Lehdet ilmoittavat talviajan bussiaikatauluista! Vaikuttaa juuri tänään oudolta puhua sellaisesta, kun takana on lämmin yö. Ulkoilmassa ei ole lainkaan loppukesälle ominaisia lahoavien kasvien hajuja melkoisesta kosteudesta huolimatta. Ruukkukasvit ovat vielä parhaassa kukassaan, sekä etupihan puolella että nuo kuvan kirkkaanpunaiset Puntin alemyyntipöydältä pelastetut, vaaleanpunaiset ja pinkit (kesäkuun hankintoja) että Elsan haudalle äitienpäiväksi hankittu kaksivärinen, joka lakkasi haudalla kukkimasta ja toin sen tänne toipumaan. Ensimmäiset uudet kukat avautuivat viikonlopuksi.
Mutta silmäys parin metrin päähän "Hellan hautausmaa"- luiskalle kertoo, että kotkansiivet ovat selvästi alkaneet kellastumisen. Huomenna on Laurinpäivä, silloin Rapalan mökkikauden aikana eli n. 40 vuotta sitten oli usein kovia lounais- ja länsituulia, jotka myllersivät Päijänteen lämpimät pintavedet syvyyksiin, tuli aika valmistautua lähtemään mökiltä. Silloin koulut alkoivat syyskuussa, ja peruskoulun tultua 1970-luvun puolivälissä alettiin elokuun 20. päivän maissa, joten sitten piti erikseen käydä suorittamassa mökin nurkkien puolukkareisu. Nykyisin koulun alkamista on vielä varhennettu noin kymmenellä päivällä, kun talvi- ja syyslomailu on koettu tarpeelliseksi.
 |
| Melkein kaikki kuvat ovat tältä aamulta, tästä näkee, että aamusateen jäljiltä tie on vielä ihan tumma. Pilvien koosta (myöhemmin eli klo 10) päätellen ehkei ollut tämän päivän ainut sade? |
Tonteilla on tullut aika pensasaitojen leikkaamiseen, että saa jonkinlaisen tilan lumelle. Aloin eilen aamulla saksitella papulanruusua, joka kasvattaa nykyisin reippaasti juurivesaa auringon puolelle eli tielle päin. Aidan tasauksen jälkeen onkin ajettava tyvialue matalaksi leikkaavalla ruohonleikkurin terällä, kun saksi ei kaikkea löydä. Sainkin tehtyä tienpuolen, sitten oli pakko jo kipaista suihkuun, sillä takki oli ilman lämpötilan huomioiden aivan liikaa, mutta menepäs leikkaamaan ruusuja ilman käsivarren suojia...
 |
| Turun tuliaisina 2008 saatu hevoskastanja on jo komea puun alku! Osasyy voi olla viereinen kukkapenkin pää, jossa oli 2002 saatu savimultakasa. Sen loppua tasailin sitten penkinpääksi. Ainakin nuo vaaleanpunakukkaiset mantsurianjaloangervot ovat tänä vuonna kasvaneet kukkavartta metrin korkeuteen! |
Illan suussa sitten oli puhtia leikkurin lykkimiseen, sillä ruoho kasvaa mahtavaa vauhtia kostean ja lämpimän aikana, johan siitä on kuukausi, kun puutarhalla pensaiden lomia siivoilin. Sanomattakin on selvää, ettei tullut kerralla valmista! Kulkuväylät toki on tasattava lähes viikoittain, kun ruoho on ollut usein märkää.
 |
| Koirien penkin ja kompostialueen välillä on hankalasti hoidettava kohta, kun siinä on omenapuiden kantoja, sähköpylvään harus ja vielä muinainen kyntöreuna, josta tulee paikoin askelman korkuinen tömpyrä. Tuon vasemmalta kurkkivan viimeisen vanhan omenapuun kaataminen on vain ajan kysymys, sen sadosta ei useimpina vuosina ole mihinkään, kun muumiotauti vaivaa ja koko elokuun saa kerätä puolimätiä pudokkaita, joita ei koskaan kaikkia löydä... |
Ihan ilta ja yö kuluikin vaihteeksi allergioiden viihdyttämiseen, kun oikea kämmen ja sormet alkoivat raivoisan kutinan. Lienenkö jostain saanut taas Telekian mehua vai olisiko samettikukilla ollut häijy päivä? Vai oliko syynä uusi nahkahansikas, jossa jotain valmistuskemikaaleja? Rasvaus tai jääpalat eivät auttaneet yhtään, piti turvautua kortisoniin. Kivaa ei ole vieläkään, joten aamulla uutta tablettia nielemään.
Viikonlopun kohokohtiin kuuluu Avoimet puutarhat- tilaisuuksia, ja perinteiseksi on muodostunut vierailla Paulan ja Pertun tontilla Perheniemen lähellä Metsälässä, sillä paitsi katseltavaa on myös ostettavaa, kun valkosipulisato on valmistunut. Piha olikin täynnä kuivumaan aseteltua satoa.
Omaan tarpeeseen ostin noin kilon pussillisen, mutta siinä pakattaessa jo todettiin, että loppukuivatus on tehtävä, jos satoa ei aio tehdä säilykkeiksi. Ilmat ovat olleet kovin vaihtelevia elokuussa.
