Syksyisiä palapelejä

Etupiha on muuttunut hieman!

Vihdoin ollaan päästy kohtuullisiin työilmastoihin ulkosalla! Lämpötilat ovat melko kesäiset, niinpä talouspaperi poikineen kuluu naamahikien pyyhkimisessä. No, se rajoittaa kivasti työaikaa, jos ei muuten huomaa tulla välillä taukotupaan. Nykyisin olen alkanut pitää huolta myös taukojuomisesta, sillä syntymävarustuksiini ei kuulu ollenkaan janontunne, ja nestettä kuitenkin haihtuu kaikessa liikunnassa.

Joinain päivinä on sekä paistetta että tuulta, jolloin saa pyykin melkein kaappikuivaksi samana päivänä. Meidän tontilla ei kuitenkaan kannata aloittaa ennen yhtätoista, kasvillisuudessa on liikaa kastetta pois haihtumassa.

Taivas on syksyllä usein sen verran pilvessä, että pahin UV-säteily kuittaantuu pois ja voi mennä hommailemaan jotakin ulkotyötä päivälläkin. Koko kesä onkin mennyt sisäpiileskelyssä päivisin, kun aurinkoa on ollut täystehoisesti saatavilla. Ihotautilääkäri sanoi, että just niin pitää menetelläkin. Hän antoi tapaukseni siirtyä puolen vuoden päästä pois niiden ex-potilaiden rekisteristä, joita kutsutaan viran puolesta tarkastuksiin. Toki vieläkin voi tulla tarvetta, mutta siihen pitää sitten itse hakeutua lähetteellä.

Aikaa on siis liiennyt hieman muuhunkin kuin iänikuiseen nurmikoiden hoitoon. Kun olin elokuulla pyörinyt leikattavissa ja harvennettavissa pensaissa, oli jo ihan pakko tehdä päätös niistä keväisistä kukkapenkin evakoista ja siitä poistettavasta kukkapenkistä. Sainkin viime viikoksi kerättyä tarmoa niin paljon, että sadetta edeltävinä päivinä tein hieman kuokintaa ja valmistelin istutuspaikkoja noille lapsosille alatien varressa olevaan pitkään kukkapenkkiin. Sehän on keskikesällä aika kuiva kohta, kun ei ole varjoa, niin että vuorenkilvet ja maksaruohot ovat ihan omiaan moiseen osastoon.

Poistettava multapenkki oli kesäksi naamioitu parilla isolla kesäkukkaruukulla, joiden ympärille oli istutettu sitä samaa laatua taimia. Työ alkoi siis ruukkujen siirrolla ja maassa kasvavien kasvien sijoittamisella uusiin ruukkuihin, joita tuli yhteensä 6. Saivat siirtyä tuijain katveeseen odottelemaan.

Viime perjantaina olin miettinyt etupihan poistettavan kukkapenkin mullansiirtoa jo tarpeeksi, että ryhdyin siihen savottaan. Sen tilalle tulisi laattoja. Paikan koko ei vain ollut ihan laattojen mukaan, joten muitakin laattoja olisi liikuteltava. Huomasin järkeviksi työkaluiksi vanhempien peruja olevan talikon ja uuden pistolapioni, joilla sai laatanreunaa sen verran kammetuksi ylöspäin, että sen sai syrjään.
Sinä päivänä ei kyllä muuta juuri tullut etupihalla tehtyäkään, kun työ lipsahti itäpuolen patiota rajaavan kukkapenkin reunaan. Se oli nimittäin painunut hieman notkolle, ja rajaavat pihakivet olivat uponneet ruohon kätköön.

Reunakivet vielä puuttuvat, välillä piti arvioida, onko tuosta jatkossa kiva leikata ruohoja.

Tässä talon nurkan kohdalla oli sitä paitsi toinenkin pieni kukkapenkki, jossa kasvoi aiemmin vuorenkilpiä. Olin suunnitellutkin, että ulotan etupihan laatoituksen sen penkin kohdalle, että kävelytilaa tulee enemmän. Senkin mullat siis pois. Tähän kohtaan olisi tullut aika reipas pikkurinne.

Otin reunakivet pois ja kyydin pulkalla kivimurskaa useita kertoja, että sain nostettua sen notkon alkupään suurin piirtein etupihan tasoon. Samalla levitin penkkiä hieman yläpäästään, kun päivänliljat olivat vähän turhan ahtaalla siinä timanttituijien välissä. Kun esityöt oli tehty, syntyneeseen tilaan mahtuikin neljä pulkallista multaa, johon siirtelin ne liljat. Ja reunakivet takaisin, ja kerta vielä mursketäydennyksiä.

Nykyinen murskeeni on ruskeampaa kuin aikaisempi, laadultaankin erilaista, helposti kovettuvaa, niin että sopii hyvin jäämään myös näkösälle. Tässä odotellaan jo laattoja!

