Helmikuukin eletty, kun Torstissa ollaan

Kuva on viime viikon lopulta. Saatiin (noin viikoksi) pieni kylmempi kausi, niin että sateet tulivat lumena.  Lumipeite kasvoikin reilut 15 cm. Tällä viikolla palataan siihen tavallisempaan tämän vuoden talvisäähän eli kosteampiin sateisiin, joten kyllä hanki siitä taas alenee.

Tämä vuosi on ns. tavallinen, eli helmikuussa on 28 päivää. Ensi vuonnako taas "karataan"? Siitähän sen tietää ensinnä, että pariton luku ei tule kyseeseen. Parillisen vuosiluvun numerot yhteenlasketaan, ja jos luku on jaollinen 4:lla, se on karkausvuosi. Vuoden numeroiden 2018 summa on 11, joten se ei kelpaa. Vuosi 2020 tuottaa summaksi 4, se kelpaa. Jos luku päättyy kahteen nollaan, niin se kelpaa myös, koska 100 on aina jaollinen 4.lla.

Viimeinen päivä eli huominen on jo pitkään ollut Kalevalan päivä, ja muistetaan mainita, että se on myös Suomalaisen kulttuurin päivä. Nykyisin myös ruokailusta on haluttu nostaa esiin omintakeiset piirteemme, joten huomista pidetään myös ruokakulttuurin päivänä. Onneksi käsityön ystävät ovat alkaneet tuoda esiin myös suunnattomasta varastostaan kansallisen kulttuurin piirteitä (tiedän kyllä, että monessa katsantokannassa halutaan kulttuuriksi nimetä vain kirjallisuus ja kuva- sekä säveltaide).

Virallinen liputuspäivä helmikuun 28 on ollut jo nelisenkymmentä vuotta. Torsti-nimi eli tämänpäivän sankari on myös hyvin vanhaa perua, se tulee muinaisgermaanisesta miehen nimestä Tors sten eli Tor-jumalan kivi. Torsti on etupäässä miehen nimenä, mutta joukossa on myös jokunen naisenpuoli. Sitäpaitsi se on tietysti joidenkin sukunimi. Almanakassamme on myös ruotsalaisuuden päivä, mutta se on marraskuun alkupuolella.

Näiden lisäksi sattuu niin, että huomenna on myös laskiaistiistai, kun eilen oli laskiaissunnuntai. Meidänkin kylällä kyläyhdistys järjesti kesäkahvilan tontille laskiaistapahtuman sekä sisälle että pihalle. Sisäily tarkoitti kohtaamisia ja kuulumisten vaihtoa hernekeittolounaalla tai laskiaispullakahveilla, ja kiitettävästi istuinpaikat olivatkin käytössä! Oli hauska tavata ja kysellä kuulumisia. Monet vapaaehtoiset olivat tehneet paljon tapahtuman eteen, kiitos heille siitä!

Lounastelijoille oli varattu kolmessa eri kodissa keitetty iso kattilallinen rokkaa. Niistä olivat viimeisten kahden kattilan pohjat jo tulossa näkyviin, kun kävin paikalla tapahtuman puolen välin aikoihin, omien vieraiden lähdettyä. Hyvät muistot Kankkusen Maija-Stinan rokasta olivat jääneet aiemmilta vuosilta mieleen. Nyt tartuin kuitenkin naapurin Paulan tekemään kasvisversioon, jossa oli mukaan pantu härkäpavuista tehtyä lisuketta, ne näyttivät kuin jauhelihan pikkukönteiltä. Oli tosi hyvä ja maittava annos!

Pihalla temmelsi nuoriso pulkkamäessä ja nautti grillimakkaroiden tirinästä. Sisälle täydennysreisulle poikennut Haapaniemen Ahti sanoi, että myyntiä oli grillilläkin ollut reippaasti. Mikäs oli ollessa, kun lunta oli, aurinko paistoi eivätkä vaatteet kastuneet lumessa. Vielä huomennakin saavat hiihtolomalla olijat jatkaa lumileikkejä, mutta lumi on jo nuoskaa.

Laskiainen  tarkoittaa, että on siirrytty laskemaan niitä 40 päivää, joista tiedetään vastaan tulevan pääsiäisen. Sen aika on huhtikuun 16, siis melko myöhään tänä vuonna, kun siitä vappuun on vain pari viikkoa.
Uutiset ovat kertoneet, että monissa lämpimämissä seuduissa kevät narsisseineen on jo alkanut, mutta Suomessa vasta pääsiäinen alkaa pikkukukkaisten eli tet- narsissien myyntikauden, koska silloin niitä halutaan suuria määriä, kotien sisä- ja ulkokukiksi ja vietäväksi haudoille. Ainakaan aiempina vuosina ei niitä ole voinut löytää ennen pääsiäissesonkia etsimisestä huolimatta, kun niitä ei ole ollut kukkatukussa.

