Taloremontti ohitettu

Valmiin pohjoisseinän kuva on Ullan ottama 04 06 2016.

Saatiinkin remontin alkajaisten aikoihin melkein koko ajaksi mahtavia hellepäiviä, ja kukkapenkeistä nostettuja taimipaakkuja ei voinut kuvitellakaan istuttaa ennestään kuivaan maahan, joten ne juuttuivat tilapäisastioihin kaivonkopin kupeelle. Siellä ovat vieläkin, kun sateet ovat edelleen olleet kovasti lottovoittoa muistuttavia. Eipä olisi niistä vähäisistä sateista tullut rännisaaveihin täytettä, mutta eivätpä astiatkaan olleet työpaikoissaan, kun rännit piti irrottaa vuorauksen ajaksi.

Remonttiin kului kaikkiaan 15 päivää eli kolme viikkoa, kalenterin mukaan kuitenkin vähän enemmän, kun yhdellä viikolla oltiin vain kolmena päivänä, ja niin tästä neljännestä viikosta sitten tuli tehtyä ne kaksi, että urakka valmistui. Paljon oli työvaiheita, kun varsinaisen laudoituksen ja maalauksen lisäksi piti purkaa entiset pois, koolata ja tarkistaa entisten naulausten pysyvyys.

Itäseinällä oleva ilmalämpöpumppu riippui valjaistaan telineissä sen aikaa, kun lauta- ja maalaustyöt tuli tehtyä.

Hitaimmillaan homma oli talon etupuolella, jossa parveke purettiin ja sen osat maalattiin maassa. Kaksi köynnöskasvien kiipeilysäleikköäkin otettiin alas ja maalattiin. Tältä seinältä toinen sitten siirtyi valmiille itäseinälle, vain tuo vasemmanpuoleinen pantiin takaisin.

Onneksi se ensimmäinen maalaus tehtiin sisätiloissa jo ennenkuin remonttia alettiin, kun maali oli hitaasti kuivuvaa. Koko ajan tietysti piti jännittää, kestääkö kuiva kausi maalausurakan ajan, ja onneksi se kesti! Kun työvälineet matkasivat pois tiistaina, niin jo keskiviikosta alkaen saatiin tämä raisu sykloni, Salomo-myrskyksi nimetty luoteistuuli tuulettamaan Suomea. Pahin tuulipäivä oli tällä kulmalla eilen.

Etuseinä valmiina, kuva on 07 06 2016 illalta. Valokuvauskoneen ja tietokoneen välillä oli jotain hämminkiä, niin etten saanut näitä kuvia kamerasta puretuksi pariin päivään, mutta onneksi leppyivät ja tekivät sovinnon. Erityisen iloinen olen siitä, että oven kynnykselle pantiin uutuutena sen kokoinen pelti, että kädestä tippuvat avaimet eivät enää voi joutua rappujen ja seinän väliseen rakoon, joka kohta on nielaissut useammankin avaimen ulottumattomiin.

Ja kun talon korkeus on niin suuri, kaikessa piti käyttää telineitä, joten työ oli hitaampaa, kun sinne ylös tavaraa hinattiin. Mutta nyt se on tehty, kauan odotettu ja tarpeellinen korjaus! Viimeistä lännen puolen tuvan ikkunaa riisuttaessa pielilaudan alta löytyi iso muurarimehiläisten poikaskasvattamo, nehän tykkäävät laatia savisia pesäkennoja kapeisiin rakoihin, joita puutaloissa on tarjona. Kuinkahan paljon niitä tähän taloon aikaa myöten tahtoo majoittua?

Mehiläisen poikaskennoja oli ikkunan alapuolelle pannun pielilaudan alus täynnä, se näkyy tuossa kuvassa harmaana. Ikkunan sivuilla oleva väri on seinän alkuperäinen väri ties kuinka kaukaa, se oli jäänyt maalaamatta tähän asti.

Ilmat ovat viikko sitten vaihtuneet hyvin koleisiin, jopa myrskytuulisiin, ja Lapissa päästiin pari päivää sitten lunta lapioimaan, kun pohjoisnavalta päin luukut olivat selkosen selällään. Täälläkin näytti tänään taimikaupassa vilu vierailleen, kun jotkut taimet olivat aika nuupallaan.

Mattoloimesta tuli 5 saman mittaista, 215 cm:n mattoa ja yksi lyhyempi pätkä.  Ne kaksi viimeistä olivat vielä kangaspuun tukilla kuvan aikaan. Päällimmäiset 3 tuosta pakattiin Ullan ja Jarin autoon. Kuva on 29 05 2016 .

