodostuu etelästä pohjoiseen. Koko maanosamme saa nyt paljon sadetta ja paljon lunta. Tellan talvitakillekin tulee käyttöä, kun menee kylmemmäksi vielä. Tänään se oli ensimmäistä kertaa, ja kyllä riitti piehtaroimista!

Lumi on kuitenkin tullut melko sulaan maahan, sillä kun otan polun varresta ihan pohjalta, lumi on siinä hieman kosteanoloista. Teemu sanoikin jo viikolla, että linkoaminen on haasteellista roudan puuttumisen takia, kun iso kone tuppaa painumaan liian syvälle ja ryöpyttää tien pintamaatkin. Siksi pohjaa pitää ensin ajaa isoilla pyörillä kovemmaksi paakuksi.
Onneksi ei ole sattunut työ- tai muita tapaturmia, että olen voinut reippaasti mennä lapion varteen. Perjantaina tein ihan kolme urakkaa, ja lauantaiaamusta taas uusiksi, koska yönkin satoi. Olisi pitänyt eilenkin olla kolmesti lapionvarressa, mutta illan viimeinen jäi, kun tuuli on ollut niin kovaa, että rupesi palelemaan.

 Ihme kyllä, vaikka on tuullut ihan 12 m sekuntivauhdin puuskia, niin lumet eivät ole pudonneet kuusista tai männyistä, jotka nekin nyt ovat kuin Lapin maisemista haettuja. Jäätyneet oksat eivät niin vaan näytä liikkuvan. Ihan alaoksilta yltää maasta käsin karistelemaan.

Lumitöiden takia eivät kutimet ehdi edetä niin kuin toivoisi, sillä lapiota puristaessa sormet paksunevat, sukkapuikko ei niin hyvin pysy kädessä. "Uffelle" olen alkanut tehdä suomenruotsalaisen syntyperän merkiksi sinikeltaista villatakkia, mutta täytyy vielä käydä Korialla, kun sininen lanka ei riitäkään. Toista etukappaletta ei tule, ennenkuin tekee Korian reisun. Yksi vaaleanpunaisen kirjava sukka tuli valmiiksi eilen, se oli alettu jo Lohjalla.

Ulla oli pannut postin kuljetettavaksi mukavan syntymäpäiväyllätyksen, se oli lahjakortti päänhierontaan, joten olihan se pian käytävä lunastamassa, ja ajaa köröttelin torstaina jo aamupäivästä Kausalassa! Oli rentouttava tunti, ja lopuksi vielä lämmistä inkivääriteetä. Kiitos! Opin samalla keskustellessa, että on olemassa myös Kajava-hieronta, suomalaisen kehittämä.

Torstaina oli myös kauden viimeinen ompelukerho, sain siellä tehtyä kaksi pikkupojan varoiksi aiottua peittoa, ja se oli mieluista, kun sain käyttää saumuria. Kaksinkertaisesta fleecestä tehdyssä vaaleansinisessä peitossa on vanua myös. Ajattelen, että se on hyvä talviautoilussa, ja siksi reunat ovat ohuemmat. Vanutiiviste on kierrätysmateriaalia, sillä Annin päiväpeittoa korjatessa otin irti kaitaleen peiton toisesta päästä. Kun korjaukseen tarvitsin vain päällimmäisen kerroksen, loput materiaalit tulivat käyttöön tässä.

Vaihdoin Lohjalta kotiin tultua ihan talvimatotkin, mutta viikolla oli taas mattojen vaihtoa, sillä Helena tuli tiistai-iltana Tella mukanaan. Tella oli saanut jostain ihmeestä ripulin, jonka oireita ilmeni keskiviikkoiltana, ja kun torstaiaamuna heräsin, karu totuus paljastui. Viisi tuvan ja peräkamarin mattoa oli saanut läimäreitä. Niitä sitten aamutuimaan puhdistelin ja vein matot vielä pakkaslumelle hapettumaan ja tuulettumaan. Prosessin mentyä istuin aamukahville, mutta kun olin sattumalta paljasjaloin, huomasin, että myös pöydänaluksen matot olivat saaneet pissalätäkön, joten kolme mattoa meni muiden lisäksi pihalle. Kahvi ehti jo jäähtyä!

Onneksi varastossa on mattoja, vaikkei loppukesällä ollutkaan säätä matonkuivatukselle. Löytyi Emmille tehdyt isohkot matot, jotka toivat siitä ohimennessään ihan joulutunnelmaa tupaan, joten aamupäivän aikana haeskelin sitten joululiinatkin, kun rupesi siltä näyttämään. Yksi uusi saali täydensi joulun lämpimät värit.

Joululiinoja haeskellessa löytyivät eteisen vaatehuoneesta Lohjalle aiotut hienot vaahteranlehtiseppeleet, joita ei muistettukaan panna autonkyytiin keskiviikkoaamuna!