Kuvia 1950-luvulta

 Meillä oli ollut muutamina vuosina 1940-ja 1950-luvuilla tapana käydä oikein valokuvaamossa otattamassa perhekuvaa. Tämä oli niistä viimeisin. Useimmat kuvista olivat vaatineet Heinolan reisun, mutta tässä kuvassa seistään kouvolalaisen kuvaamon työhuoneella. Aika on merkitty kuvan taakse, se on uudenvuoden aatto 1957. Kuva kuuluu ns. Impin kuolinpesästä pelastettuihin, siinä on takana Impin käsialalla tehtyjä huomautuksia.

Sinne on matkattu ehkä vaaleanruskealla Popedalla, ajotaitoisia ovat varmaan kaikki kuvan miespuoliset, isä-Tatu auton omistajana ja pojat armeijan aikana kortin suorittaneet. Auto oli hankittu aika hiljattain, kun isän sydän ei enää kestänyt raskaita pitäjäreisuja julkisilla kulkuneuvoilla ja niihin liitettävällä mukana raahattavalla pyörällä.
Kotonakin olisi pitänyt olla aikaisin aamulla ja illalla askareissa, meillä kun niihin aikoihin oli asukkeja navetassakin. Oli siinä sutinaa, kun kaiken muun aamutoimen lisäksi maito separoitiin kotona kaksi kertaa päivässä, ja sitten kerta viikkoon tehtiin itse siitä kerätystä kermasta voita. Separaattorista tuli aina melkoinen tiski, sitä ei voinut juurikaan lykätä, heti vaan puhtaaksi!

Kaikki lapset kävivät 10 ikävuoden jälkeen Iitin yhteiskoulua 5 luokkaa, mutta Raijan tullessa  15 vuoden ikään koulussa oli jo mahdollisuus lukio-opintoihinkin, joten hän kulki Kausalan kouluun 8 vuotta. Kuvassa Elsa on juuri sanomassa jotakin, näyttää vähän siltä. Kas kun kuvaaja ei ottanut uutta kuvaa, olisi pitänyt.

Tatulla oli ollut hiljattain 55-vuotispäivät, hänhän on syntynyt 10 12 1902. Niitä ei taidettu sen kummemmin viettää, kun olivat niin joulun alla. Elsa oli täyttänyt 51 vuotta, hänen syntymäaikansa oli 23 04 1906. Sekä Elsa että joskus myös nuorimmainen eli Raija lähtivät Tatun kyytiin, kun oli jokin pakollinen toimeen kuuluva iltareisu pitäjälle, maamiesseuran kokouksen tms takia.

Iitin kirkonkylän kodissa oli viikoittainen meno hiljentynyt, sillä kotona oli lapsia enää kaksi. Vanhempi heistä oli keskellä seisova  03 12 1943 syntynyt Seija, joka oli juuri täyttänyt 14, ja kasvanut vauhdilla pituutta juuri sinä vuonna. Keskikoulu oli noin puolivälissä, sillä Seija oli alkanut sen vasta 11-vuotiaana sairasteltuaan liikaa edellisvuonna. Vanhemmat arvioivat, ettei kannattanut alkaa pitkää ja vaativaa koulumatkailua ennenkuin tervehtyy kunnolla.

Vanhempien välissä istuu Raija, joka jo lähenteli 10 vuoden ikää. Hänen syntymäaikansa on 24 02 1948, joten syntymäpäiviin on enää vajaat 2 kuukautta. Raija on tainnut alkaa jo pianonsoiton opiskelut, ja mikäs oli soittaessa, kun oli silmälasitkin auttamassa. Tatulla ja Raijalla oli silmälasit jo nuoresta. Soittotunneille piti mennä Siukosen Iltan kotiin koulun jälkeen. Molempien tyttöjen ja Elsan puku on väriltään tummanpunainen, tytöillä samettia, joka näyttää tummemmalta. Raija kuului vielä rusetti-ikään.

Takarivi asui jo muualla. Oikealta alkaen on ensin Marja-Leena, hänkin joulukuun lapsi, eli syntynyt 18 12 1939, ja siis juuri päässyt aikuisikään, 18 v:een. Marja-Leena asui viikot Lahdessa, hän opiskeli merkonomiksi toisella luokalla, ja tuli valmistumaan seuraavana keväänä. Puku on hänelle poikkeuksellista väriä, se on voimakkaan sinivihreä. Yleensä hän suosi lämpimiä värejä nuorempana. Kauluksen ja hihansuiden ympäri on kiinnitetty jotain valkoista karvaa ohut suikale, liekö ollut aitoa vai ei, en muista. Olisiko tekoturkiksia vielä silloin ollut? Marja-Leenalla ja Seijalla tukka on luonnonkihara, niin myös molemmilla vanhemmillamme.

