Hankien häivää

On päästy jo aika pitkälle päivien pitenemisessä. Aurinko nousee jo ennen kahdeksaa, ja se näkyy vielä viiden jälkeenkin, siis jo yhdeksän ja puoli tuntia! Huoneetkin ovat niin valoisia, että koirankarvat näkee ja sukan kutomista voi tehdä aurinkoisina päivinä jopa ilman silmälaseja. Kevätpäivän tasaukseen on toki vielä kuukausi.

Viime viikon alkupuolella oltiin näin vähissä lumissa, mutta sen jälkeen on saatu jo pari hyvää sadekertaa.

Viime lauantain kuva oli talven näköisissä oloissa, vaikka maa olikin ihan märkää lumen alla.

Lumityö-herkkua oli tarjolla maanantainakin, kun saatiin uusi reilun 10 cm:n kerros, märkää lunta tämäkin, vaikkei vettä enää lapioon tullutkaan .

Talvi on ollut on-off-mallia, kun pidempi tammikuun pakkaskausi loppui. Sateet ovat olleet niin märkiä, että hanget lähes katoavat, ja uusi kerroksen muodostus alkaa sitten melkeinpä seuraavana päivänä. Tien auraajalla ei ole helppoa, kun koneet eivät ole kehitettyjä tuollaisen märän puuron käsittelyyn. Onneksi ei ole kohta pariin viikkoon ollut silkoisia jäätiköitä jalan alle tarjona. Salpausselän hiihtojen järjestäjät ovat toiveikkaalla tuulella! Elimme juuri parin päivän kirkkaampaa pikkupakkasen jaksoa, tänään illalla saadaan taas monen päivän lumisadeaika.

Auto tuli aikuisen eli kolmen vuoden ikään. Olin sen kanssa ensi katsastuksessa tiistaina, joka oli ihan viimeinen mahdollinen katsastuspäivä. Nykyisin saa kyllä hyvin Drive-in- jonoissa homman tehtyä, vaikka minulla olikin muitakin mutkia, jonka takia piti vaihtaa katsastusasema toiseen kesken prosessin.  Olin ostanut auton osamaksulla, jonka viimeinen erä oli tullut maksetuksi juuri, joten piti suorittaa siis myös omistajanvaihdoskuviot samaan syssyyn. Taas menee pari vuotta vapaata ajelua, ennenkuin seuraava katsastus on tulossa.

Eilen päättyi valkoisen pyöreän pöydän aika tässä talossa, kun suvun uusin vävy Boe Lohjalta pyörähti pihaan. Minua hieman arvelutti pöydän poisvienti, kun oviaukko oli vuoden 2005 remontissa kaventunut 70 senttiin, ja pöytä oli 75 korkea. Kääntelemällä sitä ei voinut saada oviaukosta, kun oli tuo iso ja leveä keskijalka. Olihan se kyllä 1974 tullut siitä, mutta silloin aukko oli vanhan karmin aikana ollut leveämpi.

Mietin illalla, josko pitää ikkunasta viedä, kun ikkunan isompi puoli on n. 100 cm. Pudotusta olisi makuuhuoneen ikkunasta kyllä niin, että tuskinpa pöytä olisi ihan ehjä sen jälkeen.

Oli aivan uskomattoman hienoa katsella Boen ja pöydän kohtaamista. Kuin olisi ollut asiaan hyvin perehtynyt kirurgi asialla: potilas tutkitaan ja sitten hoidetaan. Leikkuuveitsenä oli akku-ruuvinväännin, jolla pöytä saatiin ositelluksi henkilöauton takapaksiin mahtuviksi osiksi suoraan sanoen kädenkäänteessä! OMG, katselin huuli pyöreänä tapahtumaa, kun moiset toimenpiteet eivät olleet joutuneet katseluni kohteeksi aiemmin. Onneksi pääsin näkemään!

Nyt pöytä jatkaa elämää Emmin, Boen ja pikku-Benin kotona, toivottavasti pitkän palveluajan. Ainakin liitokset ovat olleet vankat, ja kun täyspuinen pöytä on yli 40 vuotta ollut huonelämpimässä, se on hyvin kuivunut.

