Elokuun kosteita aamuja. On kesä vielä.

Keskiviikon reipas sadepäivä saatiin elettyä. Ei siinä paljon kestämistä ollut, kun pelätyt ukkosmyrskyt jäivät Suomenlahden eteläpuolen murheiksi. No, jouduinpa kuitenkin kaatamaan täydet aluslautasten sisällöt piharuukuista, ja sellaiset ruukut, joissa ei ollut reikää, esittivät olevinaan uima-altaita, joissa kaktus ja muut kuivanpaikan kasvit saivat harjoitella molskintakykyjään.

Kuvassa on kesäalesta löytyneitä maljaköynnöksiä Mandevilla, joita oli viime vuonnakin. Niiden talvehtiminen ei ehkä taaskaan onnistu, kun huoneilma on kovin kuivaa keskitalvella, mutta ilahduttavat nyt ainakin kuukauden - kaksi vielä.

Olikin jo kolmas sellainen sade vähän ajan sisällä. Alkukesä oli vähäsateisempi. Mutta kaktukset osaavat kesän ulkoilujakson jälkeen paremmin kukkia syyskauden alettua. Kiinanruusut ovat ulkona tiputtaneet paljon lehtiään, kun ne saavat liikaa UV-säteilyä ja palavat. Niitä siis leikataan sisäkauteen kääntyessä.

Eipä siis ihme, että alavilla mailla oli paksut sumukerrokset yöksi varattuna, ja torstaiaamulla kirkkaassa ilmassa lämpötila oli alle 12 asteen. Takki siis niskassa koiranlenkillä. Meidän mäelle asti sumu ei kuitenkaan yltänyt.

Heinäkuun loppupuolta ja elokuun alkua ovat määrittäneet vierailut. Viikko sitten tuli Osku meren takaa kotimaan lomareisullaan poikkeamaan Helenan kyytimänä, ja heidän lähdettyään jatkamaan Savon suuntaan Tella jäi taas vähäksi aikaa saalien kutomista edistämään. Huomenna ovat vielä tulossa Ulla ja Jari pyörähtämään, viikonlopuksi taas Helena. Kesällä ei ole pitkäveteisiä päiviä!

Torstaiaamuna olikin erilainen päivä, kun koiraherätyksen asemasta kirkas nuorenmiehen ääni ilmoitti, että huomaatkos, nyt on jo aamu! Ben, 4 v-lapsenlapsenlapsi oli tullut keskiviikkoiltana kyläilemään äitinsä ja pikkuveli Tobiaksen kanssa ja herännyt ensimmäisenä.

Kyllä sitä pian kasvaa ja kehittyy, kun on aamupalana reipas annos kaurapuuroa ja lounaalla meni uuden sadon Siikliä keitettynä.

Tobias on jo ylittänyt 7 kk ja osaa istua napakasti selkä suorana. Seisomisen harjoittelu on myös hänen mieleensä, sitä treenataan kovin oma-aloitteisesti. Matalaan pinnasänkyyn ei sellaisella vauvalla ole asiaa, pianhan se sieltä kupsahtaisi matolle... Äidin kainaloon oli turvallisempi nukahtaa.

Mummolan perintösängyn nimi päätettiin nyt vaihtaa, keksi Ben. Sehän oli ollut vuosikymmeniä Hessu, joka nimi tuli niihin aikoihin, kun alettiin julkaista Aku Ankka-lehteä Suomessa ja liian pitkäjalkainen Hessu Hopo retkotti lehden eräässä kuvassa liian lyhyessä pinnasängyssä, jalat ulkona. Tästä päivämäärästä sänky on nyt nimeltään Ben.

Aamusta virkistyttiin erilaisin pikkutuokioihin kuten ulkoilupyräyksiin, joista Benin ja äiti-Emmin mansikkareisu oli tietysti mieleenjäävin.

No siksi marjaretki, kun jäätelökioski ei vielä ollut auki ja mustikkametsälle vähän liian pitkä matka, metsä olisi ollut aika märkä sitä paitsi. Ahomansikkasaalis oli tosi toivottu, ja maistui hyvin Benille. Vadelmapensaiden tarjonta on myöhässä, ja ensimmäisiä marjoja ovat maistelemassa pienet kovakuoriaisetkin joka vuosi.
Kioskille suunnattiin sitten, kun se oli avattu. Sehän on kuin pyhiinvaellus-seremonia, siitä puhutaan pitkään ennen ja jälkeen tapahtuman.

