Muuttolintujen aikaan

Kurjet alkavat poismuuttoa vähitellen, kesämökeiltä palataan kaupunkeihin. Tellakin palasi kesälomaltaan Lohjalle, äiti-Helenan hoiviin. Aloin viikonlopulla syyssiivoukset, kun vielä on kuivia kelejä tekstiilien tuuletuksiin.
Peura- ja hirvieläimet ovat jo jokin aika sitten alkaneet siirtyä oraspeltojen suuntaan, joten on entistäkin suurempi syy ajella tarkkana aamuhämärällä saatikka jos on vielä sumuakin, kuten juuri tänä aamuna. Syksyä eletään.

Katselin viikonvaihteessa edellisten vuosien postauksiani, ja kovasti oli jo pitkälle ehtineen syksyn tuntua askareissa. Niinpä olikin aihetta eilen tehdä syyskauden polttopuutilanteen suhteen selvä ratkaisu. Kyyditsin kymmeniä pahvilaatikollisia klapeja autotallista pohjakerroksen tyhjiksi käyneille seinustoille.
Hikihän siinä tuli, sillä vielä päivälämmöt nousevat yli viidentoista, jopa lähes kahteen kymmeneen. Sain siivottua kumpaakin kyydityslinjan päätäkin sen verran, ettei hermostuta, kun sisälle astuu. Kohta tulee vuoro pihakalusteille siirtyä autotallin sisään talvehtimaan.

Ennen tuota keskipäivän askaretta oli toinen tyypillinen homma sisätiloissa, eteisen kunnostusta silmälläpitäen kohta sinne nostettavia pelakuita. Ei nyt vielä pakkasia tai edes halloja luvata, mutta vara on parempi. Täydentelin työtä vielä tänä aamuna, sillä sisäilma tuntui vilpoiselta ja hääriessä lämpenee.
Autotallissa oli odottamassa puolitoistametrinen kukkahylly, joka sai taas tulla eteiseen. Vaihdoin yhden peilinkin toiselle seinälle, jotta siihen osuvat auringonsäteet kääntyisivät valaisemaan pimeitä nurkkia. Niitä kyllä löytyy, vaikka onkin ikkuna kahdella seinällä. Eikä tila ole kunnon neljää neliötäkään...

Sen takia oli vaihdettava jotain muuta peilin tilalle, kun paneelissa oli auringon aikaansaama värimuutos. Äiti Elsan aikanaan kutomien raanujen katselemiseen ei kyllästy, joten yksi niistä tuli paikkaamaan tarvetta. Se nurkka näyttää nyt aika pimeältä, ehkä etsin siihen kuitenkin vaaleamman tekstiilin. Väli on kuitenkin kapoinen, vain 75 cm, heti ei löytynyt muuta varastosta.
Talven kylmien päivien takia vetoisella seinällä on hyvä riiputtaa kudonnaista samaan tapaan kuin keskiaikaisissa linnoissa....

Lidlistä aikoinaan ostettujen metallisten korivaunujen kohdalla on myös tehtävä selvä suunnitelma. Niiden rullapyörät ovat heikoin lenkki, kahdesta vaunusta on rikki jo kolme pyörää, joten niiden aika on matkustaa metallikierrätykseen. Pyörän tappi onkin vain muovia.

Joka kerta, kun eteisessä puuhaa, löytää nurkista muurahaisvainaita. Kekomuurahaiset ovat sitä mieltä, että paneloitu seinä on kuin luotu heidän keon tekoaan varten, ja joudun käyttämään torjunta-aineita. Viimeksi ostin nestettä, jota kaadetaan pieneen tyrkky-astiaan sijoitettavaksi niiden kulkureitille. Nyt kun kissavieraita on odotettavissa, piti tarkistaa, että nuo rasiat joutuvat sellaisiin paikkoihin, joihin kissa ei yletä, pakastimen alle.

Tänään on työnä alkaa sorvata omenia. Aivan oikein, tarkoitus on tehdä ompusta kiemuraista ohutta lastua, joka nopeasti hautuu kattilassa soseeksi. Kuoriosan voi erotella, jos nahkaisuus alkaa hermostuttaa, koska sen sorvi ottaa ensin. Olen nimittäin jo muutaman viikon vihannesveitsellä silponut omenia niin, että siemenkodan seinät tulevat varmasti pois (hammasvälini ovat niin ahtaat, että sellainen juuttuu pitkäksi aikaa kiusaksi, jos kohdalle osuu).
Veitsityössä yleensä leikataan muutakin kuin kohdetta, tavallisimmin kynnenreunoja, sormensyrjiä tms. Työ keskeytyy laastarointiin ja odotteluun. Tähän asti omenani ovat menneet kuorineen soseeseen, ehkä nytkin. Kuulemma tässä sorvityössä ei tule sormireikiä, kohtahan sen näen.

Yksi "muuttolintu" lennähti Tatun työpöydän kulmalle talvea viettämään. Se on niin isokokoinen istutus, ettei jaksa lentää... Tässä sille tulee hieman aamuauringon valoa, ja kun paikka on on noin silmän alla, niin luulisi sen jaksavan yli talven. Begonioista olen ihan varma, mutta orkidea on toinen juttu.