sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Olen elänyt DNA-elämää

Tänään julkaistiin lehtiuutisissa Washingtonin yliopiston tiedote, jossa kerrottiin viimeaikaisista löydöistä DNA-koodin selvittämisessä. Uutisessa arvioitiin, että nämä löydökset tuottavat DNA-koodin sisällöstä toisen mokoman tietoa edellisiin verrattuna.
DNA:sta on tiedetty jo noin 70 vuotta, että se on koodikieli, jossa tietyt emäskolmikot koodaavat tiettyä aminohappoa proteiinisynteesissä. Se taas puolestaan on kaiken eläväisen perusta, kun sillä lailla saadaan oikeita proteiineja eli tavallaan huippuspesifejä työläisiä kaikkiin solun sisäisiin elintoimintoihin, olivatpa ne sitten energiantuottamista, säätelyä tai kasvamista ja kehittymistä.

Syöpätautien tutkimus on myös tuottanut paljon tietoa myös DNA:n toiminnasta, koska syöpäsolukossa tapahtuu nopeaa jakautumista kuin olisi kyseessä kasvuaan alkava alkio. Solumassa ei kuitenkaan muutu uudeksi yksilöksi, vaan pysyy solumöykkynä. Syöpien hoito on pitkään ollut taistelua näiden solujen elinkyvyn lannistamiseksi esim. solumyrkyin tai sädehoidolla. Monet DNA-tutkijat ovat saaneet paremmin rahoitusta töilleen, kun kohteena on ollut sairauden tutkiminen.

Varhaisena alkiona ja sikiönä, jolloin yksilön kasvu on kiihkeintä, on yksilöllä käytössä sellaisia geenejä, jotka ohjaavat kudosten syntyä ja erilaistumista. Niitä ei tarvita myöhemmin, ja ne lukitaan sittemmin DNA-säätelyn avulla. Sellaisten geeninlukkojen perille on haluttu päästä, koska se mahdollistaisi varakudosten tuottamista, jos omat elimet tai niiden osat pitäisi myöhemmin korvata. Tätä tietoa on jo nyt jonkin verran olemassa.

Oma biologianopettajan urani, joka alkoi tammikuussa 1968, on ollut kokonaan DNA-tiedon aikaa. Siinä koulussa, jossa aloin työni, oli vielä edellisvuonna ollut käytössä ns. klassinen biologian oppikirja, jollaista itsekin olin lukenut 1950-luvun puolivälissä Lahden yhteiskoulun lukion oppilaana. Toki opimme silloin jo perinnöllisyydestä munkki Gregor Mendelin herneristeytykset, mutta oppikirja oli hyvin painottunut fossiili- ym. tietojen perusteella luotuun eliökunnan kehityshistoriaan, jonka päälinjat olivat tulleet itseltään Charles Darwinilta.

Useissa Hämeen läänin lukioissa käytettiin vanhaa kirjaa myöhemminkin. Tyypillisin vastaväite oli, että uudessa kirjassa oli liian monimutkaista tietoa, jota ilman hyvin tulisi toimeen.... Uudessa oppikirjassa oli jo kansikuvana kappale DNA-molekyylin kaavapiirrosta. Pakkohan siihen oli kuitenkin pian siirtyä, kun sen kirjan sisältöä kuulusteltiin yliopiston pääsykokeissa.

Siinä olikin ihan elämän kokoinen haaste! Jo se on vaativaa, että aloittaa vieraalla paikkakunnalla uuden elämäntehtävän, ja vielä opettajana, jolloin on suuri vastuu oppilaiden ohjaamisesta niin, että oppitunneista olisi heille mahdollisimman paljon hyötyä jatkossa. Sen kevätlukukauden illat kuluivatkin oppitunteja pohtiessa pikkuisessa yhden huoneen vetoisessa vuokrahuoneistossani. Usein oli matka saman kadun varressa olevaan kunnan pääkirjastoon.

Helena-tytär oli tullut kanssani Turenkiin, hän puolestaan valmistautui seuraavana syksynä alkavaan koulunkäyntiin. Hoitopaikka järjestyi kotiamme vastapäisestä omakotitalosta. Perheenisä Mauri jäi työnsä takia asumaan kotiimme Vuosaareen, jonne mekin sitten junalla matkustimme viikonloppuisin. Silloin käytiin koulua lauantaisinkin, joten viikonloppua oli vain sunnuntaipäivä. Perheemme toinen lapsi syntyi sen vuoden lokakuussa, ja olimme kesän aikana saaneet vuokratuksi hieman isomman asunnon säästöpankin yläkerrassa olevista kaksioista. Niinpä irtaimistommekin matkusti Vuosaaresta, ja Maurille jäivät työmatkat Helsinkiin jokapäiväiseksi ponnistukseksi. Kesti ihan kolme vuotta, ennenkuin uusi työ löytyi samalta paikkakunnalta.

