Onneksi päivässä on vielä mittaa, kun piisaa puuhastelua

Kaikenlaiset syyshommat ovat päässeet vauhtiin, vähän päivässä, paljon vuodessa-periaatteella. Ilmat ovat olleet melko lämpimiä, nyt ihan yli +20 asteen keskipäiviä, ja niitä on odotettavissa ainakin viikon. Pitää myös ehtiä nautiskelemaan loppukesän yltäkylläisen värikkäistä hetkistä! 

Olen alkanut tehdä hieman omenasäilykettä, kun pudokkaiden koko on suurentunut niin, että löytyy 10-15 päivittäin, joita kannattaa käsitellä. Teen mikrouunilla pikkuerinä omenalohkojen kuumennuksen. Tarpeeksi kauan, että muuttuu puuromaiseksi, eli n. 5-7 minuuttia muutaman omenan lohkot kerrallaan. 

Sose sitten odottamaan isompaan kattilaan, jossa lopuksi maustetaan sokerilla ja pannaan säilöteainetta, että kestää jääkaappisäilytystä. Kun pilkkomisenergiani loppuu (noin kaksi tuntia), on aika vähän tiskiä ja jälkien korjuuta. Tuotteet joko pakasterasioihin tai pikkupurkkeihin. 

Tuon verran tuli pakastepurkkeja tänään puolesta ämpäristä omenoita. Edellinen satsi suurin piirtein samanmoinen.

Ensimmäisen erän hillolle tein vielä värjäyksenkin, kun olin uuttanut sokerilla 1,5 dl:sta karhunvattuja punaista lientä, joten tämä erä on hieman punertavaa. Muuten sose on melko vaaleaa.

Mattopuutkin ovat vielä hommissa. Luultavimmin ensi viikolla saan loimen lopetettua, sehän oli n. 16 m mittainen. Nyt on tehtynä viisi n. parin metrin pätkää, joten ainakin kaksi siitä vielä sellaisia tulee. Kuteet tuntuvat riittävän ihmeesti, varsinkin musta, joka kulkee yhdellä viidestä sukkulasta, vaikka mustat ovat kaikenlaisia keräilyeriä monista aiemmista hankkeista. 

Tella kipuaa yläkertaan "töihin" jo ennen minua. Usein sen askelet rapuissa kuuluvat jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää, ihmekös tuo, kun ulkoilusta on jo melkein kolme tuntia siinä vaiheessa. Olenkin saanut lähes päivittäin kudonta-aikaa 3-4 tuntia. Toki mattotyö ei paljon etene, korkeintaan 70-80 cm päivässä, kun kuteet ovat ohuita. Kahden maton viikkovauhtia on nyt menty.

Pihatöiden edistäminen on vaatinut eniten järjestelyä, kun Tellakin haluaisi olla osallisena, mutta en voi pitää sitä vapaana tässä tontilla. Marjojen poiminta voi kestää vain hetken, jos mennään Tellan kanssa, mutta varsinkin pikkuisten ja kolhuisten omppujen keräily sankoon ja siitä kompostille huvittaa sitä aika lailla, ja kuonollaan etsiskelee ruohosta lisää työmaata. Marjanpoiminnan aikana Tella syö ruohoja pensaiden alla.

Jos on menossa teräaseen käyttö, kuten sirppi, oksasakset tms, Tella jää laskemaan hiirten hajuja autotallin puulaatikoista. Työtovit eivät siis ole kovin pitkiä, 15-20 min korkeintaan. Sen jälkeen käydään tarkastelemassa tulokset! Parina iltapäivänä olen leikkurilla ajanut aiemmin niittämättä jääneitä korkeita ruohostojakin, kun ne nyt ovat laonneet ja kuivahtaneet korsimaisiksi. Paljon on vielä jäljellä! Koko kesän ruohonleikkurilla hoidetut alueet ovat kirkkaanvihreitä ja tuuheita, hidasta ajettavaa.

Talon syyssiivo on alkanut pohjakerroksessa, kun tuli näitä lämpimiä ja kuivia ilmoja, ne sattuivat sopivasti projekteihin, jossa mattoja ja puisia ja muovisia ralleja pestään ja tuuletetaan kuiviksi. Nyt ovat olleet pihalla jo monta päivää saamassa hyvää hajua varastoon. Samaan aikaan kuuratut sementtilattiat myös kuivuvat. Kunhan aikansa kuivuvat ja pohjakerros on kunnostettu entiselleen, voi suunnitella jo klapienkin kärräystä. Lähes puoleen vuoteen ei ole kärry liikkunut siinä tarkoituksessa, kun keväällä kyydin varaston täyteen sairaalareisun ajan lähestyessä.

Olen alkanut myös pikkuhiljaa ikkunainpesut, kun moni ikkuna keväällä jäi kokonaan käsittelyä vaille. Tellan mielestä homma on perin kiinnostava, se tulee aina ihan viereen nuuhkimaan ilmaa ja kuulemaan ääniä pihalta. Keskiviikon osahomma oli aivan ainutlaatuinen, kun Päivi tuli sienimetsästä koreineen ja puhui sieltä ulkoa. Täysin hämmentävää koiran kannalta. Eilen oli ratkaisu käydä makaamaan lattialle ikkunan kohdalle, ihan viereen!

Tiaiset päättävät, koska on ikkunaverkkojen poisoton aika, sillä ne alkavat koputella niitä pikkukärpästen toivossa, ja lopputulos on rikkoutunut verkko. Olen kerran uusinut verkot ja se oli aika hidas työ. Verkkojen poisoton jälkeen voi alkaa ikkunoiden pesuhommat. Tällä viikolla taitaa tulla tämä keskikerros hoidetuksi, ensi viikolla sitten yläkertaa.

Putkimies kävi keskiviikkona tarkastamassa saunan suihkuongelmaa. Siinä nimittäin  kylmäveden puoleinen kääntövipu oli muuttunut perin voimaa vaativaksi. Varmaan 25 vuotta sitten käytettiin ns. tiivisteitä, jotka käytössä sitten kuluvat. Nykyisin on erilaisia systeemejä, ja tilalle vaihdetaankin ns. sekoittajahana, toivottavasti se toimii meidänkin talossa, jossa kuuma vesi tulee omasta boilerista pienemmällä paineella kuin kylmä. Nyt vain odotellaan, että sellainen jostain tukusta löytyy.

Sen verran ollaan syksyä, että villiviini pohjoisen seinustalla on vaihtanut väriä....