Seuraavana on Pentti, armeijan pukimissa. Pentti on pian tulossa 20 vuoden ikään, sillä hän syntyi 19 01 1938, syntymäpäivään ei siis ole kuukauttakaan. Elämänkokemusta on hankittu monenlaisilla tavoin liike-elämässä keskikoulun jälkeen, kohta oli alkamassa Kouvolan kauppaopisto, josta tuli löytymään ensimmäinen elämänkumppani, Isan tuleva äiti Anni eli Annukka. Ja kas kummaa, aika pian Pentti oli myös opettajana samassa koulussa.

Pentin vieressä on perheen esikoinen Pertti, jolla on meneillään Heinolan seminaarin viimeiset vuodet. Pertti syntyi 17 08 1935 Viipurissa, joten hän on kuvassa runsaat 22 vuotta. Pertti oli keskikoulusta 1951 päästyään erinäisissä ansiotöissä mm. Iitin Sähköllä ja vielä ennen seminaariopintoja asevelvollisena ja yhden vuoden Sotkamon Lykinnön koulussa opettajana. Pertti tykkäsi rusetista. Opiskeluaikanakin Pertti oli kesätöissä Iitin sähköllä, joten hän oli hyvin omavarainen. Molemmilla pojilla on tukan viimeistelyssä varmaan käytetty Brylcream-tuubin sisältöä, että saatiin vähän ilmavampi kampaus, ei kuitenkaan vielä mikään tötterötukka.... Suave taisi tulla sitten vähän myöhemmin.

Itse seison vasemmassa laidassa. Olen aika hiljattain täyttänyt 21, kun syntymäpäiväni on 23 11 1936. Opinnot Helsingin va. opettajakorkeakoulussa ovat loppusuoralla, valmistuin keväällä 1958. Takana on edelliskesän opintoihin sisältynyt maatalousharjoittelu kotona, silloin ainakin meillä oli lehmä hoidettavana ja muitakin eläimiä, siitä piti laatia harjoittelukertomus. Edessä on jakso opetusta kirkonkylän kansakoulussa, taisi olla tammikuussa 1958. Aikaa en oikein muista, liekö ollut 3 tai 4 viikkoa.
Asuin Siltasaaressa Saariniemenkatu 8:ssa, josta matka Saksalaiselle koululle, jossa oppilaitos oli vuokralaisena, päivittäin kipaistiin jalkaisin. Asuinkaverina oli lahtelainen Marja-Terttu Ruoranen, joka valmistui myös kansakoulunopettajaksi seuraavana keväänä. Hän oli myös lukioaikainen luokkatoverini Lahden yhteiskoulussa. Minulla on tummansininen liivihame ja okranvärinen trikoopusero, ei ollut kummempia juhlavaatteita, mutta kylläkin hienot auringonkukkasiemenistä tehdyt helmet.

Enää en kuljettanut eväskassia kotoa, kuten lukioaikaan, jolla olisi tultu toimeen viikot. Matka oli liian pitkä ja kallis kulkea joka viikko. Mutta perunat ja leipää varmaan toin, sillä meillä oli pieni sähkölevy boksissa, jossa voi keittää kattilalla perunoita. Mitään kouluruokailua ei ollut, joten päivisin oli oltava jotain eväsleipää kanttiinista ostetun teekupin seuraksi.

Sen muistan, että asuintalon lähellä Siltasaaressa oli pieni Elannon maitokauppa, josta sai ruskeisiin litran pulloihin pakattua maitoa. Pulloista maksettiin ns. pantti, ja kerran tulin kotiin vasta sitten, kun pullot oli palautettu, että linja-autoraha olisi koossa. Pian lasipullot korvattiin muovipakkauksilla, ja siitä alkoi muovimattojen "kulta-aika", kun kaikki pussit tietysti säästettiin, pestiin ja leikattiin matonkuteiksi.

Kotitalon yläkerran kammarit oli rakennettu 1950-luvun alkuvuosina, kun taloa laajennettiin. Ne olivat vielä nimellisesti isojen lasten, eli nykyinen kirjasto oli tyttöjenhuone, jossa Marja-Leena ja minä yövyimme kotiin tultua. Toinen huone oli nimeltään poikienkammari. Molemmissa oli nurkkaan muurattu Porin Matti-uuni, jolla saatiin siedettävä lämpö talvisaikaan. Jokaiselle oma hetekan puolisko ja ehkä pari tuolia, niillä mentiin. Ai niin, pojathan saivat Tatun vanhan kirjoituspöydän, kun hän hankki uuden isomman Askosta. Vanha oli ostettu Viipurista, sen peri myöhemmin Anni, ja taitaa olla nykyisin Lohjalla.