Aika pian havaittiin koulumaailmassa kaksi asiaa, joista kumpikin mullisti myös uraani. Toinen oli ns. kansakoulu-oppikoulujärjestelmän muuttaminen. Sen tilalle luotiin peruskoulu ala- ja yläasteineen, jossa oppikouluun ei enää tarvinnut pyrkiä, kun opintaival jatkui samassa koulussa luokanopettajien seurassa edelleenkin kaksi seuravaa vuotta. Vasta yläasteella siirryttiin aineopettajien hoiviin. Oltiin sitä mieltä, että kansalaisten tasa-arvoisuus on tärkeintä ja jonkun ihmeellisen ajatusrakennelman avulla ajateltiin, että kaikki voivat oppia kaiken.... Silloin oli vallalla käsitys, että samassa tilassa oppiminen on tärkeintä. Mutta oppimisen muotoja on niin monenlaisia, ja aika pian havaittiin, että varat eivät riitä. Oppikirjat työkirjoineen tulivat perin tärkeiksi uudistuksessa.

Peruskoulusta puolestaan seurasi myös kaksi asiaa: oppikoulujen opettajien tuntimäärät vähenivät roimasti, no minulle se oli kyllä helpotus, kun ei tarvinnut ottaa ylitunteja perheasioiden hoidon takia. Toisaalta luokanopettajat kokivat koulutus-ja suoranaista avuntarvetta urakastaan selvitessä. Alkuun oppikirjat olivat sisällöltään lähes samoja kuin oppikoulussa. Oppikirjat uudistuivat lähes vuosittain!

Toinen asia, joka mullisti uraani, oli juuri DNA ja monet muutkin uudet opetettavat asiat, kuten ekosysteemien toiminta, joista lukion ja yläasteen opettajakunta oli tiedoissaan jäljessä. Aineopettajat järjestivät jo silloin vuosittaisia koulutuspäiviä, jotka olivat vapaaehtoisia. Ne olivat sen hetkisen tiedon uutisten esittelyä ja huippuhienoja! Peruskouluruljanssin ohella kehitettiin opettajienkoulutus, ja siihen opettajat suorastaan pakotettiin, kun valtio määräsi ns. VESO-päivät (3/vuosi) työsuunnitelmiin. Ne olivat yleensä opettajien lauantaipäivien täytettä, joihin oli tultava, jos halusi säilyttää palkkansa kokonaisena.

Sisällölliseen vetovastuuseen nimitettiin lääninkouluttajia, joiden tehtävä oli osallistua tiedon lisäämiseen monella tavalla, sekä VESO-päivien että kaiken muun avulla. Sellaiseen tehtävään jouduin sitten itsekin, aika pian seuraavalta vauvalomalta (1976) palattuani. Tehtäväni oli toimia oman työn ohella Hämeen läänissä lukion lääninkouluttajana omissa opetusaineissani, sitä kesti pitkälti toistakymmentä vuotta. Alkuun työ oli nimenomaan opetussisältöjen selvittelyä. Sittemmin tuotettiin opetusaines kursseiksi, joita koulutuksessa puitiin. Työ päättyi ns. uuden eli luokattoman lukion käyttöönottoon 1990-luvun puolivälissä.

Jouduin siis aika tuuliseen vaiheeseen koulun elämässä. Tunsin pian, että yksin on vaikea pysyä noin suuressa aallossa mukana, ja aloin puuhata oman aineyhdistelmäni aineopettajien yhdistystä tai kerhoa. Pian saatiinkin sellainen aikaan. Olin sitten valtakunnallisen liiton hallituksen jäsenenä, ja tein kokousmatkoja Helsinkiin. Alkoi myös yhteistyö kesäyliopistojen kanssa, kun väkeä alkoi tulvia kesäkursseille oppimaan. Sitä kesti 1980-luvun lopulle asti.

Ei aineopettajayhdistys ollut kaikkien mieleen! Eräskin suuresti kunnioittamani sammal- ja jäkälätutkijana kunnostautunut lehtori soitti kysyäkseen, kuka oli minulle perustamiseen luvan antanut? En tiedä, pitikö hän minua jonain valelehtorina. Kun nimittäin puuhasin tuon kouluttajatyön yhtenä muotona reaalivastausten ja yleensäkin koulun kokeiden arvostelun yhtenäistämistä, jotta oppilailla olisi oikeusturva, hän neuvoi minua sanoen, että täällä Hämeessä kyllä kaikki muut osaavat vastauksia korjata....

Nyt kun olen jo siirtynyt eläkeläiseksi, DNA tulee vastaan toista kautta. Kun ihmisen koko DNA-sisältö on saatu selvitetyksi jokunen vuosi sitten, sen tietoa on alettu hyödyntää. Monien perinnöllisten tautien geenikoodeja on paikannettu ja uusia selviää koko ajan. Suomalainen geenitutkimus on ollut maailman johtavaa kärkeä.
23 and Me-firma kerää sylkinäytteestä saaduista posken sisäpinnan soluista tarvittavan määrän DNA:ta, ja niin on ko. yksilön koko DNA-tieto saatavilla. Jo kauan harrastettu sukututkimus on tästä saanut huomattavan lisän. On ilmaantunut runsaasti kauempia sukulaisia kuin pikkuserkkuja, ja meidänkin sukumme alkaa olla melko lailla hahmottunut.

Erityisesti olen iloinen siitä, että suvussamme asiaa harrastavat nyt nuoremmat voimat. Nuorin sisareni Raija on ollut johtamassa meitä tähän geenikartoitukseen, ja kaksi nuorempaa jälkeläisistäni, Mikko ja Ulla ovat muilla tavoin toimien mukana. On hienoa elää nykyaikaa. Voin keskittyä sukankutomiseen ihan rauhassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti