Lokakuun viimeisiä viedään

Vihreiden havujen taittelua joukkoon vielä, sitten on valmista, kunhan lakkaa satamasta.

Asettelin lauantaina sateen hieman hiljentäessä perjantaina hankittuja kanervia ovipielen ruukkuihin, kun kesän kaunokaiset alkoivat olla jo off-season- kunnossa. Totesin, että olikin ehtinyt kulua melkein kaksi kuukautta siitä, kun kaivelin samettikukkia ja kesäbegonioita ruukkuihin poistaakseni sen toisen kukkapenkin.

Ihan hyvin olivat siirrännäiset jaksaneet uusissa kodeissaan. Tästä parin päivän takaisesta olivat jo samettikukkien päät enemmän alkaneet nuokkua. Pari kanervaa jäi vielä odottamaan postilaatikon varalle.

Entiset asukit ruukuista siirtyivät kepeästi kompostoitumaan, pulkalla tietysti.

Maisema on jo kovin avara. Kuva on tältä aamulta, hienoinen vesisade on puoleksi räntää, sillä ilman lämpötila on lähellä nollaa

Piti hankkia uusi ruokinta-astia. Saapa nähdä, kuinka tässä kansi pysyy paikoillaan. Edellisessä oli sen verran räystästä, että tuuli sitä helposti liikutteli, piti laittaa ihan erilliskiinnittimiä sen takia.

Orvokeilla on vielä tavalliset oltavat,  tuuli toi jokusen varapeiton amurinviinin lehdistä varalle, jos rupeaisi paleltamaan

Linnut pitivät hieman taukoa, kun siinä askartelin, mutta heti kun etäännyin kauemmas, alkoi sujahtelu ruokinta-astialle. Pikkulintuja on kymmeniä, osa omissa puissa ja köynnöksissä katselemassa, osa naapurin isoissa kuusissa ja syreeniaidassa. Etupäässä ne ovat tiaisia, iltapäivällä tulevat mukaan myös pikkuvarpuset. Vielä on jokunen rastaskin jäljellä. Pari viikkoa sitten oli Elsa-hopeakuusen alla iso liuta punatulkkuja käpyjen kimpussa.

Viimeisestä mattoloimesta pari mattoa hankki lipun merimatkalle, ja ovat jo kotiutuneet!

Olen saanut tehtyä merkittävimmät syysaskareet. Vain suojaverkkojen viritystä jänisten takia voisi harrastaa. Olikin tullut aika siirtyä vinttiaskareisiinkin. Mattokangas ehti jo valmistua, ja nyt on viikko sitten pantu puuhun saaliloimi, jossa on meneillään toinen kudottava kappale.

Ensimmäinen saali on vain etäisesti sukua vaaleille linnuille. Kahdessa muussa on enemmän vaaleanruskeaa, jota noista kahdesta allamainitusta linnusta löytyy eniten.

Kun tänä vuonna on Suomen lintumaailmassa havaittu sekä ruostepyrstölepinkäinen että taigarautiaisia, olen päätynyt käyttämään näiden lintujen värejä. En tietenkään yritä matkia höyhenpukua, se on lintujen geeneissä ja minulla taas lankavarasto määrää, mitä ja miten on tehtävissä... Sisätiloissa on hyvä viihtyä, koska kuiva korkeapaine on viimein antanut myöden ja olemme saaneet kosteampia aikoja.

Syysasterin kaihoisa violetti oli tänä syksynä parhaimmillaan lehtikuusen varjossa.

Lokakuun alkupuolella olin Janakkalassa saattamassa Heikkiä, useiden kymmenien vuosien aikaista työtoveria hänen viimeisellä matkallaan. Sinne oli saapunut muitakin meitä eläkeläisopettajia. Pitkäaikaiset työkaverit ovat kuin perheenjäseniä, on suuri suru olla saattamassa tai ilo tavata. Yksi toisensa jälkeen lähdemme...

Ensimmäiset vuodet samojen seinien suojissa osuivat jo 1960-luvun lopulle, jolloin aloin työt Turengissa. Koulu oli perustettu suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Iitin yhteiskoulukin, ensimmäiset ylioppilaat olivat sieltä juuri pyrähtäneet jatko-opintoihin.

Äsken talletettu näkymä kotitien pientareelta. Näiden kahden isomman tuijan lisäksi tien reunassa on muutama nuorempikin hyvin asettautuneina. Vain yksi ei jaksanut tykätä kivisestä rinteestä.

