Kylmien kivien heittelyt takanapäin

Kylläpä tänä kesänä on ollut askareita, kun blogipäivitykset ovat kokonaan unohtuneet. Perinteinen Naistenviikko meni, Jaakon kylmänkiven heittopäivä oli eilen, ja huomenna katsotaan Vuoden unikeko- tittelin saaja. Posti aloitti tänä vuonna uuden aikakauden, entisten mm. Tilaa ruoholeikkuu-palvelujen lisäksi tässä kuussa on alettu mahdollisuus jättää poislähtevä posti omaan laatikkoon, jolloin laatikkoa on merkittävä tällä tulitikkulaatikon kokoisella pikkukilvellä, että jakaja tietää tutkia sen pohjat ennen uuden postin jakamista.

Pihlajanmarjat ovat jo alkaneet vaihtaa syyskesän ilmeeseen! Totta puhuen se manuaalinen ja kynällä tehtävä päiväkirjakin on ollut retuperällä. Kesään on kuulunut muunlaista ohjelmaa, sellaista tavallisen kesän askaretta, kuten vierailuja ja ruohonleikkurin lykkäystä ja koiranhoitoa. Pian niissä päivät hupenevat!

Heinälasti kompostilla on roimasti ylennyt, sen koristeeksi on saatu pariin multasäkkiin kurkkukasveja. Taaempi on jo ollut tovin, siinä on Päivin löytämiä koristekurpitsan taimia. Etummainen on pitänyt majaa vajaan viikon, siinä on Puntin puutarhan avomaankurkkujen taimijämät, joilla tuntuu olevan kurkuntekoresepti hallussa.

Viikossa pavunkokoiset raakileet ovat venyneet yli viiden sentin ja paksuuttakin on jo alkanut tulla...

Ollaan edelleen aidon kesän tunnusmerkeissä, itse asiassa tätä kirjoittelupäivää esitettiin aamun tiedotuksissa jakson kuumimmaksi. Se tarkoittaisi yli 28 asteen, mutta  ei sitä tällä paikalla virallisten mittarien mukaan löytynyt, sentään yli 27, kuten eilenkin.  Monena muunakin päivänä on menty yli +25 asteen eli hellerajan. Nyt on saatu myös olla viikon ajan ilman minkäänlaisia sateita, joten heinät eivät kasva enää sellaista vauhtia kuin alkukuun puolella. Itäisellä taivaalla seikkailevien kumpupilvien koko on suurentunut, josko sitten kääntyisi sateeksi viikonloppua kohti.

Alkukuusta oli koolla Helenan pesue viettämässä sukujuhlaa, jonka aiheita oli enemmän kuin sormia kämmenissä. Osku 31 v oli saanut tekniikan tohtorin tutkintonsa ja työpaikan keskilännessä, jonne kohta pitää matkustaa, siksi valittiin juhla-ajaksi heinäkuu, jolloin myös Anni 25 v saapui Prahasta kesälomalleen Suomeen. Pienempiä juhlan aiheita oli vielä liuta, joten päädyin talon ulkokuoren vihkimisjuhlan lisäksi lyömään toisenkin rikkani rokkaan, eli synttärikestit hieman ennakkoon kyseiselle seurueelle. Kaikki sänkypaikat olivat käytössä, myös Ben-pojalle Hessu-pinnasänky ylävintiltä, joka ostettiin 1935 Viipurista Pertin makuupaikaksi ja on vielä oikein hyvässä kunnossa (ja painava!) Sänky jäikin nyt alakerran toiseen kamariin, kun suvussa nyt on taas pikkulapsiperhe.

Helena nuorimmaistensa kanssa lähtöpuuhissa: Tellakin jo 9 v! Vuonna 1966 Helena seisoi melkeinpä samassa asennossa uikkareissaan Lammaskallion maisemissa, pää samalla lailla kallellaan, joka ominaisuus on peruja Irja-mummilta.

Harmi, kun aina unohtuu tuo kamerankäyttö, kun kun olisi lyhytaikaisia kuvattavia! Oskua tai Emmin perhettä en ehtinyt saada kuvaan, ja kukkalaudalla kamera asui seuraavallakin kohteella!  Tänä aamuna hyvästelin jo toisenkin pitkämatkalaisseurueen, kun viikonlopulla tullut veli vaimoineen Pohjanmaalta pakkasi autonsa matkaamaan seuraavaan kohteeseen, myös heidän kanssaan vietettiin kesätapaamisen lisäksi näitä omia juhlia. Sydämelliset kiitokset kyläilyistä!

Aika lämpimiä öitä ovat nyt vieraat saaneet yläkerrassa osakseen, mutta kun uudet tuuletusikkunat aukeavat vain 10 cm:n rakoon, niin niitä voi pitää auki läpi vuorokauden. Mitä kuumempi ulkoilma, sen varmemmin siellä vain pistäydytään pakollisilla toveilla. No kesäkahvila, jäätelökioski ja Urajärvi nyt kuitenkin aina löydetään. Tällä viikonlopulla oli myös oman kyläväen kahvilanpidon vuoro, joten leipomistehtailuakin piti harrastaa.

Sekä puna- että mustaherukat ovat viittä vaille valmiita syötäväksi, väri on jo kaunis, mutta makua saisi olla enemmän. Mehuasteelle on vielä matkaa toista viikkoa, eihän se yleensäkään ole heinäkuun asioita. Viherherukoihin ei tänä vuonna tullut juuri lainkaan marjoja. Mesivadelmat (jäljelle jääneet kaksi vartta) ovat tehneet runsaasti marjoja, joiden pääosaa ei voi käyttää, kun on sanomista ulkonäössä homeen tai ötököiden suhteen, eikä sateinen alkupuoli kuukaudesta antanut makuakaan.

Märkien alkukuun aikojen merkkinä pienet mustat mauriaismuurahaiset etupihan laattojen alla ovat kovin lisääntyneet, joten nyt ennen sadeaikaa niitä voi torjua jauheella. Aivan pian alkaa niiden lentoparveiluaika, joten se oli tehtävä tänään, kun liikennettä muuten on vähän.

Tellalla, joka on täällä taas kesälomalla, on kuuma, ja tilannetta tukaloittaa vielä heinäkuuksi sattunut juoksuaika, joka vie ruokahalut ja saa siistin koiran entistä siistimmäksi, kun ulkonakin pitää alkaa kunnostustuokioita. Ruohonsyöntiä voi onneksi harrastaa oikein hyvin, kun niitokseni ovat taas versoneet...

Elokuussa voi jatkaa kesken jäänyttä istuttelupuuhaa, muutama erä on vielä jäljellä, mutta odottelen ilman viilenemistä, jotta ei tarvitsisi väsyä vedenkantamiseen uudelle kasvupaikalle.