Tella tulee kohta 11 vuoden ikään. Naamassa on harmaita osia kuonon ja silmien seudussa, mutta muuten ei ikä näy. Tämä on poseerausilme, madame osaa sen hyvin. Yhtä korkealle hypitään ilmaan ilosta, kun mainitaan, etä voitaisiin mennä ulos!

Tellan helmikuun aika mummulassa päättyi eilen, kun kotimatka koitti. Yhdessä olikin saatu aivan kiitettävästi aikaan: ulkoilupyrähdyksiä runsain määrin joka päivä ja väliajat kylki kyljessä edistämässä sukkien valmistumista. Vain yhdet kunnon lumityöt (viime perjantaina) tuli tehtyä koko kuukautena, noin vähäistä sademäärää en muista sattuneen helmikuulle!

Vasemmanpuolinen lanka on Novitan langoissa väriltään vadelmanpunainen, se on tämän vuoden uutuus. Omat vadelmani ovat vähemmän kellertäviä kuin tämä lanka paitsi silloin, kun ovat hieman raakoja. Mutta lanka sopii monenväristen kanssa virkisteeksi.

Näitä vihreän sävyisiä sukkia tuli tehtyä useampikin pari!

Kun olin aikani ahkeroinut yllä olevien värien maailmassa, päädyin etsiytymään toisenlaisten lankakerien seuraan, kun oli tullut vierailtua taas Korian tehtaanmyymälässä.

Tammikuussa löytyi riemunkirjavaa lankaa, joka sai tekemään kirjavia sukkia! Päädyin erottamaan kuitenkin keltaisen ja oranssin värisen pätkän omiin sukkiinsa, kun ennestään oli niiden seuraan sopivaa ruskeaa ja keltaista. Vaaleanpunaiseen pohjalankaan kelpasivat muut värit siltään, mutta pikkupoikien vaaleansiniset sukat saivat vain kolme langan väriosaa ennestään olevan kirkkaansinisen lisäksi.

Välillä tehtaanmyymälästä löytyy edullisia pussilankoja, kun jostain syystä kerän painoa ei ole ollut tarpeeksi (100 tai 150g), ja sellaiset pussit käyvät tietysti yhtä hyvin neuleisiin! Pussissa on usein noin puoli kiloa lankaa ja ne myydään pussin painon mukaan hinnoiteltuna. Kausalan S-marketin lankahyllystä saa tietysti täysiä keriä, sinne onkin helppo poiketa ruokakaapin täydennysreisulla.

Haastesukat valmiina pusseissaan, lankani riittivät 4 pariin. 

Paikallislehdessä oli reilu viikko sitten haaste osallistua kartuttamaan sotaveteraaneille itsenäisyyden juhlavuoden merkeissä jaettavaksi tarkoitettua sukkakekoa. No, kun juuri olivat viimeiset pikkulapsen sukat tulleet edellisenä iltana valmiiksi, tartuinkin heti tähän hommaan. Miehille harmaita ja naisille valkoisia sukkia teemaan sopivin raidoin, varastossa oli langatkin melkein valmiina, ei tarvinnut kuin toinen harmaa kerä hommata.

Kaikki saajat ovat vähintään kymmenen vuotta itseäni vanhempia, sillä olin sodan aikana 4-9 -vuotias, ja armeijan riveihin kelpasi vain sellainen nuorimies, joka oli saanut sen asevelvollisten peruskoulutuksen 18 ikävuotta täytettyään. Sukkia tarvitaan yli 40 paria. Niin kertoi lehdessä Kivisen Tuula, joka itse on sotaorpo, ja haluaa edistää myös sotaveteraanien vapaaehtoisia huolehtimishankkeita.

Kuvasta näkyy tämän vuoden lumen määrä. Kaikki autotallin katolla oleva on viimeisen sadejakson tulosta, sitä on n. 15 cm . Yhteensä lunta on reilut 20 cm, kun entiset ovat lämpiminä jaksoina latistuneet melkein pohjaan asti. Kuva on  otettu lumitöiden jälkeen  perjantaina.

Eilen illansuussa päädyin pyykkirumbaan, kun muuten olisi jäänyt koko helmikuu ilman sitä. Nythän ne kohta ovat ihan kuivia, joten pääsee jatkamaan muunlaisia kotitalousaskareita. Pyykkiä kertyy vähän, jos ei ole hikoilua edistävää lumityöpuuhailua! Villasukkapyykkiä toki tulee samaan tahtiin kuin muinakin talvina.

Tälle iltapäivälle olen suunnitellut matoille lumikylpyä, koska on kuivaa pakkaslunta. Matot tulevat sillä lailla puolittain pestyä, kun pölyt tarttuvat lumeen ja lähtevät ravistaessa. Ainahan niitä toki imuroidaan, mutta taitaa olla niin, että tässä hommassa parasta on haju, joka tarttuu hangesta mattoon. Ehkä en kaikkia jaksa roudata, mutta tehdään sen verran, kuin veto riittää ja näpit kestävät, kun täytyy paljain käsin niitä puistella. Hansikaskäsi ei pidä mattoa otteessa tarpeeksi hyvin.