Leikkelin siis neuvon mukaan liiat juuret pois ja etsin Ullalta saadun verkkopussin. Kun sisäkuivatus osoittautui liian aromikkaaksi, ne menivät ulkoseinälle aurinkoon ja sateen sattuessa pikkueteisen naulaan siksi, kunnes kuivuusaste on tyydyttävä.
 |
| Tellan lempipaikka on eteisen lattia, josta saa mukavasti seurattua talon kaiken liikenteen ja tien ja pihan äänetkin, kun on vain yksi ovi välissä. Lattialla on vanhin tämän talon kangaspuilla tekemäni mattoryhmä, joskus 1980-luvun lopulla. Kuteina oli sekä ostettua trikookudetta että itse leikattuja, kun silloinen mielitekoni oli ruskean ja vihreän pinnan vuoropuhelu ja varsinkaan tummempia vihreitä ei ollut saatavilla. Ruskeat raidatkin näyttävät kovin erilaisilta keskenään. |
Tella lähti vaihteeksi taas Lohjan maisemia katselemaan. On se tosi riemukasta, kun oma väki tulee hakemaan! Koiralla riitti kaikenlaista kerrottavaa. Helena-koira yhdistelmää piti kuvata monta kertaa, ja vain yksi on tarkka, kun koira eli tilanteessa niin vilkkaana. Helenan pää siinä on kyllä kuitenkin heilunut...
 |
| Vaaleiden raitojen väleissä oleva ns. pohja on paikoin tummempaa, joka johtuu siitä, että silloin on heitetty yhdeltä sukkulalta punaisenkirjavaa kudetta vihreiden joukkoon. Terveiset tässä Maijalle, jonka tuliaisista tuo kude löytyi. Kun halkaisin sen, niin toinen puoli oli punaisempaa ja toinen melkein valkoista. Pirtsakkaa vaihtelua! |
Ollaan Tellan kanssa harrastettu vinttipuuhailua eli matonkudontaa, mutta ei kovin pitkiä aikoja kerrallaan ilmojen lämpimyyden takia. Sain toisen valmiiksi eilen iltapäivän aikana, saapa nähdä riittääkö vihreys kolmatta kuinka pitkälle. Ehkä on hyvä konsultoida matonkudemyyjää ajoissa.
Huomenna kuitenkin on keskipäivän reisu Lahteen Päijät-Hämeen sairaalan ihotautiklinikalle, jossa on seurantatarkastus helmikuussa 2015 aloitetulle naaman keratoosihoidolle. Ne ovat toistaiseksi olleet laadultaan fotokemiallinen ja nestemäisen typen avulla tehty.
Tarkistuksia ja mahdollisia lisähoitoja varten on reisuja ehkä tulossa vielä lisääkin. Sen prosessin takia pitää keksiä nyt kaikenlaista sisäaskaretta korkean auringon ajaksi, ulkotyöt vain aamuin ja illoin. Ei ole vaikeaa, kun on mattopuut vintillä!
Viime viikonlopulla etsiskelin myskimalvoja pation kukkapenkin päästä ja samalla huomasin, että yksi rönsyleinikiksi luulemani lonkeroinen onkin alppikärhön taimi! Montakohan kertaa se on tullut kitketyksi? Täytyy kaivaa se esille ja istuttaa ruukkuun, juuret menevät ehkä laatan alla.
Eteläseinällä oli aikoinaan jättisuuri alppikärhö, sen oksat tulivat osin myös tämän seinän puolelle kulmassa, joten siemeniä on tullut varmaan sinä aikana. Se kärhö oli kotoisin Volaselta Turengista, kun Pentti ja Terttu kävivät avustamassa lämmitysjärjestelmän vesivahinkoa kesällä 1988. Kasvi oli suurimmillaan vuonna 2000, jolloin se oli vallannut koko parvekkeen. Hutrin Pentti teki sille sinä kesänä talon maalauksen yhteydessä kiipeilyalustan, joka juuri ja juuri riitti. Onneksi myyrät söivät siltä mahdollisuudet, se olisi varmaan vienyt koko etuseinän. Kärhön kasvuvauhtia voi verrata satapäiseen lohikäärmeeseen, kun oksan leikkaat, saat liian monta tilalle!
Toinen tämän puolen luontaisesti levinnyt alppikärhö kasvaa rännisaavin liepeillä hellan multien joukossa. Taimi on varmaan samaa perua eli turenkilainen. Sen ensimmäiset melko isot rönsyt löysin jo muutama vuosi sitten, ja nyt näyttää siltä, että se on alkanut reippaamman kasvun. Siksi yhdet seinälle ripustettavat kiipeilyalustat siirrettiin remontin yhteydessä tähän ikkunan ja tikapuiden väliseen tilaan, josta kasvin mahdollista riehaantumista voi sitten hoidella kahdelta suunnalta. Toinen lonkero etenee kivijalan juuressa, pitää panna apukeppi siihen, ettei jatka pidemmälle. Muuten se on ilmalämpöpumpussa pian... Toinen verso menee tiilien rakoa pitkin ylöspäin, sillä on apuna siinä karhunköynnöstä.
Janakkalan hautausmaan reisuakin pitäisi suunnitella, varakukat vartoavat väliaikaispaikassa kukkapenkin seinänpuolella, jonne niitä istutin pikkutaimina kesäkuussa. Hoitamatta kestävää begoniaa ei niin vaan loppukesällä löydy, on tullut todetuksi useana kesänä, jos sattuu varhainen kevään alku ja pidempi kuiva kuuma jakso kesälle. Ei tarvitse näemmä ovipielen amppeliakaan vaihtaa, sekä seinällä että alempana ollaan samassa jamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti