Ilmoja pidellään

Tämän aamun näkymiä pihapenkissä: Eivät sentään pensashanhikit menneet maanrakoon, vaikka heikolta keväällä näytti. Ja tämähän kasvi kyllä kestää kukkien kanssa, vaikka olisi kuinka viileä syksy.

Niin tehtiin varsinkin eilen, sillä oli Ilman nimipäivä. Mietin, että olipa osuvasti pantu juuri siihen päivään, kun iltauutisissa keskityttiin pohtimaan, mitä nyt käynnissä olevasta kylmän ilman purkauksesta oikein seuraakaan. No, räntää ja lunta tietysti tunturiin, mutta hallaa jopa aivan eteläisimpään Suomeen. Lauantain aamulla oli herätty niin, että Utin mittari oli mennyt melkein +6 asteeseen, joten karmealtahan nuo ennusteet sitten päivämmällä tuntuivat.

Viikko on mennyt yhdessä hujauksessa, kun joka päivälle on ollut aivan ainutlaatuisia tapahtumia. Viikko sitten heräiltiin ennen aamukahviaikaa Ansan, Nasun, Leon ja Gubben tassutellessa pöydän ympärillä saamassa varhaisateriaansa Ullan järjestämänä. Sainkin seurata näitä aamupuuhia ihan kolme kertaa, kun vierailu päättyi tiistaina.

Ehdittiin sinä aikana panna taloa e-aikaan, kun tuvan kattovalaisimet vaihdettiin plafondeista (1980-luvulta) spottivaloihin, joissa oli 3w tehoiset led-lamput, jonka valoarvo kuitenkin on 400 lumenia. Ja niitä oli yhteensä 10 noissa kahdessa kattovalaisimessa. Siis 30w.n edestä kuluu energiaa, mutta valaistusta tulee 4000 lumenin edestä. Näin valoisaa tässä tuvassa ei ole ollut kuunaan!

Ja toisena iltana otettiin tv:n säätökapula kouraan ja tehtiin uusi kanavahaku, joka vielä oli odottamassa maaliskuisen kanavauudistuksen jäljiltä. Löytyi taas monta nukkumassa ollutta kanavaa! Kukapa niitä kesällä ehti kaivatakaan, mutta annas olla, kun tulee sukankudin- ja sohva-yhdistelmän aika...  Jari vielä tutki äänen- ja väriensäätöjen osuvuutta, kun nekin olivat joulupukin (oikeasti) ajalta.

Kotiuduttuaan Leo johti tilanteiden tarkkailua kulkien ensimmäisenä. Tässä hän esittelee, kuinka rentoa hänellä on, kun voi ottaa päivätorkkuja selällään. No tietysti sitä hieman piti mukamas nousta katsomaan, kun aloin kameran kanssa touhuta.

Gubben mielipaikaksi jäi sohvan kulma, kun Jarin käsi välillä tuli piilosta kurkkaamaan... Kissoille tuli mukaan kaksi omaa fleece-huopaa, joissa on kodinhajut jo valmiiksi, siten matkailun tuottama harmi paremmin hälvenee.

Nykyisin kissat syövät vain raakaruokaa, kun raksut ja muut sellaiset ovat tuottaneet allergioita. Matkaeväänä siis kassi pakasteita. Leonkin karvapinta on viimein pääsyt kuntoon, sen selkänahkaa ilmeisesti kutitti ihottuma, jota se pyrki nuolemisella hoitamaan, ja sen taas näki turkin erikoisesta laadusta. Hänen äitinsä Nasu tuli myös paljon paremman näköiseksi. Ansa ja Gubbe, jotka eivät olleet allergisia, ovat alkaneet myös olla komeampia silkkiturkkeja.

Varsinainen operaatio oli Hamedin kesäisen risusavotan loppuun saattaminen. Kuormalavapinosta haettiin muutama lava sahausalustaksi ja yksi lava pinonpohjaksi seinustalle, jonka reunoiksi viime keväisiä talon vuorauksen jäänteitä, laudanpätkiä. Melkein kuutiometri polttopuuta nyt ottamassa tuuletusta ainakin ensi kevääseen asti! Tätä tehtiin maanantaina, mutta sateen aikaistuminen teki sen, että muuhun sahausprojektiin, kelojen kaatoon arboretumissa ei enää iltamyöhällä alettu, olkoot seuraavaan kertaan. Oksanpätkiä on nyt niin paljon, että riittää leivinuunin lämmitykseen monta talvikuukautta!

On vuosipäivä! Tasan vuosi sitten reipas tuuli katkaisi naapurin koivuvanhuksen, ja siitä seurasi paljon lisähommaa. Tänä kesänä on toisen naapurin, Rytikankaan tontilla ollut paljon tekemistä, kun koivun latvat kasasivat alleen kriikuna- ym. pensaiden massan, ja niiden syksyisen poiston jälkeen on päässyt pitkästä aikaa kaikenlainen ruohoviidakko vauhtiin. Jättipalsamien metsästystä mm. 

Taannoinen Kiira-myrsky, joka 12 08 sattuessaan on myös toissapäiväisen Kuusankosken reisuni perusteella ollut varsin totaalisen tuhon aiheuttaja Iitin ja Kouvolan rajalla Lyöttilän puolellakin etelä-Iitin lisäksi, pani kyllä ajattelemaan, onko omalla tontilla joku vaaramomentti tarjolla myrskyn yllättäessä, ja onhan siellä tuo kaikkein korkein koivu keskellä tonttia.

Sellainen kaatuva jätti osuisi sopivasti joko autotallin tai talon päälle, jos sen koillisesta tai idästä tuleva tuulenpuuska sattuisi taittamaan. Ja kun puu kasvaa tyvi kasvinjätekompostissa, voi se olla myös aika pian sisältä laho. Ehkä on tilattava koura-auto parkkipaikalta kurkkimaan ja oksa kerrallaan pois nappaamaan.
Jos jää tynkä seisomaan, niin sehän on vain tikoille ja muille kolopesijöille mukavaa, kun tulee kerrostalomahdollisuus. Myös lähin raisusti kasvava lehtikuusi on nyt tullut siihen mittaan, että talo on liian lähellä. Senkin koura saisi korjatuksi alapihalle ajettuna.

Lehtikuusi onkin aika juoni jatkamaan eloaan, kun katseltiin Ursulan kanssa karsittuja arboretumin puita. Joka oksantyngästä on putkahtanut monta uutta oksan alkua jatkamaan samaa liian matalalla ollut oksaa... Ihan sama tyyli kuin kärhöllä!

Viikkoa on sävyttänyt myös mehumaijakattila ja sen tuomat "pöytäkoristeet". Tässä on ensimmäisen maijan sisukset menossa jäähdytyksen kautta pakkaseen. Omat mustaherukat riittivät tänä vuonna vain kahteen satsiin, nekin viher- ja punaherukoilla höystettyinä, joten entisaikojen mehutehtailu jäi onneksi vain muistoksi...

Haettiin Ursulan kanssa lipputangon penkistä, löytyisikö yhtään karhunlaukan olemassaolon tositetta, lehtiä. No, yksi kaksilehtinen verso löytyikin ruskettuneena kurjenpolvimassasta  alimmaisena, joten hengissä se taitaa olla. Sipulinhajusta ei tuon asteisena enää ollut tietoakaan, mutta ei se tarhakielo kyllä selvästikään ollut, joita siinä myös kasvaa.

Tupa-askartelua elähdyttivät mukavat vierailut, keskiviikkona poikkesi kylässämme olevalta sukulaistaloltaan tervehtimään työtoverini Jari Hämeenlinnan kesäyliopistoajoilta. Jo seuraavana päivänä tapasin Ursulan, joka oli nykyisestä kotimaastaan Sveitsistä pyrähtänyt Kanta-Hämeen maisemiin, mutta pistäysi sitten tässäkin!
Olin Ursulan luokanvalvoja 1979-80, jolloin hän ja oma vanhin tyttäreni Helena päättivät lukion opinnot ylioppilaiksi tultuaan. Sanomattakin on selvää, että tunnettiin jo paljon aikaisemmin, kun tytöt olivat samoilla luokilla myös ala- ja yläasteen aikoihin. Sveitsi on Ursulalle myös äidinmaa, mutta Suomi on isänmaa.

Taito-Kymenlaakso-yhdistyksen kangaspuiden purkaminen on edistynyt sen verran, että kaikki liikkuvat osat on irroitettu ja pakattu omaan samanlaisten talouskelmupakettiin nimilapuin varusteltuna. Vähitellen olen ne kuljettanut alakerran eteiseen, koska yläkerran rappuja on monta ja kerralla kaikkien kuskaaminen ei olisi minun juttu ollenkaan. Toiminnanjohtajan kanssa on sovittu, että hän tulee sitten ne purkamaan ja hakemaan lähiaikoina. Yläkerrassa odottaa siis vain kehikko ja puuvasara.

Viikolle on saatu niin monta sadepilveä, että vain perjantai eli toissapäivä oli ennusteiden mukaan kelvollinen pyykin ulkokuivatuspäivä. Päädyin illalla vielä ruohonleikkuuseenkin samasta syystä. Ja kas kummaa, miten oli unohtunut se aiemmin ostettu keräkaali! Panin siis kaalinkerän ensimmäiseksi aamulla hautumaan keittokattilaan, kanta koverrettuna avoimeksi, että kääryleiksi tulevat lehdet voi irroitella yksitellen. Kerä olikin niin iso, että sen kanssa sai touhuta yli kolme tuntia! Koko sen keiton ajan ehdin paimentaa alakerran pyykkikonetta ja ripustella kuivumislasteja.

Päivä olikin jo pitkällä iltapäiväkahvien ajassa, kun käärylepannu uunissa ilmoitti kypsyyden tulleen. Sillekin päivälle osui vielä kuitenkin illansuussa pieni vierailijapyrähdys, kun ruohonleikkuusta ja pyykkien keruusta tullessani Päivi-naapuri kurvasi iltatorille rinnetietä pitkin kuullessaan sieltä elon ääniä. No, torille en kyllä jaksanut ajatustakaan, sillä puuhapäivä vaati suihkussa seisomista sillä siunaamalla punaisella minuutilla!

Siinä koko päivän narueloa viettäneestä pyykistä ollut yhtään loppukuivaa, kaikkien kohtalo oli kiikkua tuvassa ja muissa huoneissa koko lauantaikin. Juuri perjantaiksi ei nimittäin tullut juuri yhtään tuulta, vaikka muina päivinä sitäkin on saatu

Oreganot kukkivat edelleen, odottelevat perhosia. Nämä ovat parkkipaikan ruusupenkin koristeina

Ensi viikolla taitaa jo alkaa punertuneiden vuoristolaiskarviaistenkin naposteluaika. Vielä tällä viikolla ne ovat kovia ja happamia, niin että maistelu on päättynyt alkuunsa, siihen ensimmäiseen. Alkuviikolla, viimeistään tiistaina alkanee lämpimämpi aika, kypsyminen saa siitä vauhtia. Aika monena vuonna on päästy maistelemaan enemmälti jo elokuussa. Nyt ollaan myöhässä, sillä syyskuu jo kolkuttelee ovelle.