Samat kelit jatkuvat?

Aloituskuvaksi Urajärven uimarannan jäätyneet vedet, eilispäivän näkymänä.

Katselin edellistä postausta noin kolmen viikon takaa, eivätkä ilmat juuri ole siitä muuksi kääntyneet. Yöpakkasia koetaan, ja päivällä lämpö kipuaa hieman plussalle. Tuulet puhaltelevat kylmältä suunnalta. Parina viime päivänä on käyty +4 asteessa keskipäivän aikaan, ja satunnaisina voittoina aiempina päivinä lähelle kymmentäkin, mutta näyttääpä seuraavan 10 päivän sääjakso olevan edelleen sitä samaa.

Ulkomaailman valon määrä on kyllä paljon lisääntynyt! Onhan kevätpäivän tasauskin sattunut jo pari viikkoa sitten. Tella kävi jättämässä niihin aikoihin pienet karvamuistot vierashuoneen uusille patjoille.

Muuttolintujen etujoukkoja on kuitenkin saapunut, kuten peippokoiraita ja rastaita, auringonkukan siemeniä tutkimaan. Kuulin veljeltä eilen, että Merenkurkun rannikolla oli jo havaittu tuhansien hanhien laumoja matkallaan.

Kävin ostamassa vajaat viikko sitten tarjouksesta pihalle pantavaksi narsissiruukkuja, mutta niin vain ne ovat juuttuneet sisätilojen puolelle toistaiseksi, kun amppeliruukkujen talvinen sisältö ei ole vielä irronnut pois nostettavaksi.

Kudelankavarastojen pitää olla leveillään, jotta niiden eri laatuja muistaa olevan olemassa. Enkä näitä vieläkään saa loppumaan...

Lankakätköjä purkaessa löytyi ties kuinka vanha nami-aarrekin, Carmolis. Ja kenenkähän jäljiltä? En ainakaan itse muista tuollaisia ostaneeni...

Niinpä kevätaskare, saaliloimien työstäminen on ollut pääasiallisena hommana, ja olen jo edennyt toiseenkin loimeen, kun ensimmäinen ruskeapohjainen tuli valmiiksi viime viikolla. Nyt on menossa sinisävyisiä töitä, kun loimeen sellaisia löytyi. Niitä on tulossa yhteensä neljä, ensimmäisestä tuli Islannin matkan muistoja parin vuoden takaa.

Saalien teko on tosi palkitsevaa puuhaa! Näennäisesti aika toivottoman näköisistä lankanyssäköistä putkahtaa ihan viihtyisiä töitä, vaikka siitä kutoessa itse koko ajan epäilee, että tuleeko sutta vai sekundaa...

Jotta työ yläkerrassa luontuisi, sinne pitää kuitenkin saada siedettävä lämpötila lämmittämällä pohjakerroksen uuneja, joten jo aikaisin aamulla on siis kipiteltävä muutaman kerran siellä puita lisäämässä. Mikäli sattuu vähemmän pilviä, iltapäivän aurinko kyllä huolehtii loppulämpimästä, ja piipputiiletkin huokuvat lämmintä. Kutomapäivät ovat pitkiä, kun alkaa lämmittää, ei sitten kannata jättää saatua tulosta käyttämättä.

Piikittömien risujen haketuksella tulee taas sopivaa leivinuunin ruokaa, kun se kevättuulilla kuivuu. Tiistaina jo olinkin mennä hommiin, mutta alkoi sadella lunta, kuten muuten eilenkin. Kuva on viime lauantailta, kun oli kevään paras pyykkipäivä.

Uusin hankinta on tämä oranssityvinen koristus, oksasaha, jonka terän pituutta voi säätää. Se on hyvä, jos sahaa ihan maan rajassa. Kuvassa ovat myös tosi mainiot Raijan hankkimat työkäsineet, josta ruusunpiikit eivät juuri mene läpi! 

No hieman olen ehtinyt pihamaallekin risusavottaan, mutta haketuskone vielä kaivaa lähtökuoppiaan, kun tuntuu, ettei oikein tarkenisi seisoskella pihalla tuulessa. Ostin Agrimarketin tytöltä aika hyväntuntuisen oksasahan, joka on ennen muuta terävä, ja isompien tynkien sahaus tuntui käyvän näppärästi.

Kesäpäivät tulevat kuitenkin lähemmäksi. Muistutksen siitä sain pari viikkoa sitten, kun musiikkijuhlien Reijo soitteli, ja varmisteli kesäkuun majoitustiloja taiteilijoille.....