Lopuksi Boe nosti "töihin" tuvassa odotelleen Marjan korjaaman Askon pöydän, joka on paljon kevyempi. Se on kuitenkin oikein hyvän kokoinen pienemmän pääluvun pöydäksi. Vielä odotellaan työn alla olevia pöydän jatkolevyä ja joitakin tuoleja, jotka tammikuulla menivät kunnostukseen nekin.

Eikä tämä tilanne vielä tähänkään loppunut. Kun lounaallamme mainitsin uuden puhelimeni kovasta virrantarpeesta, niin siinä haarukoinnin lomassa tuli puhallus myös pikku masiinan asetuksiin, ja nyt ollaan paremmilla vesillä, kun se ei koko ajan ole varuillaan FB-ohjelmassa tapahtuvasta tietojen vaihdosta. Mikä helpotus! Tällaista "komeettaa" ihan ilokseen odottaa taivaalle!

Huonekalujen siirtely sai uutta kimmoketta Boen reisusta, iltapäivä kuluikin lempiharrastuksessani. Eteisessähän oli 1990-luvulla tehty kukkahylly, se sai nyt tulla tupaan, ja tuliaisina se toi tullessaan lehtikaktukset, joista toiseen (Marja-Leena, se valkokukkainen) näyttää jo tulleen runsaasti nuppuja. Maksaruohovauvat pääsivät myös isompaan valoon tälle länsipuolen paikalle.

Eteisestä löytyikin hyllyn alle syksyllä kuivumaan jätetyt violettien mustanmerenruusujen ruukut, joten ne täytyy kohta istuttaa uudelleen, kuten joka kevät aina tapahtuu. Ullalta viime kesänä saadut valkoiset ovat olleet uutta kasvua tekemässä pian kaksi viikkoa. Ne eivät tarvitse valoa, ennenkuin taimettuvat, mutta lämmintä ja kosteata pitää olla.

Työn lopuksi kääntelin eteisen muut kukkatasot ikkunan eteen. Helenan kiinanruusut on kohta aika leikata, että mahtuvat paremmin.  Pian on myös aika ottaa villasaalit ikkunaseinältä, kun aurinko alkaa lämmittää paremmin. Mattojen alta löytyi puoli rikkalapiollista kuolleita muurahaisia, kun tutkin lattiatason ennen kalusteiden sijoittelua.

Tänään on abien koulurutiineista irtoamisen päivä, penkkarit. Jäljellä on vain mahdollisia tenttejä ja yo-kirjoituksia. (Kuva on eiliseltä, kello 17:n maissa, tänään on jo pilvistä). Se oli ammattiurani tärkein dead-line päivä, johon tähdättiin koko lukion ajan. Opettajilla oli sitä ennen mahdollista vaikuttaa oppilaan tulevaan elämään auttamalla häntä selviämään koitoksesta parhain mahdollisin tuloksin. Yhdessä yritimme, aika usein tulos onnistuikin ylittämään toiveet.

Vaikka opettajantyö olikin kovin kiireistä aikaa, joskus melkein kellonympäri töitä, niin siitä jäi ihmeen mukavia muistoja. Olen jonkun kerran ollut puheissa, esimerkiksi juuri viime syksyn tapaamisessa, entisten oppilaiden kanssa, joille on jäänyt mieltä painamaan joku tapahtuma siinä tiimellyksessä. Ja kun ovat siitä sitten puhuneet, on aivan kuin satuja kertoisivat, ku itse en muista niistä yhtään mitään. No katsoimmehan asiaa alunperinkin eri kulmasta, toinen aikuisen kasvattajan, toinen kehitysikäisen nuoren, joten mittasuhteet voivat olla erilaiset.

Kun tulin toimeeni lähes 50 vuotta sitten miesopettajan seuraajana, se oli varmaan joillekin pettymys, kun 1900-luvun alkupuolella vielä paikoin vallitsi käsitys "nainen vaietkoon seurakunnassa". No siitäkin sitten selvittiin, kun tutustuttiin toisiimme. Näinhän monissa kulttuureissa vieläkin on, nainen pysyy jossain taustalla välttämättömänä rakenteena. Luin juuri tänä aamuna tietyn TV-sarjan amerikkalaisista vävyehdokkaista, jotka ihmettelivät suomalaisten naisten itsenäisyyttä ottaa vastuuta elämästään.