Kauniita syyspäiviä

Huolimatta hyytävistä ennusteista ilmat ovat meillä jatkuneet melko ideaaleissa syystunnelmissa. Ei juuri tuulia, aurinkoa näkyy useina päivinä eikä vihreys ole vielä kaikonnut. Tuntuu, kuin tämä syksy olisi ilmojen suhteen oikea lottovoittojen kertymä. Vuosi sitten oltiin surullisella reisulla Lahdessa Levon hautausmaalla, kun Marja-Leena yllättäen pääsi elontaipaleensa päähän. Mukavampi muisto on 45 vuoden takaa Janakkalasta, jossa 17 10 syntyi meidän perheen poika. Helena aloitti opintaipaleensa alakoulussa. Syksy oli silloinkin kovin lämmin.

Piilotin narsissit tähän kulmaan alimmaisiksi ja pinnalle maltillisesti kasvavia harjaneilikan ja Rudbeckia fulgidan taimia. Muutenhan penkki on täpötäynnä komeamaksaruohoja, niitäkin pitää keväällä harventaa.

Ulkoiluprojektit ovat olleet tosi miellyttäviä. Sienikausi tuntuu kyllä olevan jo ohi. Muutamana yönä on lämpötila käynyt pakkasella, joten lehtien variseminen on käynnistynyt todella. Niinpä oli aika tyhjentää ruukkukukkien sisällöt maatumaan muistoihin. Aurauskepit toki vielä odottavat!
Kaivoin alkuviikolla etupihan penkistä jalopähkämön liian isoksi paisuneen massan pois, jotta tilaa tuli pidempään nurkissa odottaneelle narsissipussin sisällöllekin. Juurakko matkusti alatien varteen, jossa sillä on kosteampi ja syvämultaisempi paikka, etupihan pikkupenkki sai sen riiputtamaan lehtiään useina kesän päivinä.

Kanervaistutuksetkin on jo tehty, sekä Iitin että Janakkalan (eilen)  hautausmaalla, ja postilaatikolla. Omalla etupihallakin on pari ruukkua, vaikka toistaiseksi amppelien miljoonakellotkin ovat jaksaneet sinnitellä.

Viime vuoden märkää ja vieläkin märempää aikaa ei juuri enää muistakaan!Toki on pohjoisempana Suomessa saatu tuta jo muunkinlaisia vaihtoehtoja. Sähköjä ja peltikattoja kadoksissa myrskyjen myötä.
Leikkasin viime viikolla viimeisen kerran tälle vuodelle ruohot, jotka olivat kasvaneet monta viikkoa, sen jälkeen, kun tammenterho- ja hevoskastanjan sato oli tullut puun alta korjatuksi kuivumaan.

Valokuituyhteyden asentaminen on ottanut askelen eteenpäin, sillä edellisviikolla tontilla kävi asemapiirroksen tekijä luonnostamassa kaapelin vetäjille yhteisesti sopimamme väylän tienvarresta talolle. Se tulee asennettavaksi huoltotien yläreunaan, joka on jatkossakin rakentamiselta suojassa oleva alue tontista. Yritän saada norjanangervot raivatuksi siitä tien varresta samalla, etteivät niiden juuret sitten joskus revi kaapelia rikki.

Kevyen liikenteen väylälle taas kuuluu jarrua, sillä ely-keskus, joka jo vuosia sitten myönsi tuen väylän rakentamiselle, on nyt perunut rahansa, koska kuulemma kunta on saanut seutukunnan muihin kuntiin verrattuna jo tarpeeksi, kun pohjoisosassa on meneillään vesihanke. No, linjaa on jo kuitenkin avattu Sorronniemen kohdalla ja sähköyhtiö siirtää linjojaan väylän tieltä syksyn aikana, niin että ehkäpä se kuitenkin joskus tulee.

Matossa vuorottelee 10 cm mittainen kellertävä ja vihertävä osa, niitä erottaa yksi punainen kude.

Kaksi ensimmäistä mattoa asettui ruokailutilan koristeeksi, vaikka alunperin ajattelin niitä kyllä eteiseen. No ehkäpä sinnekin saadaan tuotosta...

Tärkein vessan koriste on nyt hyvän taustan saanut Marja-Leenan 2006 tuoma synttärilahja kukkapeili. Raijan lähettämät kukkonaulakot ovat samalta vuodelta, pian se aika vierii! 

Sisäaskareitakin on hieman saatu tehtyä. Mattopuista on putkahtanut kolme 2,75 cm mittaista mattoa, ja saan niistä kuteista ainakin yhden vielä. Helenan virikkeestä poikkesin maalikaupassa, ja nyt on vessanseinää piristetty neljällä valkoisella kerroksessa kaakelien kohdalta lisäämään ilmaista valoa. Syysloma on ensi viikolla, joten kansalaisopiston tunneista on taukoa. Ehkäpä mattoloimi lyhenee ratkaisevasti ensi viikolla, eihän se pitkä ollut alunperinkään.
Eilen kävin Sirkanpäivillä Janakkalassa kauniin ajoilman vallitessa. Samalla tuli käytyä hautausmaalla ja tukanleikkuussa, ja ehdinpä hieman katsella kiireettömänä päivänä muitakin tuttuja maisemia. On mukava tavata monikymmenvuotisia työtovereitaan!