Sain oltua aika hyvin poissa korjausryhmän jaloista, kun oli se mattoloimi työn alla, mutta sekin valmistui aikanaan, jo toista viikkoa sitten, ja sen jälkeen täytyi aikaa kuluttaa piha-askareissa. Kun ei juuri saatu kosteutta, niin pientaret ja nurmet eivät suorastaan pursuilleet, sen näki maantienvarresta, kun kävin sitä viikon alussa sirpittämässä. 

Ehkä kolmasosa oli massaa muihin vuosiin verraten. En edes alkanut sitä kyytimään kompostille, kun näytti hyvin nahistuvat ojankoon muutenkin.

Heinä- ja lehtikomposti on noussut sen verran korkeaksi, että kohta pitää nousta varpailleen, että saa lisättyä massaa.

Suurin osa kukkapenkeistä on saanut jonkinlaista huoltoa aamutuimaan tehtyinä "punttisali"reisuina, joissa pari tuntia on aivan tarpeeksi, hyvä jos sitäkään. Ehkä lähiaikoina keksin noille maanpakolaisille taimille jonkun oleilupaikan.

Tontin kosteimpia kohtia on tässä sektorissa, kun saunan harmaavedet sekä katon rännistä tulevat sadevedet kaatuvat tähän suuntaan.

Ulla ja Jari tulivat juhlistamaan työpanoksellaan Suomen lipun päivää viikko sitten lauantaina, ja kunnon keväthiki löytyi, kun suuri osa nurmikoista tuli leikattua, rankapuut sahattua ja kärpäsverkot laitettua muutamassa tunnissa. Niin oli kiivas tahti, että en juuri perään ehtinyt kameran kanssa. Alun perin oli kyllä suunniteltu muuta puuhaa täksi päiväksi ylävintillä, mutta kun rakentajien tavarat asuivat yöt ja viikonloput autotallissa, niin vintin jätekasseille ei olisikaan löytynyt tilapäistä sijoituspaikkaa, ja keksittiin muuta tärkeätä.

Tämän remontin jälkeen voi todeta, että Turengin kerrostalo-osakkeen myynnistä 2005 jääneet rahat on hyvin saatu kulutettua. Niillä sai aikaan kolme isoa remonttia: tuvan ja lämpöjärjestelmän 2005, ikkunat ja ovet 2010 ja nyt tämän ulkopuolen 2016. Ja liudan pienempiä, mm. ilmalämpöpumput 2007, vessan 2006 ja vesijohtojen ja saunan kunnostuksen 2015. Varsinkin sähkötöitä on aikojen saatossa saanut tehdä, kun vanhojen johtojen ja pääkeskuksen tilalle on pantu uutta, ja vanha vesikeskuslämmitys vaihtui suoran sähkön pattereihin. Yläkertaan modernisointi ei ole vielä ehtinyt, mm. silloin, kun siellä tehtiin 1990-luvulla seiniin pistorasioita, ei ollut pakko laittaa maadoitettuja, kun oli vain nukkumakamareista kyse.

Kaikki hommat ovat olleet sellaisia, että niissä on syntynyt vähintään puolet laskusta verotettavaa tuloa työn suorittajille, joten kun eläkkeeni maksetaan veroista, olen omalta osaltani ollut mukana auttamassa niiden verojen kertymisiä. Nykyisin verotus on onneksi paljon työntekijöille keveämpää kuin silloin, kun itse olin ansiotöissä. Ja laskussakin on vielä 24 % liikevaihtoveroa joka rivillä.

Sama periaate on ollut myös siinä, kun olen mm. kunnostuttanut vanhoja huonekaluja. On aivan eri asia työllistää oman paikkakunnan ammattilaisia kuin ostaa teollisuustuotteita, joista voitot saattavat kulkeutua ties mihin paratiiseihin.

Ei vanha talo ole koskaan valmis, se ei ole tarkoituskaan, mutta turvallinen ja lämmin sen pitää olla. Talon huopakatto ja tuo pohjakerros on tehty hyvin v. 2000 ja ovat kunnossa, joten niillä ei ole merkittävää kiirettä. Kun katolle vievät nuohoojan tikkaat kunnostettiin myös parvekkeen lisäksi, voi hyvillä mielin jatkaa niidenkin käyttämistä, parvekeraudat ovat nyt yli 60 vuotta ja ne tikkaatkin n. 50.