Arkiaskareita

Onkin aamulla käännetty helmikuun sivu kalenterista! Onnea Riitanpäivää viettäville! Pian talvi tästä saadaan taputeltua, kun valoisuus lisääntyy monen minuutin päivävauhdilla. Tänään on jo noin kahdeksan tuntia päivällä mittaa. Jos joskus harvoin on ohuempaa pilveä, päivän pituuden voi hyvin huomata. Runebergintorttujen leivontaakin pitää alkaa harkita...

Tuntuu ihan oikealta talvelta, kun saa mennä lumitöihin. Viime talvena oli kuin maailma pois raiteiltaan, kun lapiota ei päässyt ulkoiluttamaan kuin harvan kerran. Johan siinä alkoivat kyljet paaristua, kun ei ollut tavallisia talvivoimistelun huveja. Ensimmäiset kolme kuvaa ovat perjantaipäivän satoa.

Nyt onkin ollut aihetta kulkea pihalla lapiota työnnellen lähes joka päivä. Voihan olla, että tänään tehdään toisetkin lumityöt, kun taivaalta tippuu lumineulasia jatkuvasti. Tämän kertaisia lumihiutaleita ei kovin usein pääse näkemään, ovat kuin ohuita tikkuja tullessaan nollan asteen tietämillä maahan. Aamulla oli vajaan kymmenen sentin kerrokset käsiteltäväksi. Vaikka tässä ei suoraa vesisadetta ole tullutkaan, maa on silti polun pohjalla hieman kosteaa.

Sisäpuuhat jatkavat hyväksi opittua rataa sukankutimen seurassa, lankavakka pullistelee vielä pitkään paksumpia keskitalven sukkien lankoja. Toinen keko kuvassa kuuluu ompelukerhon askareisiin, sillä olen taas alkanut ottaa ryhtiä siihenkin puoleen. Uusia saumureitakin näytti käsityöluokassa olevan ihan jonossa. Se on mukavaa, kun ei tarvitse koko ajan vaihdella lankoja niihin, sillä nyt on eri saumureissa vaaleita ja tummia huolittelulankoja.

Ostin ennen joulua fleeceä tehdä lisää pitkiä kääriytymistakkeja yöpaidan päälle pantavaksi, kun lämpimistä peitoista kuoriutuu aamuun. Pian Iittiin muutettuani oli aihetta tehdä ensimmäinen, joka on ihan hyvä edelleenkin, mutta vieraana pyörähtäviäkin saa ajatella. Ompelin silloin 2006 takin myös Marja-Leenalle, joka toi violettia paksua  fleeceä käärön tullessaan kerran kyläilemään.

Takkiprojektin lisäksi pitää tehdä flanellisia talviyöpaitoja, kun amerikanreisulla ei tavarataloista löytynyt yhtään kappaletta. Kun tämän viikon oppitunnit oli peruttu, ehdin perjantaina leikkelemään flanellit palasiksi...

Näin kevätpuolella ei sukkatöissä ole niin kiire, kun paketin saajia on sopivan harvassa, parin-kolmen viikon välein. Juuri nyt on menossa mustikka- ja mansikkasukkien teko, neljä pakettia on jo saanut omistajansa, kaksi niistä oli myöhästyneitä joululahjoja, ja sen jälkeen on syntymäpäivien juhliminen ollut aiheena.

Rikkoutunut sängyn päädyn seinälle pantava lukulamppu ei ole löytänyt uutta korvaavaa tuotetta toistaiseksi. Robin Hoodista löytyi sen sijaan 17 euron hintainen led-lamppu, joka pääsi entisen loisteputki-työlampun tilalle. Sain hankittua peräti kaksi sellaista, toisen tähän konepöydän tilaan ja toisen käsityövaloksi sohvan nurkalle.

Loisteputkilamput olivatkin palvelleet toistakymmentä vuotta, jotkut kauemminkin. Uuden lampun sähkönkulutus on minimaalista, sen voi huomata siitä, että mikään kohta lampussa ei kuumene hiventäkään käytössä, vaikka muuntajahan siinä pitää olla, kun seinästä tulee 220 v jännitteellä virtaa. Lampun varsi on taipuisaa mihin suuntaan vaan ja yli 60 cm pitkä, se juuri ja juuri riittää tarpeisiin.

Jos suunnitelmat pitävät paikkansa, aion poiketa parin viikon päästä Turengissa, jossa lamppuja voisi metsästää tutussa sähkötavarain liikkeessä. Loppupuoli kuukaudesta pitääkin olla enemmän sisätiloissa, kun nenänvarresta löytynyt roso saa valohoitoa...