Taas ollaan lumen valtakunnassa

Alapihan kriikunat osaavat hienosti kantaa lumikuormaa, kun niiden oksat haarautuvat aika vaarasuorasti. No, tiettyyn rajaan sekin käy, mutta viime talviset kuormat olivat liikaa. Kriikunoita joutui kaatamaan keväällä koko toisen rivin, kun eivät oienneet.

Jouluun on vain kolmisen viikkoa, ja talvi tuli odotettuun aikaan. Viimeistään joulukuun alussa on useimpina vuosina oltu samoissa näkymissä kuin nytkin, ja nämä lumipeitot ovat tulleet viime viikonvaihteen tienoilla koko etelä-Suomeen. Pakkasta on päivälläkin -15. Olin Lohjan reisussa ihan kaksi viikkoa, lähtiessä maa oli musta ja ilmat sen mukaan, mutta nythän taas muistetaan, mitä on olla, kun kylmä kurkistelee ovenraosta. Aloin kotimatkan teon iltapäivällä, sillä kiersin hieman eli Janakkalan hautausmaan kautta viemässä itsenäisyyspäivää varten monen päivän kynttilät siellä olevien poikien, Maurin ja Bernhardin haudoille. Aurinko juuri laski, kun kävelin upeassa talvimaisemassa hautausmaalla. Kookkaat pihtakuuset, joita siellä hautausmaalla on paljon, säkenöivät appelsiininvärisessä valossa. Aivan uskomatonta.
Siitä eteenpäin matkaa tehtiinkin lisääntyvän pimeyden ja pöllyävän lumen vallitessa, joten kaikki ajoivat hiljakseen, ja ihme kyllä Lahti-Kausala välillä ei minuakaan kukaan ohittanut, vaikka tultiin iltapäiväruuhkan aikaan.

Lohjalla olisi voinut viipyä pidempäänkin, kun katseltavana oli lähes päivittäin tyttärentyttären hurmaava pikkupoika, joka eilen täytti yhden kuukauden. Harmi, kun kamera unohtui kotiin lähtiessä, mutta onneksi en ole suvun ainoa kameramies. Saan kuvia myöhemmin.  Asuin tyttären kodissa, joka oli ilahduttavan vedoton tähän taloon verraten. Ja tuliteräuudessa kodissa on tietysti mukava viettää aikaa. Paikka oli Lohjanharjun länsirinteellä ja sen verran metsän keskellä, että pihalla näkyivät ensimmäisten lumien tultua parit pupunjäljet. Onneksi oli ompelukone ja kudinpuikot mukana, niille riitti hommia, kun Tellan kanssa kävelyjen väliin jäi runsaasti aikaa.

Petteri tulee kotoaan ensin tuohon ison kuusen alle ja tarkistaa tilanteen. Jos kaikki on OK, niin alkaa sipsuttaa taloa päin ja rakennusten välisestä solasta sitten ylös. Kohde on senjälkeen yleensä Hutrin piha, jossa Petteri on tottunut pyörähtämään.

Kaikki kuvat ovat tänään puolen päivän aikaan otettuja. Nyt sopii Petterin sipsuttaa polun mäki ylös, eikä maha kastu, kun on lumityöt tehty!

Kotipiha oli parinkymmenen sentin hötölumen peitossa, alapihalle näyttivät vievän vain naapurin Petteri-kissan kahlausjäljet. Sirukin oli kulkenut vain tiellä, jota oli jo aurattu. Niinpä tämän aamun ensi hommia oli lumilapion esiin kaivaminen ja pikku voimistelu sen kanssa, että polut tuli tehtyä. Samaan aikaan alakerran uunit lämpisivät kevyesti, kun ei sitä oltu pariin viikkoon hoidettu. Kohta menen virittämään toiset lämmityspanokset.

Tänään olen käynyt jo kahteen otteeseen Kausalassa, sillä aamuisen ostosten teon yhteydessä sain varattua ajan tukanleikkuuseen samalle päivälle, joten nyt on kaikki hoitoa vaatineet hommat saatu järjestettyä. Muonantäydennyksiä piti hankkia linnuillekin, olin kyllä lähtiessä pannut paljon talipalloja keinunkaareen, mutta ahkerina oli oltu! Myös siemenlauta oli tyhjillään. Tatun ja Elsan hautakynttilä on jo pantu palamaan.

Etupiha oli upea, sillä lumi on kovin kevyttä ja verhoaa vain pienellä painolla sen kasveja, varsinkin rapunpielen maksaruohot ovat kuin lumipalloja. Kohta pitää poistaa lumihuput kynttilälyhtyjen päältä ja panna valoa niiden mökkeihin.