Kevätpuuhia

Koivulla on meneillään pitkien keltaisten norkkojen aika, sniff, sniff.

Eletään vielä viileän korkeapaineen aikaa. Toki päivälämpötilat kohoavat, mutta illaksi karu perustotuus taas paljastuu, kun mittarin lukema lähenee nollaa. Viime yönä oli käyty -4 asteessa. Kahdeksan aikaan aamulla ollaan nollassa, kun tätä postausta aloittelen, mutta maanpinta on vielä pakkasella. Kaikki kuvat ovat tänään n. 8.30.
Vasta vapun aattona on ennusteen mukaan odotettavissa pientä muutosta sadepilven muodossa.

Hakkeet ovat päässeet jo laatikkokuivauksen asteelle, mutta risukasat odottavat edelleen polttoa, kun on kulovaroitustila, ja käy sen verran tuuli, että ns. maalaisjärkikin varoittaa. Eipä tässä ole kiire, muitakin askareita löytyy... Toki kevätkukinta on jo alkanut: krookukset, scillat, kevättähdet , jopa imikkäkin ovat kasvaneet sen verran vartta, että ne näkee jo kaukaa.

Ihania vieraita on ollut seurana jatkuvasti. Ullan, Jarin ja kissojen melkein viikon kestänyt aika vaihtui viime viikonlopulla Tellaan ja Helenaan, ja pääsiäislahjaksi sain pariksi viikoksi vieraaksi rakkaan nuorimman siskoni valtameren takaa. Sellaista ei olisi voinut toivoakaan! Nyt kun hänen matkalaukkunsakin kaikkien kommervenkkien jälkeen eilen saatiin taloon, ollaan kotiutumisessa voiton puolella.

Forsythian tilanne autotallin kulmalta tänä aamuna:kukkanuput jo isoja, ehkä avautuvat päivän lämmittäessä lisää.

Raijan sormet tahtoivat puutarhatöihin jo seuraavana päivänä, vaikka aikaero matkan takia vielä piti hänen elämäänsä epätahdissa. Eihän yksi nukuttu yö voi mitenkään korvata itään lennettäessä poisjäänyttä yötä, joka jää välistä väistämättä. Onneksi vieraille on muutakin virikettä, kuten kävelyä Lammaskalliolle ja Verkkorantaan, jossa Kaijakalliolle pesinyt joutsenpari on tämän vuoden uutuus. Pyhälahdellahan niitä on ollut jo aiemminkin, ja toki edelleen.

Viime talven vähät lumet ovat olleet harmina varsinkin vuorenkilville, ei ole minään talvena ollut näin paljon lehtitappioita, ja osa lehdistä on myös suoraan syöty. Kuka sitä on tehnyt on jäänyt näkemättä, mutta eipä taida olla muita vaihtoehtoja kuin jänis tai myyrät. Vain lehtiruoti on jäänyt lintulaudan tienoon vuorenkilpiin.

Jari vaihtoi autoni talvirenkaat tänä vuonna, ja auto sai perusteellisen kevätpuunauksen muutenkin, kun Ulla otti imurin. Eipä tuo vuoden ikäinen apulainen ennen imuria ollut nähnytkään. Nyt on kuin ajaisi uudella autolla!

Talvikamppeiden siirtäminen varastoon on kuitenkin nyt tehtävä, eilen pesin villahuivit, pipot ja hanskat. Viikonvaihteessa ollut Helena teki parasta kevätsiivoa yläkerran kaapissa, jonne talvivaatteet olivat menossa eikä mitään olisi mahtunut. Muutamasta pukupussista tehtiin UFF-kääröjä, kun katsottiin, mitä sinne olikaan vuosien varrella mahdettu viedä. Enpä enää montaa vaatetta muistanut olleen olemassakaan, kerran, kaksi pidettyjä.... Kenkäkassejakin tuli kaksi, ja kaikki matkasivat Helenan autossa keruukontteihin.

Ensi viikolla saamme seuraksemme lisää "hoitohenkilökuntaa", kun veli tulee vaimonsa kanssa, ja saamme vapuksi myös muita vieraita
.

Aiemmin kevättalvella kudotut saalit on saatu viimeisteltyä, mutta yksi sinisävyinen loimenosa on vielä kutomatta. Sillä ei ole nyt kiire. Eilen hain kotiin syksyä odottamaan myös puolivalmiit keramiikkatyöt, joiden lasituksia saan nyt mietiskellä rauhassa.