Matin päivä

Kaikki postauksen kuvat ovat tiistailta, kun keskipäivän nurkilla pilvissä oli hieman aukkoja.

 Vietetään Talvi-Matin päivää. Meidän perheessä tämä oli vuonna 1948 merkittävä päivä, sillä illansuussa saatiin uusi tyttö, Raija. Kätilö oli tullut juuri, ja perheen lapset oli isän huomassa komennettu kotoa kansakoululle eli nykyiselle kyläntalolle, jossa katseltiin elokuvaa Linnaisten kartanon viheriä kamari. Se oli Uudenmaan läänin maanviljelysseuran kiertävän neuvojan, Kaarlo Lepoluodon ohjelmistona sinä vuonna, kun hän kulki maamieseurojen tupailloissa. Kaarlo meni sinä iltana yöksi Niskaportin vieraskammariin, tavallisesti hän yöpyi meillä. Paljon onnea Raijalle siellä kaukana, jossa kevät on jo alkanut kukkia!

Ja runsaasti onnea myös Annille, jonka syntymä Porissa lipsahti seuraavalle päivälle eli 25.02.1991. Jos olisi syntynyt muutamaa tuntia aikaisemmin, niin olisi ollut Matti-ryhmää. Se oli koulumme hiihtoloman alkupäiviä, oikein hyvin  siis syntymä oli ajoitettu. Olimme Ullan kanssa siksi joutilaina menneet kotiäidin virkaan. Sairaalaan kyllä lähdettiin kipakassa pakkasessa Matinpäivän puolella, iltamyöhään.
Annilla on tänä vuonna Prahassa muuttopäivät meneillään, synttärikestit ehkä jo uudessa tuvassa. Jos ei muuta, niin pannukakkua uudessa uunissa!

Helmikuun 24. oli aikaisemmin nimetty joka 4. vuosi myös karkauspäiväksi, kun helmikuuhun tuli 29 päivää. Tänä vuonnakin on karkausvuosi. Aikaisemmin Matinpäivä siirtyi karkausvuotena seuraavaan päivään eli 25.02, mutta nykyisin karkauspäivä onkin almanakassa 29.02, joten Matti seuraajineen (Tuija, Nestori, Torsti ja Onni) viettää nimipäivänsä samoin kuin muinakin vuosina. Tämä muutos on tehty vuonna 2000.

Matinpäivän sää on kansantiedossa katsaus tulevaan kesään: Millaista Mattia vietetään, sellainen on sen vuoden heinäkuun sää. Talven selkä taittui Matinpäivänä, karhu käänsi pesässään kylkeä, kun puolet talviunen varaksi kerätystä rasvasta oli kulutettu. Sisätöiksi varatut puuhat tuli saada päätökseen tähän päivään mennessä.

Ihan seinän vierellä talvea viettänyt kukko ja kynttilälyhty hädin tuskin löytyvät, samaa ei voi sanoa itsestään latautuvista pikkulampuista kukkapenkeissä, ne ovat visusti lumen alla.

Talven päättyminen on vielä kaukana. Päivä on valjennut tänäänkin lumen leijailuun. Matinpäivään mennessä on satanut talven lumista vasta puolet. Joidenkin vanhojen tietämysten mukaan Matinpäivän jälkeen nähdään yhdeksän lumisadetta. Mutta jos Matinpäivänä osuu pyryttämään, tulee vielä seitsemän isoa lumisadetta ja niille seitsemän pienempää kullekin. Mitä Mattina on kannon päässä, sitä on Maariana maassa. Tänä vuonna Maarianpäivään ei ole pitkälti, vain 2 ja puoli viikkoa, kun se on jo 13 maaliskuuta.

Viime vuonna kevätlämpöisiä tuli kovin varhain, jo helmikuussa kääntyi termisen kevään puolelle, mutta viimeaikaiset ennusteet eivät lupaa moista tälle vuodelle. Kohta viilenee, ja pääosa tulevista runsaslukuisista maaliskuun sadepilvistä voi tulla lumena.

Etummaisesta tuijasta on lumia karisteltu kepillä, taaempi on omillaan.

Päivä on pidentynyt niin, että ulkohommat ovat tulleet vuoroon. Aurinkovoiteet ja -lasit on nostettu käden ulottuville. Jos elettäisiin maaseudun rytmissä, tulisivat vastaan esim. polttopuiden kaato tai jäiden nosto. Karjan ruokaa, heiniä, ehkä jouduttaisiin hakemaan kauemmista ladoista. Mikäs olisi hakiessa, kun reki ja muut tarvittavat kapineet olisi kunnostettu ydintalven aikana sisällä. Pellavien valkaisu hohtavien hankien avulla olisi myös alkava. Tarkkaa näkemistä vaativa kankaiden kudonta pääsisi alkamaan.

Kinkereitä eli lukusia on tiedossa myös. Ennen vanhaan ripille pääsy oli naimisiin menon yksi veräjä, kinkereillä selvisi lukutaito, jolla katekismusta voi alkaa oppia. Kinkereillä on vuosisatojen kesto, ne on kirjattu kirkkojärjestykseen jo 1600-luvun lopulla (kirkkolaki 1686).

Matin aikaa juhlistamaan on viimeisen viikonvaihteen aikana saatu meidän kulmilla oikein roppakaupalla uutta lunta. Ennestään ei ollutkaan juuri mitään, nyt massat kohenivat yli 30 cm:llä tiivistä ja painavaa lunta. Kokonaiskertymä katoilla näyttäisi olevan reilun 30 cm:n tienoilla. Puut saivat paksuja paakkuja kantaakseen, pihakatajat taipuivat maahan asti luokille, ja sähköyhtiöillä on pitänyt kiirettä, kun linjojen lähellä kasvaneita puita on ollut jakelua kiusaamassa.

Hop hop. Tässä on rinneraput, ota pois lumet, että kunnon kissa voi huoletta mennä.... Lumen lapiointiharrasteita siis saa tehdä. Naapurin kissa Zorro käy tallomassa aikaisin pienten tassujensa kanssa jälkijonon, josta arvaan, mihin pitää suunnata. Jäniksenjälkiä ei ole niin paljon kuin aikaisempina vuosina.

Tästäkin saisi kolata, kompostorilta peltokuusen alle kissan mielestä.

Eilen ja edellisenä aamuna kisu tuli mukaan hommaan, se jatkoi matkaansa biokompostorilta ison kuusen alle katsoen vielä peräänsä, että kyllä tännekin voisi tulla kolaamaan, ettei tarvitsisi rämpiä. Kiireesti se loikkaa puhtaan polun kohdalle. Pitää jatkaa sille urien tekoa, ennenhän nämä väylät olivat koiran ulkoilutukseen tehtyjä, mutta kun ei vanhoja koiria enää ole, polut ovat omaa kuntoiluosastoa.

Parkkipaikalta alkava Tellan aamuisin tärkeä vessapolkukin tuli tiistaina tehtyä...

Tiistain projekti oli tehdä polku myös alatielle. Maantien auraajat olivat saaneet liittymäkohdan aika tiiviiksi. Kovia pakkasia ei onneksi ole ollut, hyvä, jos mitään. Tiistainakin oltiin päivällä -0 asteessa, nyt on pari astetta pakkasta.

Lapiolle on saatu liukkaampi pinta, että lumi ei niin hanakasti tartu. Se hyvä puoli on kosteasta lumesta, että se jää siihen kohtaan, mihin heität eikä ala vieriä takaisin. Painavaahan se on, joten täytyy muistaa ottaa vähemmän, ettei tule lihasvaivoja. Katoille en kiipeä, toivottavasti hanki alenee siksi, kun nuohoojan turnee kylällä on ajankohtainen. Viime vuonna se oli vasta maaliskuun puolivälin jälkeen.