Pääsiäinen tuossa tuokiossa

Nostin viikko sitten amppeleihin aikaa sitten hankitut narsissit ja Ulla laittoi sitten kahdelle muullekin ruukun alapinnalle, että edes jotain keväistä olisi.

Mutta itämaantietäjät Caspar, Melchior ja Balthasar eivät vieläkään olleet viitsineet kääntyä paluumatkalle Tatun kirjoituspöydän kulmalta, vaan olivat siirtyneet sievään suljettuun seurusteluryhmään ison pöydän katveikkokulmaan. Mikäs siinä olikaan jutellessa erikoiseksi kääntyneen talven omalaatuisista päivistä. Päivät olivat kuluneet ihan vanhoille papoille sopivasti.

Tänä aamuna viiden aikaan tuli hieman eloa tähänkin trioon, sillä ocicattien aamuralli teki uuden valtauksen pöydän takareunaa pitkin. Siinä pääsi koko äijäporukka hippaan mukaan, ja piankos herättiin kivaan kolinaan, kun ensin kupsahti Melchior ja sen jälkeen muutkin nokilleen.

Noin vanhat eivät päässeet auttelematta pystyyn, joten piti hieman avustella, ja kissakansa siirtyi hiljakseen taka-alalle, eihän sitä nyt tuommoisesta olisi tarvinnut ottaa nokkiinsa.

Tässä katoaa tänään kello kuusi juuri loput Ullan aamupuurosta parempiin suihin. Vain Ansa ei osallistu noin tavanomaisen ruoan syöntiin.

Arvaattekin, että kisut ovat tulleet viihdyttämään mummelia! Parasta, mitä tähän hätään nyt voisi keksiä, kun ilmat ovat edelleen olleet sitä samaa ja vain satunnaisia kevään merkkejä nähtävillä. Tein sairaalareisun viime viikolla ja nyt olla tökötellään toipilaana kotona, herroiksi. Toipuminen on jo edistynyt tähystelyreikien kutitusvaiheeseen, eiköhän se tästä... Ulla keksii uusia kiinnostavia ja kunnollisia vaihtoehtoja jääkaappini uumenista löytyviin purkinloppuihin, pakastimen lohkoperunapussi-vaihtoehtoon ei ole menty kertaakaan.

Nasu ja villatakki-matrassi...

Aamuvehtailun jälkeen kelpasivat kunnon nokkaunet! Pojat isossa sohvassa, minä pikkusohvassa ja Nasu tuolilla. Muut menivät Ullan sänkyyn...

Varsinkin nuorimmainen Gubbe on vilkas, ja sillä oli ollut juuri tuloa ennen kotona tyttöystävä, josta syystä sen hajut eivät miellyttäneet muuta omaa naiskatrasta ja meni ihan pari päivää, ennenkuin tuli parempi sopu. Leo taas on ihanan lempeä ja kaikkien suosiossa, kun sen viereen mahtuu torkuille useampiakin. Tyttökissat ovat tosi paljon pienempiä kuin kollit tässä rodussa.

Tien pintaa paikkailtiin melkein pimeään asti, ja aidanvieressä ollut kivikekokin lopulta nousi kuormaan.

Eilen käytiin ostosreisu Kausalaan illansuussa, ja juuri kotipihaan palatessa jälkeemme tulikin ajotien tukkeeksi iso kuljetusrekka, joka ryhtyi siinä iltapuhteiksi kunnostamaan kaapelinteon jäljiltä hieman kesken jäänyttä urakkaa. Kun hämärän saapuessa sitten menin katsastelemaan jälkiä, menikin aika rastaiden kuunteluun, kun laulua oli niin paljon esitettävänä. Sain hieman korviketta puutteeseen, kun kirkossa oli ollut sunnuntai-iltana Matteuspassio, jonne en jaksanut mennä. Ylläolevat kuvat ovat otettu äsken, kun taas on valoisaa.

Kevään tila Forsythian juurelta autotallin edustalla: muutama scillan lehti ja esikkojen alkuja...

On odotettavissa oikein keväisiä aikoja, kun pakkasöitä tulee olemaan selvästi vähemmän ensi viikolla (ehkei yhtään?), ja päivien ennustetaan käyvän jopa 15 asteessa. Kun kokeilin illalla aurausviittojen keruuta, niin vain yksi tuli saaliiksi. Ehkä sitten ensi viikolla...

Viikonvaihde olikin yhtä juhlaa, sillä 11 04 oli ollut 54-vuotishääpäivä, ja lahjaksi siis edellispäivänä operoimalla korjattua pitkää ikää. Kotiin tultua oli 13 04 Helenan 53-vuotisjuhlat, joten lahjaksi siis äiti vähän pidemmäksi aikaa! Tella hoiti arvokkaasti takapenkkiläisen kotiinkuljetuksen ja pusuttelut.