Multaa ilmeni olevan paljon enemmän kuin olin osannut kuvitella, ja lauantaipäivän päähomma oli sijoitella se jonnekin. Ensin tein kuitenkin reisun laattakaupassa, kun vaatteet ja kengät eivät vielä olleet järin multaiset! Itse asiassa reisuja tuli kaksi, kun autoon ei voi panna kuin vähäisen lastin. Arvioimme lastausapuna olleen myyjän kanssa, että taakse 12 ja etujalkatilaan 6 olisi maksimimäärä, ja hiljalleen tulisi ajella kotia päin.

Tiilimuuriluiskan päällä on syysastereita, ja olin keväällä ottanut tuon uuden multakasan kohdalta pois siihen istutetut komeamaksaruohot, kun siitä piti pystyä kävelemään vuorilaudoitus- ja maalausurakan aikana. 

Evakkopaikka maksaruohoille oli autotallinsyrjä, näyttävät selvinneen hyvin hengissä, ja ainakin osa matkustaa pian takaisin yläkuvan multakasaan.

Alatien varren penkistä löytyikin tila pääosalle siirtomullasta, sinne pulkka luisti hyvin, kun on alamäki alkajaisiksi. Ehkä 15 reisua kulki matka siinä hommassa. Multaa riitti lisäksi vielä melkein saman verran yläpihan puolella, kaikkiin mahdollisiin muihin penkkeihin.

Lauantai-illan koittaessa olivat uudet ja vanhat laatat paikoillaan rapusta alkaen talon nurkkaan asti, lukuunottamatta kahta etummaista riviä. Joka toinen on uralaatta, ettei luistaisi.

Kun kukkapenkin paikassa oli enää kuoppa, sain tehtyä tasausta ja murskeensiirtoa niin, että piha-alue oli suurin piirtein samassa tasossa. Hieman painumaa saisi jäädä, että loppusyksyn vedet valuisivat alarinteelle päin. Itse laattojen laitto on aika nopeata, jos pohjatyöt on tehty, niinkuin tässä kohdin, kun laattoja oli ollut jo ennakkoon. Mutta laatoitus oli kuitenkin alettava nostamalla ne entiset pois sen kukkapenkinpohjan takia.

Lauantaina mietin illansuussa äheltäessä, että ehkä olisi järkevää lisätä rapun edessä olevaa laatoitusta vielä yhdellä rivillä, kun joka tapauksessa sinne ruohikon kohdalle pitäisi tehdä jotakin. Siihen oli kertynyt liikaa maata, ruoho oli korkeammalla kuin laatat. Ehtookellot olivat jo aikaa ilmoittaneet viikon työajan päättyneeksi, nehän kuullaan aina lauantaisin klo 18. Siis ensi viikolla!

Etupihan laatoituksen jatkekin vielä puuttuu, siihen tuli lisää mursketta pohjalle. Nurkkaa vahtiva keijuangervo sai jäädä sijalleen, kun pienellä punarinnan poikasella oli siellä piilo.

Niinpä maanantaina pulkka ja lapio pääsivät jälleen töihin, kun nostin pihan nurmikkoa pikku paakkuina pois. Ja pulkka taas alamäkeen, nyt matka vei kuitenkin täyttömaakompostille eli entiseen lantalan alueeseen, jonne etupäässä on mennyt kasvinjätettä. Kivennäismaakin sinne on hyvin tarpeen, että lujittuu. Tässä etupihan kohdassa on kivinen soramaa hyvin pinnassa, kun se on ollut aina kulkuväylänä.

Laattakaupassakin tuli taas pyörähdettyä, että suunnitelman lisäosio tulisi valmiiksi. Sitä paitsi tämä kuvan etureunassa oleva jatke tahtoi sekin 14 laattaa pinnalleen. Nyt tilaa on sopivasti, että kun seuraavan kerran Helenan sähkögrilli tulee kylään, niin homma voidaan suorittaa tässä alueessa, jonne jatkojohto hyvin yltää.

Pieniä pihakiviä oli ollut alueella jo aikaisemminkin, ne pääsivät nyt tuohon eteen omaksi rivikseen, kun näytti siltä, että saumakohta nurmikkoon on järkevin tehdä niillä. Kuinka sitten lienee käytännössä?
Tiistaipäivän askare oli vanhojen laattojen kuuraus soodapesulla. Eihän niistä ihan puhtaita tullut, mutta vaalenivat nyt kuitenkin vähän. Rapunkin pesin, sen matot siinä antavat vähän tilaa kuivumiselle. Osa ruukuista pääsi koristeryhmäksi tolpan juureen.

Toisen puolen kukkapenkki on vielä vanhalla paikallaan. Ajattelen, että sen muuttaminen on toisen vuoden asia. Sen verran on mietitty, että se ehkä sopisi sijoitettavaksi toisin päin eli noiden isojen ruukkujen osoittamaan suuntaan ja tilaan. Odotan kuitenkin, nouseeko valkoisen alppikärhön versoja tuon kiipeilyritilän lähistöltä, ennenkuin käyn kaivelemaan.
Tuohon nykyiseen kohtaan mahtunee n. 25 laattaa. Ihan seinän vieressä ja penkin edessä on jo ennestään yksi laattarivi muutaman vuoden takaa.Reunakin pitää tehdä jollakin muulla kuin puuaidakkeella, sen ikä on aika lyhyt.