Viihtyisiä syyspäiviä

Sateettomat korkeapaineiset syyspäivät ovat mukavia, kun ainakin iltapäivisin piha on niin kuiva, että askartelut sujuvat vaivatta. Tietysti on aamukastetta, sehän kuuluu asiaan melkein koko kesän. Joinain päivinä on ollut ihan aurinkoistakin, se saa aina mielen iloiseksi, kun syksyn värit ovat parhaimmillaan.
Kuivat ilmat muistuttavat siitä, että hyvän sään aikana on syytä korjata kesäkalusteet sisälle kuivina. Taitaa olla parin seuraavan päivän askareita tulossa enemmältikin, sillä kaluille pitää tehdä sija autotalliin, joka merkitsee klapien kyytireisujakin talon alakertaan. Onneksi puhuin veljeni Pentin kanssa tänään, joka kertoi jo siivonneensa pihakalut säilöön.

Pyykkipäivät ovat olleet tehokkaita, kun leppeä tuuli on heilutellut kosteampaa ilmaa jonkin verran edemmäs lakanan helmoista. Yhden yön sisäkuivatus on viimeistellyt tulokset paksummista pyyhkeistäkin. Jotenkin on valmiin pyykin kaappiin laittelu yksi merkittävimmistä pienen ilon lähteistä, kesäisin saa ihanat ulkotuoksut kaupantekijäisinä.

Nostin kukkalaudan kamarin puolelle vierailun ajaksi, kun sinne kisut hakeutuvat vähiten, eikä laudalle kolmea enempää kuinkaan mahdu. Mutta aamuaurinkoa piti käydä perjantaina tervehtimässä!

Viikonloppu sujui erilaisissa merkeissä, kun Ulla ja Jari saapuivat kisukoppien kanssa muutamaksi päiväksi. Tara-kissa oli enää muisto, sillä sen elämä loppui muutama kuukausi sitten. Neljä koppaa avattiin, ja pilkkukyljet puikahtivat kukin taholleen. Sen verran ovat kisut täällä käyneet, että kotiutuminen sujui nopeasti. Pohjakerroksen oven avausta koetettiin jo viidessä minuutissa...

Kuljetin työpöydän vaihteeksi olohuoneeseen ja siirsin kaikki kukat muualle, että pikkuvieraiden olisi mahdollista nauttia iltapäivien raukeudesta täysin . Nasua nukuttikin lauantaina hyvin, Leo torkkui istuallaan kyljen lämmitessä. Vain Gubbella oli silmät auki. Ansalla oli oma erityispaikkansa, jalkajakkara, siihen ei mahdu kuin yksi ja kuningatar otti omansa.

Kuviot olivat samat kuin ennenkin, vähänkin kiinnostavat kohteet katsottiin ja kynsiä kokeiltiin lattiamattoihin. Kaikki olivat ruoka-aikana heti jonossa, mieluimmin jo ennen kuin oli puhettakaan ruoan jakamisesta. Sen jälkeen oli vuorossa reippaiden pomppimisten ja jahtailujen hetki.

Pojat söivät oikealla...

ja tytöt vasemmalla. Tällä aterialla saatiin nauttia iltapäivän lihapalat, joten kuppien korkeat laidat olivat tarpeen. Raksut menevät kissantassiltakin. Juomaksi näille kissoille annetaan vain vettä.

Olin kissojen kotiäitinä lauantain iltapäivän, ja vanhasta muistista menin sohvalle pitkäkseen lueskelemaan. Eipä kestänyt kauan, kun Nasu tuli rinnan päälle kehräämään ja nukuttajaksi. Siihenhän simahdimme. Jossain vaiheessa Leo oli löytänyt myös paikkansa sohvanselustan ja kylkeni välissä, ihme, kun iso kissa kuinkaan siihen mahtui. Gubben aika tuli vasta iltayöllä, kun se tuli sänkyni jalkopäähän pariksi tunniksi. Ansan paikka ei ole lähellä, mutta paijaukset kyllä kelpaavat.

Lintulaskentaa pohjoisikkunasta. Pieni punarinnan poikanen on jäänyt yksin ja viihtyy vielä ihan talon liepeillä, ja nähtävää oli myös tammenoksissa kiikkuvista närhistä, joilla oli terhojenpudotus projektinaan.

Muuten kissat seurasivat katseellaan omaa isäntäväkeään koko ajan ja liikkuivat laumana siihen suuntaan mihin ihmisetkin. Vahva on liitto. Ulos ei nyt menty paitsi ihmisten ulkoiluja varten. Ja Jari kyllä ehätti yhtenä iltana saamaan sopivan saunahien ruohonleikkurin työntelyssä

Pian olikin jo sunnuntai ja paluun aika. Tytöt pantiin ensiin kumpikin omaan koppaansa, pojat seurustelivat tuvassa keskenään, mutta kuitenkin oven lähellä. Pian se avattiinkin, ja Gubbe meni suoraan omaan häkkiinsä, Leon mielestä piti maanitella. Ei siitä ole kauan, kun pojat tulivat samassa isossa häkissä, kun Gubbe oli vielä pikkupoika.

Hautausmaalla olikin vilskettä, kun oli päätetty lehtien korjuun ohella leikata ainakin osa puistosyreeni-pensasaidoista. Niiden lehdet ovat alkaneet jo hieman kellastua, vaikka tuo maassa näkyvä on peräisin koivusta. Tällä hautausmaalla haudat ovat kuin huoneissaan aitojen muodostaessa seiniä. Syreenit ovat nopeakasvuisia, niitä on leikattava kuitenkin myös vuosittain.

Näkymät hautausmaalla ovat vielä hyvin kesäiset, kun ei ole ollut liian kylmiä öitä. Jättibegoniat ovat kerrassaan mahtavia, piti jonkin aikaa etsiä sopivaa kuvakulmaa auringon aseman ja leikkuusavotan takia.

Eilen matkailin Janakkalassa, tuttavia tapaamassa, hautausmaalla tarkistamassa, vähän asioimassakin. Tapasin vanhat ystäväni ja työyhteisömme jäsenet Sirkan ja Lahjan, joiden kanssa päädyimme lounasravintola Emmiin istuskelemaan lautasten ääreen. Aika vierii nopeasti! Siitä on jo 11 vuotta, kun muutin pois niiltä sijoiltani tänne Iittiin. Kiitokset molemmille, ja hyvää syksyä teille muillekin sinne!

Hakoistenvuorella oli viime vuosisadan puolella vielä komea kelomänty, joka oli tallettunut Jari Hevonojan kuvaamana ja päässyt tyynyn kuvaan. Nyt se pääsi sängylleni Thaimaan norsutyynyn viereen, jonka sain ystävältäni Anjalta ja hänen perheeltään jo vuosia sitten. 

Lahjalla olikin varattuna Janakkalan luonnonsuojelunyhdistyksen terveiset 40-vuotistaipaleelta, kaunis tyyny suoraan Hakoistenvuorelta. Tai ainakin kuva tyynyssä sieltä, muistoksi niistä monista luontopoluista, joita 1980-luvulla siellä teimme. Silloin oli mänty vielä seisomassa. Hieno tyyny, kiitos yhdistykselle!

Päivästä jäi muitakin konkreettisia muistoja, nimittäin tarvitsin passikuvia ajokortin ja passin uusintakierrokselle, joten entinen oppilaani Jari Hevonoja pääsi taas kuvaamaan naamaani Foto- Hevonojan tiloissa.

Läheisen Pikkukirjo-kangaskaupan "tyttöjäkin" piti käydä tervehtimässä, ja kassintäysi kangasta lähti mukaani. Aion nimittäin siirtyä taas pussilakana- kaudesta tavalliseen päällyslakanaan, en tosin omasta päähänpistosta, vaan siksi, kun hankin uuden peiton, joka ei mahdu entisiin pusseihin tikkaustekniikkansa takia. Samalla löytyi mukavaa gobeliinikudottua kangasta päiväpeitoksi, tarpeeksi kevyt ollakseen helposti pestävä.

Sauman piilottamiseen  ja lujittamiseen piti kaivaa vinokanttia, tällä kertaa ties kuinka vanhaa ja vaaleanpunaista, joka on alunperin tarkoitettu liivien valmistamiseen.

Niinpä tänään oli aika kaivaa ompelukone ja tehdä ompeluksia, eli päiväpeiton ja lakanoiden reunojen valmistaminen. Siinähän se pilvinen päivä hupenikin. Kohta saa taitella uudenkarhean peiton jo tuolille yöksi...