Loppuvuoden puuhia

Onnittelukukaksi valitsin viime heinäkuun puolivälin kukan jalopähkämöstä, joka siinä paikassa on nyt ensimmäistä vuottaan kasvamassa. Edellinen sijoituspaikka kävi ahtaaksi...

Tänään on Annin nimipäivä, siis onnitteluni sekä tyttärentyttärelle että muille Anneille, Annukoille ja Anneleille!

Eipä vuodenlopun pakkopuuhia eläkeläiselle juuri kerry, kun ei tarvitse tehdä inventaariota, tilinpäätöstä eikä juuri toimintasuunnitelmaakaan uudelle "toimikaudelle". Ja kun niitä ei ole, ei tarvitse keksiä korvikeluontoisia puuhiakaan niiden asemasta. Voi elää kuten ennenkin. Kalenterin joulukuun kukko (kana?) on kyllä malliksi oikein tarmokkaan näköinen. Mutta kun on vain märkiä ilmoja, ei pääse puuhailemaan edes mattoja pihalle tuulettumaan. Mistäpäs sitä roskaakaan niin sanottavia määriä olisi kertynyt...

Tänä aamuna oli taas nähtävissä ohut lumiräntäkerros viime yön sateen jäljiltä, edellinen eli itsenäisyyspäivän sateen tulos häipyikin lähes loppuun eilisen illan aikana. Ilmat ovat edelleen vain nollan tuntumassa, joten enpä menisi ennustamaan  pitkää ikää tällekään kerrokselle. Kylmempää ei ole nähtävissä ainakaan kymmeneen päivään sääennusteiden mukaan.

Mitä nyt klapivaraston tsekkausta ja pientä siivousta joulun alla, kuten alakerran uunien tuhkaämpärit pihalle. Tuhkat otan vanhaan tapaan tuhkaharjalla ja rikkalapiolla leivinuunista, kun siellä ei ole tuhkalaatikkoa, kuten kiukaan alla.

Viileä aika tuottaa itsessään vähän enemmän askelia, kun lämmitän pohjakerroksen uuneja 2-3 kertaa viikossa. Olen saanut viime viikon aikana muutettua energiaksi Ullan ja Jarin syksyllä ahkeroimat rankakasan klapilaatikot, leivinuunissa ei ole koivuklapeja poltettu kuin syttyvaiheessa.
Onneksi on vielä olemassa työvälineeksi rikkalapio-harjayhdistelmä, sillä saunan lattiaa saa puhdistaa joka lämmityskerralla huolellisesti, ettei viemäriin pääse sinne kuulumatonta materiaalia. Samalla kertaa voi tehdä pientä siivoilua siellä muuallakin, kun rappureisuja tulee useampia. Tulee nähtyä myös säilytystilojen kunto, ettei hiiriä tai myyriä ole päässyt muuttamaan talvihotelliin.

Tella lähti Lohjan kotiinsa sunnuntaina, koira olikin mukava seura alakerran askareilla, kun se kävi varmistamassa joka kohdan missä minäkin, ja jotakin vielä lisääkin. Sukkia on valmistunut melkein suunnitelmien mukaan, enää ei ole montaa paria tekemättä. Sain vaihtaa välillä paksumpiin puikkoihin, kun löytyi kaulahuiviksi aiottuja lankoja.

Loppuviikon vieraiksi tulivat nimittäin Helena ja Hamed, sitä riemua, kun Tella unenpöpperöstään tajusi, ketkä tulivat lauantain räntäsadematkailun seasta sisään ovesta! Ajokeli oli huono, ja Kausalan ja kirkonkylän välillä oli yksi epäonninen päätynyt ojan pohjalle.
Koiran pitikin olla sitten tarkkana kaiken aikaa, että Helena ei hävinnyt näköpiiristä! Tuli katsottua sitten ihan neljän silmäparin voimin itsenäisyyspäivän iltajuhla linnasta. Aika pian Tella pääsi sitten oman mamman kanssa ulkoreisulle. Ja vielä metsäretkellekin sunnuntaina, kun ei enää satanut.

Koiran naama olikin isossa hymyssä, kun poislähdön alkaessa hänet vietiin ensimmäisenä autoon. Tosin tällä vierailujaksolla Tellalla ei ollut parin päivän alkukaihon aikaa, kun tulo tänne tapahtuikin minun kyydissäni Lohjalta, ja se koti jäi tyhjäksi Oskunkin tultua mukaan autoon hetkeksi. No pianhan sitä taas nähdään, kun juhlakausi tulee lähemmäksi.

Jouduin sentään yhteen joulupuuhaan, nimittäin korjaamaan Marja-Leenalta aikoinaan saatua lasityötä, jouluhimmelin korviketta, jossa eräs lenkki oli pettänyt ja työ muuttunut kaksiosaiseksi. Kun kärkipihdit viimeinkin olivat löytyneet loppukesästä (ai ai, autotallista..) ja muistin niiden nykyisen sijoituspaikan, asia oli hetkessä hoidettu.

Joulukorttien pino odottaa pöydällä kirjoittelua, sitä sitten seuraavaksi. Joulukuusi on valaissut pihalla jo kolmisen viikkoa, kun panin lähimpään irlanninkatajaan ledvaloköynnöksen. Siinähän se toimittaa samalla ulkorappujen valaistuksen viran.