lauantai 5. lokakuuta 2013

Lokakuun lämmössä mennään

Aikaa on vierähtänyt viimeisestä postauksesta, kun olin kotimaan vierailuilla sukulaisissa syyskuun viimeisen viikon. Menopäivä eli keskiviikko olikin sen ajan kylmin, sillä jouduin useampaankin raelumisateeseen matkan aikana, kun koillisesta puhaltava ilmamassa oli napa-alueella jäähtynyttä.
Tasaiset maastot ja perunapellot...
 Kotiin palattua olikin aika "nauttia tuliaisista", sillä sain matkalla nuhakuumeen itiöitä, jotka puhkesivat taudiksi. Harvinaista minulle, vaikka tietystikään ei tavatonta, kun liikkuu suuressa kansanpaljoudessa.

Kristiinankaupungin torilla oli ihan kansainvälistä meininkiä, hollantilaisine juustokauppiaineen, kilohailitkin Latviasta. Raatihuoneelta alas siltaan saakka oli keskikaupunki varattu kaksipäiväisille Mikkelinmarkkinoille eli toritapahtumaan, jonne tultiin bussilasteittain muualta. Kaikki sivukatujen tapaiset osat olivat tulvillaan kirpparitavaraa tavallisten torikauppiaiden lisäksi.

Veljen perheen seurassa oli mukavaa olla, käytiin tutustumassa myös nähtävyyksiin, kuten Pyhävuoren laen valtaviin kivikoihin ja Karijoen kylässä olevaan Pärus (Perus)-voimalaitokseen, jota oli kunnostettu mm. kalaportaiden kohdalta ja muutenkin. Samalla Holmenilla eli lehtoisella suistosaarella on myös luontopolku.
Pyhävuoren laen rakkaa on aarikaupalla.
Voimalaitokselle rakennettu vesikanava, jossa karkeaa suodatusta varten koko matkalla honkaa vedenpinnassa.
Joen lukuisten haarojen yli on hyviä kävelysiltoja.
Nyt oli luonnonuomassa vain vähän vettä. Mutta joet saattavat täällä nostaa korkeutta helposti, viereisen Lapväärtin keskustan monet alueet olivat aika äskettäin olleet tulvan alla...  Jos kylän nimi on Karijoki, niin helposti arvaa, mistä se on tullut. Vaikka tämä joki kyllä taisi olla nimeltään Tiukanjoki.
Taukopaikalta alkavaa luontopolun päätä. Pätkä liittyy isompaan kulttuurimaisemassakin kulkevaan Tiilitehtaanmäen polkuun.
Syksy on täällä kotona silti edennyt suunnitelmien mukaan, sillä ensi töikseni kävin sienimetsällä ja hain Kimmolta polttomaalatut putket pyykinkuivuutelineeksi. Ja onneksi panin telineen kokoon ja samantien paikoilleen, sitten sai tauti liikaa vallan ja nosti kuumetta ja päänsärkyä. Suunnitelmani upottaa reikään korkea reikätiili taitaa olla hyvä käytössäkin, sillä putken lujittaminen reiän kohdalta kävi helposti sepelin ja vasaran kanssa. Loput sepelit sijoitin tiilen ulkopuolelle sitä lujittamaan.

Kevyenliikenteen väylän rakentamista aloitellaan, sillä sekä tässä keskikylässä että Sorronniemen alueella on alettu kaataa puita. Kuva on kirkon itäpuolisesta parkkialueesta, jossa oli koristeena joitakin huonokuntoisia koivuja, ne tulivat eilen tiensä päähän.

Näin ihania ruusumalvoja kasvaa Kristiinankaupungin sukulaisilla ja ehkä ensi vuonna meilläkin. Kukinta lokakuun alussa ihan parhainta laatua vielä. Korkeutta on toista metriä.

2 kommenttia:

  1. Jopa on kummallisen näköinen tuo kirkon edusta. Ne koivut on AINA olleet siinä. Mutta nättejä kuvia Kristiinankaupungin reissulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin pieneltä se alue nyt yhtäkkiä rupesi näyttämään....

      Poista