Tällä viikolla viimeiset lumet tontin varjokohdista ovat lähteneet, ja Urajärvi on alkanut lainehtia vapaana. Sitä meni katsastamaan isohko hanhilauma eilen. Aamulla aikaisin ihan talon pihapuita viistäen lensivät, matalalla keskenään rupatellen, monena ryhmänä. Voi olla, että olivat entisiä valkoposkia golf-kentän asukkeja, siellähän niitä asuskelee melkoiset laumat kesän aikana.
Routa ei ole vielä lähtenyt, niinpä syksyllä lipputangonpenkkiin tyrkätyt havunoksat jatkavat olojaan. Pihan vihreys on sammalpeitteestä peräisin. Aurauskepit sain sentään irti, sen viimeisenkin viikonlopulla. Pidempään on nyt ollut kuivia aikoja, joten sade ei ole tullut roudan poistajaksi. Aurinkoa on nähty, lumet ovat haihtuneet lämpösäteiden mukana taivaan tuuliin. Viimeisimmätkään tämän viikon sateet eivät ole olleet paljon tihkua kummempia. Orvokit ovenvierusamppeleihin jo laitoin. Helena kävi tänä vuonna Janakkalan hautausmaalla samoissa puuhissa, ja viikonlopulla jatkettiin samaa hommaa tässä Iitin hautausmaalla.
Viikko sitten sain tulevan talven varaksi pienehkön klapikuorman, jonka sisään laitossa kului pari päivää, keskiviikko ja torstai. Autotallin sisään tuli kaksi pinoa poltettavaa, niillä kyllä hyvin pärjää seuraavan kauden. Alkuviikosta (maanantaina) vuoroon tuli sitten talvirenkaidenkin pois vaihtaminen, kun parkkipaikka oli vapaa tähän työskentelyyn.
Muutenhan aika onkin kulunut mattopuiden kanssa, kun varastosta löytyi valmiiksi syksyllä tehty matonloimi. Taidan saada sen tehtyä loppuun tällä viikolla, koska nyt näyttää, että olisi vain yksi pätkä enää tulossa. Aluksi tein vaaleita mattoja, jotka ottivat paikkansa keittiön viereisessä kamarissa.
Nyt on työstetty punertavan sävyisiä Iitin graniitti- "sävellyksiä", jotka taitavat päätyä Helenan tiloihin Lohjalle, jonne muutosta tulee jo neljä vuotta syksyllä, eikä vielä ole mattoja tehty.
 |
| Vaalea matto on loimen alkupäästä, vieressä kuvausta varten Lohjalle matkustavaa loimen punertavaa loppupäätä. |
Mattoprojekti on kokopäiväistä hommaa, vaikkei puiden vierellä aina olisikaan, sillä paksu trikoinen ostokude on melkein aina halkaistava kahdeksi ohuemmaksi. Löytyi sentään tällä kertaa Komulaisen matonkuteiden varastomyynnistä jotain ohuempaakin, niin että vain puolet on mennyt halkaisuun. Kudon "iittiläistä", eli jo monena vuonna ennenkin käyttämääni palttinan ja ripsin yhdistelmää, josta saa mukavan hieman lainehtivan pinnan, eikä tule ihan ohutta mattoa, vaikka kuteet ovatkin sitä laatua.
Tella tuli matonkudontahommien apulaiseksi noin viikoksi, ensi viikolla sitten palataan vanhoihin asetelmiin ja aletaan puutarhatyötä vähän isommalla tarmolla. Vielä on ollut liian kylmää oleilla pihalla, joten olen vain ohimennen taitellut vanhoja kukkavarsia penkkien viereen kyytimistä odottamaan. Hyvin ehtii vielä. Hakettamista ei ole kannattanut ajatella, kun syksyllä tehdyt kasat olivat vielä viime viikolla pohjastaan jäässä ja hyvin märkiä muuten. Vapuksi ei tarvitse olla valmiina muuta kuin tienvarret...
Ensi viikolla tietokone menee kunnon kohotukseen, kun sen kiintolevyä vaihdetaan isompaan. Entisestä levystä tietojen siirto uuteen vaatii sen verran lisävarusteita, että kone matkustaa suorittavaan liikkeeseen muutamaksi päiväksi.