Tapaamisen merkeissä Ben opiskeli täällä Mahjong-pasianssia ja neuvoi minulle puolestaan jotain omaa osaamaansa Soda-Stream-peliä, josta en kyllä tullut hullua hurskaammaksi, vaikka yritin ymmärtää nallekarkkien pyydystämistekniikkaa...

Kun lähtiäiskahvit oli juotu ja vauva tankattu marjasoseella, olikin aika jo lähteä ajaa köröttelemään kotinurkille. Ben, isompi, osaa jo tulla toimeen omine neuvoineen takapenkin kaverina, mutta auton tasainen hurina saattaa nukuttaa helposti kummankin. Tänään ei matkan ajalle tainnut sattua ollenkaan sadetta, ainakin täällä meillä iltapäiväkuuro tuli vasta neljän jälkeen.

Saaliloimessani on onneksi menossa viimeinen pätkä, sitten on saatu sekin urakka tehtyä. Siitä tulee kuusi parin metrin pituutta. Jo pahaa pelkäsin, että olisin siitäkin tehnyt neljä metriä pidemmän, mutta onneksi ei sentään. Se äskettäin varastoon tehty loimiletti näytti nimittäin painosta päättäen tulleen sellaiseksi.

Yksi saaliloimi pitäisi vielä pyöritellä varastoon. Jollekin tulevalle vuodelle tehtäväksi. Siihen on eroteltu jäämään vihreitä ja punaisia loimilankoja. Luultavimmin teen sen toimikkaaksi. Luulen, että sen jälkeen pitää vaihtaa tuotantosuuntaa, kun lankavaraston pohja jo alkaa näkyä.

Poistin vuosi sitten kuvan oikeassa laidassa tuijan kaverina kasvaneen parimetrisen tammen, mutta näyttää siltä, ettei se niin vaan luovuta. Monta uutta vesaa on noussut tänä kesänä. Mutta eihän noin lähellä tienvartta ole tammelle tilaa. Lehdet ovat menneet homeesta valkoisiksi näin kosteana aikana.

Viikonvaihteen aikana ei taideta tehdä ruohonleikkuuta tai muuta ulkohommaa, sen verran kosteita ovat ennusteen tarjonnat. Vasta ensi viikon kääntyessä puoleen väliin tulee kuivemman kelin mahdollisuuksia. Pikkuhiljaa sen sijaan on sirppini huidellut yli äyräiden paisuneita kukkapuskia, kuten mm. raunioyrttejä ja vuorikaunokkeja. Kohta on ruusuaidan leikkuukin asiaa, se alkaa pursuta tielle.

Lipputangon penkin kasvustot vielä ylenevät, pallohortensia on jo kohta metrissä, ja korkeimmaksi yltävät koivuangervot ja aurinkonauhukset siinä vieressä ovat jo yli metrisiä..

Metsissä on nyt kansainvaellus, kun mustikka-ajat ovat käsillä. Muualta tulleita autoja on parkissa vähän joka paikassa, vaikka kylän pienet metsäalat ovat tosi vaatimattoman kokoisia edes oman kylän väelle.

Muutaman kilometrin päähän linnuntietä, Urajärven etelärannan lähelle Tillolan kylän puolelle on tehty jo jonkin aikaa moottoriradan pohjaa, ja tällä viikolla on kuultu, että rakennustyötä viedään vauhdilla päätökseen, kun siellä pitäisi olla 2019 isot Moto-GP-ajot. Tuskinpa sieltä mitään ääniä tänne kuuluu, kun rakennustyön aikanakaan ei sellaista ole pantu merkille.

Meidän kylän kesäteatterin tämä kesäkausikin jo loppui, sen päättäjäisilakointia kyllä kuultiin viikko sitten. Uusien teatterin rakenteiden keväällä valmistuttua olikin saapunut paljon katsojia seuraamaan Juice Leskisen elämästä tehtyä näytelmää.

Tulevana lauantaina on Urajärven rannalla Radansuun kylän puolella sijaitsevalla Saukonkallion lavalla päivätapahtuma Kansallispukujen tuuletus. Se on useiden järjestöjen yhteishanke Suomen 100-vuotisjuhlan merkeissä.