Kun on kuultu, että pidempi jakso kylmempiä säitä on tulossa, on aihetta pitää kudontapuilla reipasta tahtia, että kaikki neljä saalia tulee melko nopeasti tehtyä. Mitä viileämpi ulkona, sen enemmän pitää lämmittää. Uuden vuorilaudoituksen takia tuntuu paremmin lämpö pysyvän seinien sisällä.

Torstaina pääsin opiston ompeluryhmän mukana pikkubussireisuun rannikolle. Oli mukava tavata hyviä ystäviä, kiva kun muistivat kysyä! Käytiin Herttoniemessä Marimekon tehtaalla ystävänpäivän ostoksilla ja Porvoossa Brunbergin suklaatehtaalla. Lisäksi Porvoon kaupungin katuosasto järjesti ylimääräisen työnäytöksen, kun ruokailupaikaksi valikoimamme ravintolan ikkunoiden eteen siirtyi monen työkoneen letka vaihtamaan kadun pintaa parempaan kuosiin. Juuri ja juuri saimme puikahdettua konearmeijan välitse kadun yli pihviravintolan oven eteen.

Suurimmat sateet saatiin torstaina ja perjantaina, järvien vesimäärä olikin jo alentunut melko lailla tuttavien kuvista päätellen.

Syksylle on varattuna monia terveydentilan kontrolleja ja influenssarokotus. Yksi on jo takanapäin, seuraaville kahdelle viikolle on tiedossa kolme reisua Lahteen keskussairaalan tapaamisiin, ensimmäinen niistä huomenna. Rokotus tulee sitten marraskuun viimeisillä viikoilla, en vielä tiedä milloin. Ennustettu suuri lumentulo tällä viikolla näyttää vaihdetun vaimeampaan vaihtoehtoon... Autossa on kyllä jo talvipyörät, jokunen päivä sitten vaihdettu.

Päivän virkisteeksi kävin eilen taittamassa vaasiin muutaman komeamaksaruohon. Taimitehtailua toiveena, sillä olen nähnyt mielessäni, että alatien varressa voisi olla punaisia päitä enemmänkin syksyn komisteena.

Eilen aamulla oli taas vaikeuksia asettautua vähän aikaa varastossa olleisiin talviajan kellonaikoihin. Heräsin kyllä mielestäni tavalliseen tapaan, mutta kun oli sunnuntai, päädyin kääntämään kylkeä ja kampeusin vasta aikojen päästä jalkeille. No eihän kello ollut kuitenkaan kuin puoli viisi...  Totesin, ettei ollut pakkasta eikä juuri sadellutkaan, kun ei kuulunut pisaroiden rapinaa ikkunaruutuun. Sunnuntairauha.

Tehty mikä tehty, aloin aamukahville ja lueskelemaan päivälle tarjona olevia uutisia. Aikani kökötettyäni tuolilla päädyin valmistelemaan kudelankojen varastoja toista saalia varten, piti nimttäin keriä pikkuvyyhdeiltä ohutta sävylisää hallitsemaani vaaleanruskeaan lankakassiin. Ne pikkuvyyhdit kun ovat itse värjättyjä, haluan käyttää niitä, kun ne vielä ovat lankoja eikä koinruokia.

Kahvin antama lämpö haihtui, kun askare ei ollut suurta huiskimista, hyvä jos näpräystä. Alkoi palelu, joten kaivauduin lisälämmittelyyn saalin tuomaan kätköön sohvalle. Havahduinkin epämääräisen ajan kuluttua selvään päivänvaloon, kello oli tullut yhdeksään! Ja sama juttu tänään, kaksi heräämistä.

Aamumaisema äsken. Tihkusadetta odotettavissa vielä pidempäänkin

Jos mielii vinttikerroksen työmaalle, pitää tehdä lämmitystä, joten sitten aamuaskareeksi tulee molempien uunien tulien sytyttäminen ja eilen samalla aamusuihku, kun lauantaina oli saunominen jäänyt väliin. Mutta vaikka kuinka viivyttelin sen ylimääräisen tunnin tuoman väljyyden varassa. olin jo syönyt päiväruoatkin puoleen päivään mennessä.

Sukkapuikot piti panna viikko sitten vähäksi aikaa hyllylle, kun jostain oli kehittynyt sormien ja kämmenten välisiin rystysiin jännetupen tulehdusta. Aloin jo huolestua, tuliko lopullinen vaiva, mutta ortopedi Lahdessa vakuutti, että kyllä tuosta vielä selvitään, jos on malttia. Välillä tuntuu, että kun joku ennen tuntematon vaiva iskee, että kohta on kaikki nähty. Mutta toistaiseksi on taas parannuttu, vaikkei uskoisi.