keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Talviolympialaisten aikaan

Onnea vaan kaikki Eijat, nimipäiväjuhlia saatte viettää tänään. Useimmat Eijanpäivät on kyllä vietetty pakkasten merkeissä.
Ystävänpäivätkin menivät, ovat noin viikon takainen muisto enää. Helsinginseudun väki on ollut tämän viikon hiihtolomallaan, muut seuraavat joko ensi tai seuraavalla viikolla. Ja sittenhän ollaankin jo keväässä!

Onneksi televisiossa on paljon tapahtumia näiden urheilujuhlien takia. Ikkunasta kun katsoo ulos, ilme ei juuri vaihdu, sillä pilvinen ja lauha aika on vallannut Suomen jo hyvän aikaa sitten. +2 on melko tavallinen näkymä lämpömittarissa päiväsaikaan, niin tänäänkin. Katoilla on lunta enää rippeenä, tuossa kohdassa on varmaan amurinviinin rankoja enemmälti....

Lunta on maassa muutama sentti. Sen verran, että Finlandia-hiihdon järjestäjät ovat kehoittaneet tulevana viikonvaihteena hiihtäjiä jättämään parhaat sukset kotiin!
Naapurin Petterin kontrollilenkki osui juuri kameran silmään äsken. Sen tassut sulattavat lumen pinnan osuessaan, ja jo aikaisin aamulla sillä on ensimmäinen kierros. Oravan jälki on kevyempi, mutta molempia laatuja on päivittäin nähtävänä. Siru-koira ei mene rinnepolkua alas, vaan kurvaa rappujen editse tielle takaisin.
Linnut ovat alkaneet taas ruokailukauden, silloin kun oli enemmän pakkasta, ne vain istuksivat. Jänis käy mylläämässä aamuyön tunteina lintulaudan alle tippuneet siementen kuoret, ja ilmeisesti se kannattaa, koska toistetaan niin usein.
Edellinen selkeämpi hetki oli kymmenen päivää sitten, kuva on otettu 09 02 2014. Silloin tien pintakin oli valkoinen hetken aikaa.
Olen ihan odotellut blogin takia, että saisin ottaa jonkun aurinkoisen kuvan, mutta sellaisia vaihtoehtoja ei ole ollut tarjona. Sen sijaan on pitänyt hankkia lisää tuulilasinpesunestettä. Kelit ovat olleet pääasiassa sulat, mutta metsäisimmät kohdat tiestä ovat kyllä varottavia, sen osoitti lehtiuutinen muutaman päivän takaa itärajan tuntumassa, jossa sattui paha liikenneturma pikkubussin ja rekan osuessa pahki.

Aika kuluu aatellessa, päivä päätä käännellessä. Tulee mieleen tämä sananlasku, kun tänä talvena on ollut niin vähän lumitöitä. Sukkapuikkoja siis vain pään lisäksi kääntelen pirtissä.

Harvinaisia vieraitakin on nähty, eilen pistäysi ohimenomatkallaan henkilö, joka kyläili luonamme Sysmän Rapalassa ensimmäisen kerran silloin, kun Helena keväällä 1961 vietti ensimmäisiä elinviikkojaan. Eipä sen jälkeenkään tavattu. Vain 53 vuotta on ehtinyt vierähtää!

Sinä keväänä kaikki lumet olivat sulaneet jo helmikuussa, ja ensimmäisiä sinivuokkoja katseltiin koulun tontin kallionkupeelta hiihtolomalla. Takatalvi tietysti seurasi lumineen maaliskuussa. Mikä kesä siitä tulikaan! Ei juuri yhtään yli + 15 asteen ylittävää päivää koettu kesäajan asunnollamme Töysässä, jossa oltiin sen ainoan kerran. Rapalan koululla viettivät onkimislomaansa puolestaan mieheni vanhemmat.
Seppä Ahokkaan autiomökki oli saatu vuokratuksi, kun miehelläni oli kesätöitä sillä suunnalla, ja tärkein hommani sen kesän aikana oli pitää tulia tuvan leivinuunissa, että tarjettiin. Sahalta oli saatu hankituksi aika keko kuusirimoja, joita syntyi tähteeksi, kun tehtiin puusta lautaa. Niillä lämpisi myös tuvan hella ruoanlaiton aikaan. Onneksi pirtti oli ollut talven kylmillään, joten mahdollisista luteista tai torakoista ei ollut pelkoa.

Naapuri Sysmästä, Virolaisen Unto kyyti kleinbussillaan pikkuvauvan ja äidin, joilla mukanaan petivaatteet patjoineen, astioita ja ruoanlaittovälineistöä. Sillä kalustuksella tultiin toimeen, että lainattiin perillä pari tuolia. Sänkyinä oli pukkien päälle pannut irtolaverit, jotka joku puuseppä siellä Pohjanmaalla kyhäsi. Niillä muuten nukuttiin myöhemmin Rapalassa sekä koululla että sitten kesämökilläkin, Kaitaniemessä, kun sen aika tuli.

Ulko-oleiluun piti hankkia sulkapalloverkko ja mailat, että tarkeni. Olimme hankkineet myös tummanpunaisesta velvetonista tehdyt tuulta pitävät verkkarivaatteet, housut ja puserot. Keltaiset somat vauvanvaunut hankittiin Seinäjoelta tuttavilta kierrättäen. Matkaan asti oli lainana Ala-Tuuhosen Anna-Maijan vaunut, jotka jäivät Sysmään tuolle 2 kk kesämatkalle mennessä.

Huonoa kesää 1961 seurasi sadesyksy, niin että viljelijöiden kaurat jäivät korjaamatta, seipäitä näkyi sitten vielä tammikuussakin, mutta eihän niistä muuta sitten enää saanut kuin olkia, jos niitäkään. Siis oikein katovuosi. Onneksi seuraava kesä oli parempi!

Päivällä on nyt mittaa jo 9,5 tuntia. Toissailtana 17 02 ohuempi pilviverho värjäytyi auringon laskiessa harmaanpunertavaksi, ja oli aika satumaisen näköistä! Autotallin katolla oli edellisyönä saatu räntälumen peite, joka viipyi muutaman tunnin....

2 kommenttia:

  1. Tervehdys,

    Huomasin, että olet kirjoittanut taannoin poppelimagnoliasta. Mistähän saisin ostaa sen taimia/taimen?
    Terkkuja
    pertti.toukkari@sci.fi
    www.ptoukkar.pp.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustilan arboretumissa on kaikenlaisia taimia, kannattaa kysellä sieltä.

      Poista