Pimein kausi taas takana

Kuva on lauantailta 30 01 2016.

Tämän päivän tilanne: Aamuyön pienihiutaleinen sankka lumisade on vaihtunut vetisempään. Ikkunat tippoja täynnä.

Kynttilänpäivä jätetty taakse, tänä vuonna se sijoittui jo tammikuun lopun koristeeksi. Vuoden pimein aika marraskuu-tammikuu on taas kertaalleen eletty. Valoisuus on pian muutakin kuin kylmää pakkasyön kuutamoa, josta siitäkin on saatu nauttia. Päivä on sammumassa pimeäksi vasta klo 17:n maissa.

Sen "juhlistamiseksi" Suomen suurin sähköverkon haltija Caruna on päättänyt nostaa asiakkailtaan siirrosta perittyä maksua peräti 30%, että verkkoa voidaan uusia nykypäivien sääilmiöitä vastaamaan. Niin sitä pitää, kun kotimaan verkon omistus myydään ulkomaiselle omistajaryppäälle. Olisi tuon luullut olevan arvattavissa vähäisemmälläkin kokemuksella.

Suurin osa sähköntoimituksen häiriöistä tulee linjalle taipuneista tai kaatuneista puista. Mikähän siinäkin on, ettei ymmärretä sähkölinjojen puiden kasvavan siinä, missä muunkin metsän kasvu tapahtuu ja tehdä ajoissa raivauksia? Kyseessähän ei ole jäte, vaan ainakin polttopuuksi kelpaavaa bioenergiaa. Kun asun Kymenlaakson sähkön verkkoalueella, niin olen jo vuosia seurannut myös taajamissa tehtävää linjoista huolehtimista.
Tienvarsien raivaukset ovat varsin helppoja, kun tuotos voidaan saada nykyisten koneiden aikakaudella ihan yksinkertaisesti keruulavoille ja energian tuotantoon. Suurin osa jakeluverkoista sijoittuu tienvarsille. Ai etteikö maanomistaja salli? Piankos lakia tässäkin kohtaa voidaan muuttaa vastaamaan nykyistä puustonkasvun vauhtia. Idylli runsaasta kasvillisuudesta maisemassa voi vallan hyvin väistyä, jotta katastrofeilta vältytään. Suomessa riittää katseltavaa muuallakin. Joku kylänäkymä tässä lähellä (pari km etelään) on pelottava esimerkki siitä, mihin turha tienvarsipuusto on johtamassa.

On esitetty, että ongelmista ei selviä, jos ei sähkölinjoja siirretä maan alle kaapeleina. Ehkä niin onkin taajamissa ja muilla asemakaavoitetuilla alueilla, joissa on muutakin maanalaista verkkoa. Ymmärtäisin, että jälkihuolto on asumattomilla alueilla kuitenkin helpompaa, kun linja on ilmassa, josta vian voi nähdä vaivattomasti. Jos linja on kaapelina maan alla, niin senhän peittää pian tasainen metsä.

Tämäkin kuva 30 01. Tiet olivat muuttuneet ruskeiksi levitetyn hiekan ja jään yhdistelmänä. Puutarhalla sulaneista lumista ja sataneista vesistä on lumen alla vetinen pohjakerros.

Onneksi se pakkaskausi jo päättyi. Tietysti helmi-maaliskuussakin voi olla kipakoita ilmoja, mutta nyt olo tuntuu taivaalliselta, sillä vetoa on vähemmän, kun pattereita ei tarvitse pitää kuin haaleina. Saatiin jo klapivarastokin vajumaan aika vähiin pohjakerroksen puuliiterissä, kun joka päivä piti tehdä tulet molempiin tulipesiin.

Pakkasen pienennyttyä olikin aika ensin lumisateille ja sen jälkeen useille vesisateille. Tämä kuva on keskiviikolta 27 01.

Tämän päivän näkymän perusteella ei ainakaan meidän tontin havu- tai muilla puilla ole huolia lumikuormasta! Autotallin kattokin ehti sulaa jo melkein kokonaan, tuo näkyvä on siis uutta lunta.

Sisähommissa on nyt uusi vaihde päällä, kun taas näkee koirankarvojen kertymisen valon lisäännyttyä. Sisätiloissa karvainkeruuta voi hallita vain kostutuksen avulla, muuten niitä vain siirtelee nurkasta toiseen. Monta rikkalapiollista on saatu käärittyä sytyke-osastolle sillä konstilla fleece-vaatteista ja nukkamatoista itse laminaattilattioiden lisäksi. Kunnon vuoksi voimistelua! Nyt on enää imurointivaihe edessä, se sisältää lähinnä leivänmurua.

Pyöreän ruokapöydän tilalle oli ennen joulua mennyt kunnostettavaksi jalkapuoli 1960-luvun alun pöytäni, joka sai muuttokuorman vammoja 2005. Nyt se tuli kotiin viime viikolla ihan privaattikyydillä. Se ei mahtunut minun autoni peräluukusta mitenkään päin, kun kaikki jalat olivat kiinni. Kylläpä se tuo paljon valoa tähänkin kirjoitusnurkkaan uusine valkoisine pintoineen. Kiitokset Marjalle taas!

Olin jo edellisviikon harkinnut sopivaa klapien kyytimispäivää autotallista ja arvellut, että Riitanpäivä eli maanantai 01 02 olisi ennusteiden mukaan järkevin vaihtoehto. Mutta kun katsoin tyhjän tilan määrää, niin päädyin alkamaan muutamalla kuormalla jo sunnuntain iltapäivällä. Sitä ennen piti kuitenkin vielä tehdä varmistushiekoitukset rinnepolulle. Polku oli aika jäinen, joten hiekan jälkeenkin oli turvallisinta pitää ainakin toinen jalka matalan hangen puolella. Rännien kohdalle oli tullut sulavesistä pinnallinen jääkansi.

Ulkoilutin Tellaa ensin ja senjälkeen sanoin meneväni alakertaan töihin. Se olikin koiran mielestä ihan OK, se siirtyi vieraskamarin sängylle ikkunasta seurailemaan ja odottelemaan tilanteen rauhoittumista. No, ennen varsinaista hommaa oli vielä poistettava vedon suojaukset alakerran oven tienoista, ennenkuin ovia voi avata. Kaiken valmistelun jälkeen itse klapien kuskaaminen vei vain vajaan puoli tuntia.

Samoin oli sitten eilen. Käytiin Tellan kanssa lastaamassa tallissa ensin kyydittävät tyhjät laatikot täyteen, ja sitten koira tuli sisään makoilemaan. Olisi sen ollut mahdollista tulla alakertaankin, mutta sänky veti puoleensa, joten sinne hyppäsi ja sieltä löytyi, kun sitten reippaan puolen tunnin askeltamisen jälkeen tulin takaisin.

Sisäoloissa kukat ovat hieman jäljessä edellisvuosien aikataulusta, kun kuparilehdet eivät ole alkaneet kukkia. Enkelinsiipi on kuitenkin ylittänyt kaikki pituuskasvunsa ennätykset ja on nyt melkein 150 cm korkean ikkunan yläreunan kanssa tasoissa. Muutkin pohjoisikkunalle siirretyt viheriät jaksavat odottaa kevättä, timanttiananas kyllä luovutti kukkatöyhtönsä mustuneena.