Viime viikolla poikkesi vierailulla myös Jukka, vanha tuttu Hämeenlinnan kasvikerhon ajoilta, joka oli siirtynyt Kuusankoskelle eläkepäivilleen. Tuliaisina ei enempää eikä vähempää kuin Kuusankosken putkilokasvit, teos, jonka hän oli hiljattain julkaissut. Kovin kiinnostavaa luettavaa!
Tällaista luettavaa on nyt iltaisin, sillä pitkään haudutettu talon ulkoseinien maalaus on tulossa. No panelitkin pitää uusia, koska entiset eivät kuivu, kun alla ei ole tuulirakoa. Hain eilen ajattelun aiheita Merikallion maalikaupasta Kausalasta.
https://1.bp.blogspot.com/-ZuzqlIwSpIg/VsxjNQkGB5I/AAAAAAAAmyc/jyq1OI3nrkw/s1600/IMG_0406.JPG
VastaaPoista(ei hyvältä näytä)
Uskallanpa nyt kirjoittaa kirjoittaa ja ehdottaa vähän perusteellisempaa ulkoseinäremonttia, kun itsekin olet ajatellut talon julkisivuja korjattavan.
....piti kirjoittaa jo vuosi sitten, mutta ...
Tässä linkki erään materiaalivalmistajan sivustolle:
http://www.isover.fi/tuotteet/redirect/tuulensuojaeristeen-asennus
(sivustolla ohjeet ja hitaasti latautuva video)
.... muita valmistajia löytyy helposti, jos selaimeen on asennettu lisäosa "Similar Net Sites")
Idea on kuitenkin sellainen, että kun vanhat verhouslaudat on purettu, asennetaan vanhan vinolaudoituksen päälle 50 mm tuulensuoja- lisäeristyslevy, minkä pälle kiinnitetään 25 mm paksu naulausrima, mihin uudet verhouslaudat naulataan.
Ilmankierron varmistamiseksi käytetään yleensä pieniä vanerilappuja 10 mm korokkeena vaakaan asennettavan riman alla. (tuuletusrako/-väli)
Ennen levytystä kannattaa tiivistellä ja vahvistella talon alkuperäistä runkorakenneeta riveellä ja metallisin naulauslevyin.
Talon runkorakenne ryhdistyy ja ilme paranee, kun em. menetelmällä ulkosinä paksuuntuu noin 90 mm ja ikkunat/uloimmat lasipinnat jäävät syvemmälle seinärakenteeseen.
Kuulostaa ainakin vanhankansan rakentajille hullulta, kun talon remontti aloitetaan niin kuin lasikuituveneen teko, = maalaustyö ensin! Käsittely lauta kerrallaan....
Eli aluksi verhouslaudat käsitellään oksalakalla, sitten peruspohjusteella, seuraavaksi öjypohjamaali tai oljykylläste, sitten öljymaali, 1. kerros lateksimaali, ja toinen kerros lateksimaali (ohennettuna) senjälkeen kun laudat ovat kiinninaulatut.
... miksi molemmat maalisortit? - öljy ja -lateksi?
Öljymaalit alimpana suojaavat puuta ja lateksimaali päällimmäisenä suojaa öljymaalit auringon ja sään haittavaikutuksilta.
(tuuletusvälin puolelle jäävää pintaa ei käsitellä)
Meidän taloyhtiössa, 5 erill. rakennusta ja 21 asuntoa tehtiin kyseinen remontti talkoilla (helppoa työtä), ja verhouslaudoissa pystyimme säästämään puolet, kun pystylomaverhouslaudoissa uusimme vain päällimmäisen laudan.
Kellarin kiviseinässä voi käyttää samantapaista menetelmää, pintaverhoukseksi tulee vain esim. Steni-levy.
Rakennustarkastuksessa kannattaa käydä kysymässä, kun on noin arvokas kohden Iitin palkitussa kirkonkylässä.
Kiitos kommentista. En ikäväkseni tunne yhtään ylieverstiä, joten kiitokset häipyvät varmaan taivaan tuuliin. Taloon ei ole tarvis tehdä lisäeristystä. Eikä vanhaa verhoilua poisteta, kun siinä ei ole ollut koolauksia. Tässä talossa ei muuten mikään ole helppoa, kun kaikki on vähintään 2m mutta enimmillään 8 metrin päässä maasta, joten sitä ei tehdä omin eikä sukulaisvoimin. Ulkolateksimaaleista talolla ei ole yhtään hyvää kokemusta.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista