Kesäkuu päässyt jo Leonpäivään

Kuva pinkistä kiinanpionista on otettu eilen ennen sateen alkamista. Tänään oltiin pitkin maata, huiskin haiskin.

Onnittelut kaikille Leoille, unohtamatta vaaleaa ja lempeää viettelystä Northallan kissalassa! On siirrytty sinne aurinkovuoden jälkipuolikkaaseen, sillä kesäpäivän seisausta vietettiin viikko sitten.

Hansa - ruusut jatkavat vielä kukka-aikaa sinnikkäästi, vaikka sade ne muusaakin aika pian.

Mukavat toukokuun lopun maalausilmat ovat saaneet toisintoa kesäkuun lämpimistä. Ei toki vielä tukahduttavia helteitä, mutta selvästi umpikesän ilmaa, kosteaa ja lämmintä on jaossa. Viimeksi satoi eilisillasta tähän aamuun, joten kasveilla on kuin suuremmatkin juhlat meneillään.
Aloittelin eilen laitella etupihan kukkapenkeistä nostettuja evakkoja maahan. Niiden pitäisi päästä johonkin kukkapenkkiin takaisin, kun ovat sitä laatua, mutta paikkapula on nyt vastassa. Pitkä alatien varren penkki kaipaisi paikoin uudistusta, ja osa onkin jo sinne mennyt, mutta taimia on turhan paljon jäljellä.

Jasmikkeen juurista puskee kymmeniä uusia versoja koko ajan, joita kitken lähes joka toinen päivä. Multa on viimeinen, jota siihen nyt voisi lisätä, vaikka paikka olisi niin mainio maksaruohoille ja vuorenkilville, jotka ovat vielä istuttamatta.  Toki tuonne yläreunalle laitoin ovipielen amppelien kulahtaneet orvokit siementämään, että on taimia saatavilla. Tiitun muistopenkki kaipaa jotakin, joten sinne saavat mennä aasiankullerot ja tähtiputket tänä iltana, kunhan auringon kaari alenee puiden latvoihin.

Talon ulkopuolen loistavasti edennyt kunnostus valmistui sopivasti musiikkiviikon vieraiden tuloon. Talo näytti niin komealta, että vieraiden mieleen tuli ajatus, että mihinkähän linnaan sitä majoitutaan? No, tupa ja vinttikerroksen huoneet toivat kuitenkin linnasfääreistä maan tasolle...  Aiemmin on vieraina ollut lähinnä nuoria soittajia, mutta tänä vuonna majoittui hieman iäkkäämpää väkeä, ja kyllä sen huomasi aamukahvihetkistä, kun löytyi niin paljon keskusteltavaa. Oli kuin olisi saanut sisaren kylään, kiitos mukavista hetkistä heille kaikille!

Ukonkellot avautuvat juuri etupihalla.

Olen kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen kunnostustyön laatuun ja vauhtiin. Nyt ei tarvitse haikailla sitä puolta talon hoidossa. Erityisesti ilahdutti huomaavaisuus oven kohdalla, johon tuli seinän ja rapun välisen raon tukkiva komea peltikynnys esteeksi tippuville avaimille.

Musiikkiviikon jälkeen päästiinkin jo juhannuksen alusviikkoon, joten on siis seilattu juhlasta toiseen. Pientä välisiivoa ja ruohonleikkuuta ja uudet juhlat alkuun! Torstaina tulivat Helena, Hamed ja Tella, joten silloin meillä oli juhannussaunan aika. Nyt ollaan taas Tellan kanssa kaksin, kun ihmisvieraat vielä matkustivat lauantaiksi muualle ja sieltä sitten työpaikalleen.

Tämä kuva on eiliseltä, ennen sateen tuloa oli aika hautovaa ilmaa, ja piti riiputtaa kieltä tuulettumassa.

Kolmessa päivässä koira yleensä kotiutuu ja jää nukkumaan tänne alakertaan. Aamulenkki tontilla tehdään jo hyvin aikaisin, jotta kirmailureisu ehditään tehdä ennen kahdeksaa, jolloin tulee muuta liikennettä hautausmaan parkkipaikan tienoisiin. Lopun päivän ajan sopiikin sitten kääntää kylkeä ja vaihtaa makuupaikkaa... Tänään on perinteisesti ruohonsyöntipäivä, mikäs on popsiessa, kun ruoho on pehmeää.

Pientä lisäjännitystä tuli elämään puhelimesta, joka juhannusaaton aamuna ei suostunut yhteistyöhön, näytti ensin, että akku olisi ollut tyhjä, kun oli ihan pimeänä. Paninkin sen latautumaan, mutta ainoa, mitä sen jälkeen seurasi, oli avaamisyrityksen seurauksena teksti Ei komentoa. Ja vielä suomenkielellä, jota kone ei asetusten mukaisesti osannut. Muita vaihtoehtoja ei sitten ollutkaan. Mietin jo, että olisiko kone kovinkin herkkä lämpimälle ilmalle, mutta kun se kuitenkin koko ajan oli suht viileässä sisätilassa. Näin mentiin sunnuntaikin, ja päädyin siihen, että suunnistan Kouvolan Veturin DNA-liikkeeseen ratkomaan ongelmaa. No, kun maanantai-aamu eli eilinen sitten koitti, ja yritin vielä kerran puhelinta avata, niin parin minuutin miettimisen jälkeen siitä kuului kutsuva helinä, ja pääsin näpyttelemään sitä PIN-koodia. Ihme kumma. Ihan kuin olisi jostain lauhtunut...

Kouvolan reisu kuitenkin tuli tehtyä ja nyt olen palannut takaisin ns. tavallisen kännykkäpuhelimen aikaan, jossa näppämistö on koko ajan näkyvillä. Minua hämmensi suuresti se, kun tämän älypuhelimen näyttö meni valottomaksi pian, ja kun soitti numeroihin, joista annettiin ohjetta Jos haluat..., niin paina 1.., niin iski paniikki, kun ei löytynyt numeroita eikä sitä näppäimistöäkään just siihen hätään. Ihme, kun sain rakennuslaskun maksettua! Nykyisin pankit tarkastavat verkosta maksettaessa vielä puhelimella, että varmasti tililtä saa maksaa, eikä muu kuin tilinomistaja siellä askaroi.

Kukkapenkkien tienoilla riittää puuhia, kun on satanut! Maahumalat ja vuohenkellot riehaantuvat, vuohenputki jatkaa vielä keväistä vauhtiaan. Erityisen komeasti teki jälkikasvua pation pohjoislaidassa kasvava pihasyreeni, jota pitää nyt harventaa, että kunnolliset vesat pääsevät alkuun. Osa kasvaa ihan vinoon, lähes vaakasuoraan, ja sellaiset ratkeilevat helposti irti sateiden painaessa.

Elsa-hopeakuusen alla onkin päässyt taas nokkos- eli humalanvieras yllättämään! Jokainen asteri saa siinä osansa kannettavaksi. Tässä sitä on ollut jo muutamana vuonna, myös lipputangon penkistä sen löytää usein, astereilta siinäkin. Ehkä niillä on jonkinlainen syvä yhteys.