Pari vanhaa kuvaa vielä

Katselin musta-valko-osaston kuvia albumeista, vielä löytyi muutama. Tässä pari perhekuvaa.

Tämän kuvan takana on tietoja äitini käsialalla. Kuva on otettu maaliskuun 6 p:nä 1943, jolloin Tatu oli saanut sotilaslomaa. Hän on tietysti armeijan vaatteissa. Käsittääkseni ei eletty rintamasodan aikaa, Tatu oli määrätty johtamaan jotain maatalousyksikköä Itä-Karjalassa, jossa sekä opetettiin nykyaikaisia viljelymenetelmiä aunukselaisille talonpojille että pyrittiin myös tuottamaan ruoka-aineita armeijan tarpeisiin. Kuvaamossa ei näy olleen kahta samanlaista tuolia!

Kuvan, joka muistaakseni oli otettu Heinolassa, takana on lisäksi "esiintyjien" iät. Isä 40, äiti 36, Pertti 7, Terttu 6, Pentti 5 ja Marja-Leena 3. Elsa-äidin puku oli tummanpunainen, ja nuo koristeet edessä oli tehty harmaasta kiiltävästä koristenauhasta, käsin ommeltu paikalleen. Molempien tyttöjen puku on aika vaaleansinistä villakangasta, pienin valkoisin pitsisomistein. Lettinauhat samaa väriä, oikealla puolen päätä. Puvut oli saatu jouluksi, jaloissa näkyy olevan vielä nuo kaksiväriset vauvakengät.
Pojilla on Elsan ompelemat ihan tuliterät tummanharmaat ulkoilupuserot, ehkä sarkaa, josta miesten vaatteita yleensä tuolloin tehtiin. Asuun liittyivät ns. golf-housut samasta kankaasta, eli kun kangasta oli niukasti, lahkeet eivät ulottuneet maahan asti, vaan johonkin "lipputangon puolivälin" tienoille. Seuraavan kerran tavattiin isän kanssa varmaan vasta pidemmällä lomalla joulukuussa, kun Seija syntyi. Niistä ajoista olen kirjoittanut aiemmassa postauksessa 09 12 2013.

Noihin kuvanoton aikoihin meillä lapsilla oli tuvan perällä yksi yhteinen nukkumapaikka, leveähkö höylätystä laudasta kokoon naputeltu kerrossänky, jossa pojat kiipesivät yläsängylle ja tytöille jäi alaosa. Kun meillä kävi vieraita, niin usein vieras riisui päällystakkinsa ja heitti sen yläsängyn laidalle, jonka takia piti huolehtia sängyn petauksesta aamuisin!

Se oli aikaa, jolloin lapsilla oli peittona harmaat viltit, mutta ei päällyslakanaa. Kesällä saattoi sitten olla pelkkä lakana peittona, mutta talvinen pyykinpesu oli veden niukkuuden takia vaivalloista, eikä tuohon aikaan ollut muita apuja kuin pyykkilauta ja iso vesipata lämmintä vettä tuottamaan ja pyykin keittämiseen. Vaivalloisin oli tietysti huuhtelu, joka sen aikaisessa pesussa vaati monta vettä, kun pyykit keitettiin emäksisessä lipeävedessä. Sulan veden aikana käytiin ainakin huuhtelu tekemässä järvessä tai joessa, joskus vietiin pesupatakin mukaan, niin että kaikki vaiheet tehtiin rannalla.

Kuvan takana on äitini käsialalla kirjoitettu: Kartanon pihalla elokuun 7 p:nä 1932. Laurin vaimo Hilma ja Elsa. Lauri on äidin veli, muutamaa vuotta vanhempi. Piha tarkoittanee Hyvinkään Uudenkartanon pihaa, jonka puutarhurina heidän isänsä Mikko Vihtori Jansson teki elämäntyötään, ja jossa perheellä oli asuntona ns. Ali-Harakan torppa, joka oli jossain Vantaanjoen rantatörmän lähellä.

Hilma näyttää aika paljon vanhemmalta kuin Elsa, joka on tänä kuvanoton vuonna täyttänyt 26. Lauri teetti molemmille naisille kunnon kangaspuut, lähetti Elsan Tampereelle talouskouluun, jossa myös opetettiin kudontaa, ja rakensi perheelleen kodin eli Laurilan Hyvinkään Mutilan kylään. Elsa oli töissä Hyvinkään pienviljelyopiston keittiössä, jossa niihin aikoihin oli ollut oppilaana Sysmästä saapunut Tatu Vierula, entinen Vähätalo. Tatu oli sisarensa Selman kanssa vaihtanut sukunimekseen kotitalon paikan nimen. Kuvan ottohetkellä hän ei varmaan enää ollut Hyvinkäällä, vaan Kurkijoella Karjalassa, jonne oli mennyt maatalousneuvojan oppia saamaan 3-vuotiseen oppiaikaan. Sieltä hän oli jo valmistunut vuoden 1933 aikana. Muistutan, että Tatun elämästä olen kirjoittanut postauksen 11 12 2011.

Hilman elämä sai kuitenkin aika pian lopun, sillä kun ensimmäisen lapsen syntymä oli tapahtunut, oli päivät luettu. Luultavasti se oli ns. lapsivuodekuume eli bakteeriperäinen tulehdus, jota ei saatu hoidetuksi, niihin aikoihin ei ollut antibioottilääkkeitä. Syntynyt poika ei elänyt ilman äidin antamaa ruokaturvaa kauan, Laurilla oli kahdet rakkaimpiensa hautajaiset uudessa talossaan. Niinpä Ali-Harakan asukkaat mummoni Henrika Sofia ja Elsaa vanhempi tytär Impi Helena muuttivat Laurilaan täyttämään tyhjyyttä. Lauri ei halunnut ottaa uutta vaimoa. Hänelle riitti asemamiehen työnsä Hyvinkäällä ja pilliklubi-tupakka, joka sitten ajan saatossa vei hänet, keuhkosyöpä sai voiton 1970-luvulla.

Elsa suoriutui talouskoulusta aikanaan ja muutti Johannekseen Tatun luo, vihkiminen oli kesäkuussa 1934. Tästä on aiemmin tehty postaus 27 12 2011.