Elsa teetti Lahtisen Suomalla, joka asui naapurissa Tervolassa, sängynpeittoja kaikille sängyille sinne yläkertaan. Niissä oli ohut kalalanka loimena. Lanka tuli Padasjoen Arrakosken kehräämöltä, jonne ensin lähetettiin sekä villalumppuja että omien lampaiden keritsemisestä saatua villaa. Langat värjättiin, mutta sitä en taida tietää, olisiko värjätty siellä vai kotona. Käytössä kotona oli kaupasta saatavaa Kas-Kas-väriä, joka oli pikku pusseissa. Asuin silloin viikot Lahdessa, kun peittoja tehtiin.

Elsa kuntoili 1950-luvun malliin anorakissa ja takaraivolle viritetyssä pipossa, mutta hiihtohousuja ei vielä ollut. Essu tietysti, eihän sitä ilman voinut emäntä olla, se oli kuin virka-asu.

Ainakin yksi peitto matkusti äskettäin Kristiinankaupunkiin, jokunen taitaa olla Perheniemen Metsälässä, jokunen on edelleen kotona, kun ne olivat lujaa tekoa. Sängyn taakse tuli vielä samanvärinen seinävaate. Niihin aikoihin meillä tehtiin myös vanutäkkejä, kun jollakulla iittiläisellä oli täkkien tekemiseen tarvittava tikkauskehys.

Raija lumihangen korkeusmittarina 1950-luvun lopulla. Näkyy hihoista, että pituuskasvun kovin vauhti on alkanut, ikää on  kai 11 vuotta. Raijan oma arvio on, että hän on kuvassa 8-vuotias, eli kuva on vuodelta 1956.

Myöhemmin Seija peri poikienhuoneen itselleen ja tyttöjenhuone tuli Raijan kamariksi. Nykyisin ne ovat vain kesävieraiden valtakuntaa...

Muutamia muita kuvia vielä. Mummoni Henrika Sofia Jansson kuoli vuoden 1952 lopulla. Olin äitini kanssa hautajaisissa. Lahden yhteiskoulun lukioaika oli juuri alkanut syksyllä.  Äitini käsialalla on kirjoitettu kuvan taakse, että mummo oli syntynyt 04 04 1862 ja kuollut 23 11 1952. Olisin siis täyttänyt kuolinpäivänä 16 vuotta. Tässä kuva haudalta, ja Elsa on kirjoittanut kuvaan että saattajista 4 on lapsia, Lauri, Elin, Elsa ja Impi, lisäksi kuvassa Elinin mies Väinö Salo. Elsan tunnen neljäntenä vasemmalta. Lisäksi kuvassa on muita sukulaisia, oikealta päin ensimmäinen, toinen ja neljäs. Olisiko minut ohjattu painamaan Impin kameran nappia, kun en ole kuvassa, ja harmaatakkinen Impi katsoo aika tiukasti kuvaajaan päin... Impi kuvasi suvun tapahtumia 1920-luvulla hankkimallaan laatikkokameralla kymmeniä vuosia.

Tämä kuva on otettu joko kesällä 1951 tai 1952, ehkä mummon 90-vuotispäivien jälkeen. Kuvassa on pikkuisen Henrika Sofian vieressä vanhin tyttärensä Elin Salo. Elsa oli nuorin lapsi. Koira on tietysti Nalle, niin Laurilan kaikki koirat...

Lopuksi kuva Impistä 21-vuotiaana, kuva, jonka olemassaolo oli minun tiedossani, mutta olin sen pannut johonkin varmaan talteen. No nyt se putkahti esille. Impi Jansson oli äiti-Elsaa muutamaa vuotta vanhempi sisar, joka teki elämäntyönsä Hyvinkään verkatehtaalla taideparsijana. Impi muutti Laurin ja äitinsä kanssa Laurilaan, kun Laurin vaimo kuoli 1930-luvulla.
Käytiin häntä tervehtimässäkin Turengin kodista päin, mutta ihan vanhana hänen näkönsä oli jo niin huono, ettei meinannut tuntea, kun minulla oli yksi lapsi lisää mukana. Olisin mielellään tehnyt hieman siivousta käydessä, kun eteisessä näytti siltä, että pitäisi, mutta Impi ei antanut, kun ei ollut varma, keitä me oikein olimmekaan... Hän asui veljensä Laurin luona Mutilassa tämän kuolemaan asti 1970-luvulla, sitten muutti kerrostaloon. Impi kuoli, kun Ulla oli pikkulapsi-iässä.