Helmikuun kukko alkoi kiekua jo viideltä tänä aamuna ulkoilemaan! No enhän kuitenkaan niin pimeällä mennyt, aamutoimissa saa helposti aikaa kulumaan ja kahvit jäähtymään... Heräsin kuitenkin reippaana, että varmaan muistaisin mennä lopettamaan ulkoaskareet. Olin jo illalla miettinyt sahan ja voimasaksien mahdolliset löytöpaikat, että lopetus sujuisi.
Kylläpäs saatiin paksulti lunta viikonvaihteen aikana tulleista pilvistä! Lumipeite kasvoi ehkä 30 cm.llä, niin muhkealta valkoinen peitto nyt näyttää. Katon ränneistä valui kuitenkin sunnuntaista tiistaihin vesinoroa, joten talon alapuolelle muodostui viime yönä jääksi vetäytynyt luistinrata. Kolmen päivän lumenluonti sai siis tänä aamuna jatkokseen hiekoituksen, että rinnepolkuja uskaltaa hipsutella.
Työmaata oli lisää kompostorin tienoilla, se kun sijaitsee kriikunapensaiden lähellä. Ison puun toinen latva oli murtunut ja koko komeus kompostorin niskaan. Eihän siinä muu auttanut, kuin oksasahalla ja voimasaksilla yrittää raivata tiensä tässä viidakossa. Tuosta latvuskasasta saa paljon haketta keväämmällä!
Runkoa en mennyt vielä yrittämään, kun olisi pitänyt kahlata lumessa risukon kiusatessa. Sen ehtii myöhemmin. Kukapa tietää, mitä muuta tälle keväälle on vielä varastossa. Ainakin sähkönjakelu on kokenut kaakkois-Suomessa ongelmia linjoille taipuneiden puiden takia.
 |
| Kriikunoiden pikkuoksat ovat mahtavan hyviä tarttumaan toisiina, ja sitten kaadutaan porukalla, kuten 2012 kävi. Melkein kaikki rungot sai silloin raivata, ei ollut helppo huhtikuu Teemulla niiden kanssa, kun sikinsokin latvuksia oli kekona. |
Jäljellä olevien kriikunain latvat ovat tiiviisti lumen kattamia, ja tiuhalta näyttää myös tuomien ja vaahteroiden valtakunta mäellä. Uusi räntämärkä sade, kun edellinenkin nyt jäätyi oksiin kiinni, saa aikaan varmaan muutakin kuin kinoksia. Tietysti ne koreansyreenit maantienvarressa olivat aivan luokilla...
 |
| Pation talvipolku |
 |
| Lintulaudan salpa |
Linnuilla on edelleen ollut suuren syömisen aikaa. Vanhan keinun orressa riippuvat rasvapötkylät hupenevat nopeasti, joten sinnekin pitää tehdä polkua. No, sitä myöten maaliskuussa nuohoojakin kipittelee katolle. Pation ilme on aika hyinen!
Naakat (vai oravako?)ovat niin ovelia, että osaavat vetää ruokinta-astian kattoa pitävän haan pois, että pääsee syömään suuresta astiasta! Onneksi löytyi kiemurainen ripustuslenkki keittiöstä, jonka pujotin samaan reikään ja vielä nippusiteellä kiinni toisiinsa. Kansi on pysynyt paikoillaan jo viikkoja ruokien lisäämisten välillä.
Auto on varmaan tyytyväinen, kun sille on tulossa lumesta korkeat seinät ympärilleen, kuin igluksi. Eivät nämä vielä vedä vertaa esim. 2012 määrälle, mutta hyvää vauhtia otetaan kiriä.
Ja mitähän tykkää etupihan kukkapenkki, talventörröttäjät ovat enää muistoa hangen alla..
Papulanruusu-aita on nyt kykytestissä, kaatuako vai ei? Lumitalvien pelossa olen alkanut leikata sen latvat syksyllä melko vähäisiksi, mutta kyllä rippeisiinkin lunta saa tarttumaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti