Maaliskuussa jo ollaan

Sinisen taivaan kuvat ovat eilisen satoa. Tänään ollaan pilvisessä maailmassa.

Päivä on pidentynyt reipasta tahtia! Puoli seitsemän aikaan säleiden raoista näyttää niin vaalealta, ettei ulkovaloja tarvitse. Mikäs ihme se on, sillä aurinko nousee jo hitusen seitsemän jälkeen. Päivä on loppuviikolla lähes yksitoista tuntia pitkä. Kyllä on ihanaa, kun valoa taas riittää.

Sorvin ääressä eli sukankutimen seurassa olen ajatellut aikaa viettää vielä parisen viikkoa, ehkä sitten jo voisi alkaa miettiä askareita kangaspuiden kanssa. Kun pakkaset ovat olleet vaatimattomia, pohjakerroksen uuneille ei tarvitse tehdä päivittäin tulia, hyvä, jos edes joka toisena. Mutta jos menen vintille kangaspuita kolistelemaan, niin joka päivä alkaa lämmittämällä noita uuneja.

Hissutteluviikkoja rytmittävät omat, auton ja kiinteistön huollot. Auto tuli kolmen vuoden ikään, ja se sai alkaa käydä katsastusaseman treffeillä. Ensi viikolla tulee hammaslääkärin vuosittainen tapaamisjakso päätökseen, seuraavalle viikolle osuu silmälääkärin kontrolli.

Huomasin katsoa alkuviikolla kalenteria koko maaliskuulle ja kas, kuun lopullahan onkin jo pääsiäisviikko. Perinteisesti pääsiäisenä pitää olla talven pölyt siivottuina, joten jo aamusta heitin tuvan matot pihalle hangella hakattavaksi, kun on pakkasta. Nyt kun siivous on tehty, ei pääsiäisviikolle jää muuta kuin marssi narsissikaupoille! Helppoa tehdä siivoilupäätös, kun vaihtoehtoisia päiviä oli vain kaksi ja jo Ullakin oli alkanut hommat...

Tämä pieni kylmä jakso tekee menoaan, sääennusteiden mukaan viikonlopulta alkaen on maan pinta päivisin kosteampi, kun plussalle mennään. Mutta ei puhettakaan, että tuo lumi nopeasti lähtisi, kuten parina edellisenä keväänä, se on tiukasti pakkautunutta.

Lunta on itse asiassa niin paljon, että se haittaa hautausmaa-rutiineja. Viimeisten isojen sateiden jälkeen aurausvallit ovat käytävän reunassa nousseet niin korkeiksi, ettei enää jalka noussut niiden päälle. Kynttilänsytytyksestä oli luovuttava, kun ajattelin järkevästi, ettei tämän ikäisen ehkä kannata konttaamalla mennä... No jospa pääsiäiseksi hanki antaisi myöten.

Pöytäkin sai mittaa lisää, kun jatkolevy tuli kunnostettuna tuolien kanssa samalla kyydillä.

Eilen päästiin talon kalusteiden kunnostuksessa kierros lähes umpeen, kun tuvan keittiötuolien loppuosa, kolme 1960-luvulla jostain kylämme huutokaupasta pelastettua tuolia olivat saaneet Pahalahden Marjan verstaalla kunnonkohotuksen ja maalauksen. Tuossa kuvassa niitä on kaksi vastakkain, kolmas on työtuolina tässä kirjoittelunurkassa.

Kauan projektia on riittänytkin. Vuosien ajan vähän kerrallaan korjauksia ja verhoiluja. Paitsi omia kalusteita on verstaalle viety talosta löytynyttä perintökalustoakin, yksi kerrallaan. Jos kaikkia osia ei ole löytynyt, kuntamme taitavat kädet ovat loihtineet lisää. Kiitokset siis myös Petterssonin Päiville ja Ristan Pertulle! Tuossa kuvassa vasemmanpuoleisesta tuolista puuttui aikoinaan jalkaa ja pienaa, Ullalle aiotuista pikkutuoleista puolestaan selkänojan osia. Hyvin tulivat vintin kutterinpurujen joukkoon hylätyt raadot kuntoon.

Tännehän kaikki ei olisi mahtunut, mutta tyttärien ja seuraavan polven eli Emmin kotoa on löytynyt tilaa. Vain yksi esine, Elsan kiikkutuoli on mennyt erään tämän kylän perheen kotiin. Lopuilla kaluillani ei ole juuri nyt kunnostustarpeita.

Ja mikä parasta, "tautia"on jälkipolvissa. Itse asiassa Helena aloitti nämä kunnostuskierteet jo ammoin 1980-luvulla, kun Tatun vanhempi kirjoituspöytä ja pikkuruinen kirjakaappi siirtyivät auton sisuksiin Varkaudessa korjattaviksi ja siitä edelleen hänen kotinsa osiksi. Kun hain eilen tuoleja, niin eikös vain verstaan ovensuussa ollut soma pieni senkki odottamassa vuoroaan, josta Marja mainitsi, että sehän on Helenan uusin löytö, siinä kuivumassa.