perjantai 26. syyskuuta 2014

Syksyä eletään...

Kas kun aika kuluu nopeasti, jo kymmenen päivää edellispostauksesta! Mutta on ollut kiinnostavia aikoja, sillä kun olin saanut mattotyön loppuun, pidin useampana päivänä siivoustuokioita, että tulisi hieman uutta ilmettä huusholliin.

Naapurissakin, Taiteilijatalo Haapaniemellä vietettiin ihan 135-vuotispäiviä, kun sisarukset Ahti ja Terttu yhdistivät ikänsä ja saivat sillä lailla kutsutuksi kesäaikaan paljon tuttujaan Latulta lainaan saadun huvilateltan ja muiden suojien uumeniin. Uusi kuistikin oli tehty, siinä oli sopivaa ja jopa hikistä istuksia.

Pilkkutyynyille tuli pilkkukissoja!
Viime viikonlopun omat vieraat, nuorempi tytär miehineen ja viiden kissan kera, olivat kovin odotettuja.  Niin suuren boksimäärän kanssa liikkuminen vaatii melkoista tarmonpuuskaa. Oma lukunsa on kissojen saaminen matkalle kuljetusbokseihinsa, ei käy kateeksi mitenkään. Vessaboksikin pitää tuoda!

Säät olivat onneksi kovin mukavat vielä viikko sitten, joten kelpasi ulkoillakin. Tietysti piti käydä rannassa, se on tuttu traditio, ja sopivan kävelymatkan päässä. Kotojärven kalliomaalauksia ei kyllä sunnuntaina löytynyt, kun viitoitus puuttui.
Perjantai-iltana tehtiin synttärijuhlien ohella rankasavottaa. Kun kaadetuista puista ja oksista oli tullut liikaa haastetta käsisahalle, löytyi vieraiden autosta sähkösaha, jolla pian seinänvieriä koristaneet rankanäyttelyt muuttuivat vain muistoiksi siirtyessään laatikoihin, puuvarastoon. Olikin rankoja jo kolmelta kesältä tullut kootuksi.
Vanhat muovituolit toimittivat sahapukin virkaa, mutta huteriahan ne ovat...
Ulla pani sahauspaikan alle vielä laatikon, niin ei jäänyt puruakaan kuin hieman muistoksi työstä.
Lauantaina matkusti vain yksi kissa, nuorin eli Gubbe hoitajineen Kotkan kissanäyttelyyn, josta sitten illansuussa palattiinkin palkintokahmalollisen kanssa. Gubbe oli voittanut näyttelyn parhaan tittelin! Se onkin harvinaista herkkua, koska näyttelyyn osallistuu kymmeniä tai yleensä satoja kissoja.

Kyllä juhlittiin, vaikkei samppanjaa ollutkaan, mutta matkalaisten päivän ensimmäinen ateria oli pian valmis, kun palasivat. Senjälkeen alkoi vieraille saunan uuden suihkun vihkimisoperaatio, hyvin se sekoittaja tuntuu pelaavan, ja ihan uusi kokemus meidän pesupaikassa.

Naapurin Päivi oli tuonut kissoja varten kolme mintturuukkua. Kun niitä pakattiin suojakasseihin lähdön aikaan, taisi Gubbe saada mielestään parhaan palkintonsa, niin innolla se auttoi pakkauksessa, pää hartioita myöten koko ajan pussissa, ja sen jälkeen hupaisaa kieriskelyä pitkin mattoja....

Kylmän ajan ennusteet aiheuttivat sen, että sunnuntai-iltana nostin sisään ulkona kesän majailleet begoniat ja pelakuut. Kun silloin vielä oli kuivaa, pääsi aika vähällä siivouksella siitä projektista. Myös muita ulkoruukkuja mahtui viileään eteistilaan. Ulkokalusteetkin menivät maanantaina autotalliin, eikä silloinkaan vielä satanut, vain hieman tihkua, mutta kun työ oli lopuillaan, alkoikin reipas ja pitkä sadeaika.

Päädyin pohtimaan uusia mattotöitäkin, mutta kun kudetoimittaja oli reisussa, löytyi työkohteeksi keväällä tehty saaliloimi, jota nyt olen tällä viikolla väkästänyt. Toinen on meneillään, joten ensi viikolla se varmaan kuluu loppuun, kun taitaa olla vain neljän saalin pituinen. Ehkä ehdin mattoloimenkin sen jälkeen vielä, ainakin jos ei tarvitse liikaa lämmittää, kun se aiemmin tehty loimi ei ole pitkä.
Rännisaavitkin menivät jo talviteloilleen. Ja siis nyt ei seinustalla rangan rankaa...
Nyt kun on ollut sateista ja pilvistä, täytyy ihan ihmetellä, kunka äkkiä kesäaika lopulta hupeni. Männyt ovat voimallisesti tiputtaneet neulasiaan, tienvarret aivan keltaisina, ja kaikki ruskan merkit kohta esillä. Paras vaahtera on Saveniuksen ensimmäisen tienhaaran kohdalla oleva nuorehko puu, se on ollut jo monta päivää aivan punainen, ja siinä kun on pääosin mäntyjä ympärillä, sitä ei voi olla huomaamatta.
Patio on nyt niin tyhjä, että tuuli saa vaikka panna tanssit pystyyn ensi yönä...
Alkuviikolla kävi jopa parin asteen päässä nollasta päivälämmön puolella, joka sai äkkiä alakerran uunit lämpiämään. Molemmat vetivät hyvin, ei tarvinnut kesytellä. Nyt on palattu taas turvallisempiin lukemiin, viime yönä oli lämpimintä tällä viikolla, kun oli lähes 7 astetta. Mitähän tuo ensi yö tuokaan tullessaan, on ennustettu kovin tuulisia aikoja.

Hautojen kanervaistutukset alkavat olla käsillä, totesin juuri tänään, että krysanteemiruukut eivät olleet kovin ilahtuneita viikon viileästä ja kosteasta ajasta. Sai nyppiä paljon ruskettuneita kukkia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti