Jaakonpäivät illassa

Jaakonpäivään osui tänä vuonna rusopäivänliljojen kukinnan alkaminen, ei tosin montaa kukkaa vielä ole auki, vain 3 eri puolilla penkkejä yksi paikassaan. Nämä kasvit ovat muistoa Turengin asuinkerrostaloni pihalta jo kauan sitten, kun siellä talon seinämää koristanut iso penkki jouduttiin rakennekorjaustöiden takia poistamaan, ja suurin osa liljamassasta oli menossa kompostiin. Onneksi Lahja-ystäväni muisti laajan taimipeltoni ja soitteli hakemaan...

Herukkasato alkaa valmistua ja ylemmistä oksista saa jo maukkaat makupalat mennessään ohi.

Tänään on keskiviikko, joten onkin jo loppuviikko tulossa, ja sehän on viimeinen heinäkuussa. Kesälle suunniteltu serkkujen vierailu toteutui viime viikonloppuna aika vajaalla miehistöllä, kun vain Sami ja Soili saivat aikaa järjestymään. Kaikkia omia lapsianikaan ei ollut, Helena tuli huushollia hoitamaan ja Ulla ja Jari tulivat tapaamiseen. No yhtä kaikki kivaa oli, ja toisaalta oltiinkin sitten Vierulan tuvassa, kun ei useampia tullut. Päivän teema olivat kevättalviset muutostyöt eli pesuhuoneen valmistuminen asuinkerrokseen. Tällä kertaa ei kuitenkaan aika antanut vieraille myöden suihkutteluun! Ihan päivän kunniaksi saatiin lauantaina sadetta eli luonnon omat suihkut (muutaman minuutin), kun idästä yritti ukkospilvien lauma etelä-Suomeen.

Poislähtiessä arveltiin ottaa kuvaa pihalla, mutta sen verran oli sadepilvestä vielä pisaroita jäljellä, että päädyttiin sadekatoksen alle. Helena meni kuvaamaan.

Hellekausi jatkuu edelleen, puhutaan lämpökupolista, kun suihkuvirtaukset yläilmakehästä ovat kaikonneet. Ennusteissa ei edelleenkään ole loppua näkyvissä, päivittäin käydään lähellä +30C lukemia, ja yöt painuvat vain hiukan alle +20C:n. Öinen tuulettaminen ei riittävästi jäähdytä enää, on pitänyt ottaa ilmalämpöpumpun jäähdytystoiminto käyttöön ja tehdä jääkuutioita pakkaseen. Ei siis puhettakaan, että Jaakosta kääntyisi kylmempään suuntaan!

Alaspäin suuntautuvat ilmamassat tuottavat korkeapainetta (meillä äsken oli ilmapuntarin lukema 1025) maamme yllä, jolloin sateet ovat harvinaisia. Siis vaan hikoillaan. Tänään on ollut perin vähätuulinen päivä, on kuin saunaan astuisi, kun ulkona pistäytyy.

Tein tänä kesänä erilaisen ratkaisun postilaatikkokukkien suhteen. Siinä olivat kesäiset orvokit jo alkaneet esittää last season- ilmettä ja olla enemmän siementäviä kuin kukkivia. Päädyin koristamaan laatikon tekokukilla, kun tarpeeksi pieniä kasveja oli vain yksi valkokukkainen begonia ja hopealehdet, jotka ovat ihan matalia vielä. Ajattelemani minisamettikukat olivat innostuneet kasvamaan niin korkeiksi, etteivät enää tuossa tulleet kyseeseen

Aamupäivällä pistäytyi kaukainen vieras monella tapaa, sillä tapasin keskikoulu- ja lukioaikaisen hyvän ystäväni Tuomalan Anjan, joka oli eilen tullut nykyisestä kotimaastaan Ruotsista Suomen vierailulle. Ajallisestikin kaukainen, sillä tuntuu, että emme ole nähneet sitten vuoden 1955 Lahdessa lukion aikana. Ja siitä onkin aikaa 63 vuotta...

Hyvin kyllä tunnettiin, ei epäilystäkään, paitsi että muistin Anjan hieman lyhemmäksi. Ihmekös tuo, kun oli vain keskikoulukuva muistona, jolloin olimme keskenkasvuisia pituuden suhteen. Anja oli viettänyt melkein koko työelämäikänsä Ruotsissa, jonne muutti jo varhain. Nykyisin ollaan oltu parisen vuotta FB-kavereita, joten tiedämme toisistamme ehkä enemmän kuin koskaan ennen.

Niin ne ajat suomalaisia kuljettavat. Jo 1800-luvulla täältä on muutettu työn takia toisiin maihin, useimmiten juuri Ruotsiin, mutta suuria määriä on matkustanut paljon etäämmällekin, kuten Pohjois-Amerikkaan tai Australiaan. Oma sukumme on ollut aika innokas matkailuun, kun ei ole ollut suuria maatiloja, jotka kiinnittävät kotiseutuun tiukasti. Isäni sukujuurien selvityksessä on paljastunut, että "ulkomaa" on ollut Päijänteen länsipuolinen alue, jonne aika usein muuttoliike vei. Ihan kauas vesistöstä ei kumminkaan, koska järvikalastus toi leivänjatketta ympäri vuoden, sitä oljenkortta ei sopinut hukata.

Anja ja kyytijänä ollut sukulainen, Mirjami-ystäväni lähtivät sitten hautausmaa-asioilleen, minä päädyin pyykkäykseen. Kaikkea en saanut kyllä pestyä, koska pyykit eivät tuulettomuuden takia kuivuneetkaan odotetusti. Suurin osa jäi naruille yön yli, ihan harvinaista tänä kesänä. Sitten vasta lisää, kun löytyy kuivattelupaikka.

Tällaisia puna-vihreä-sävyisiä on nyt tehty 4, kaksi muuta ovat sinivoittoisempia. Panin tähän versioon osan punaisesta vaaleampana, muissa kolmessa on vain tuota tummempaa. Vaaleampi punainen lanka löytyi Korian kierroksella pari viikkoa sitten Novitan myymälästä. Sitä on myös tuossa alemman kuvan sinisävyisessä raitana.

Tämä sinisävyinen lähti Helenan mukana purjehdukselle viime sunnuntaina ja löysi merellisestä ympäristöstä kodin...

Sisätöitä ei kovin paljon kannata tehdä, mutta niille voi varata aikaa aamusta, kun huoneet ovat hieman jäähtyneitä. Olen tänään saanut pois kuudennen saalin loimesta, ja kyllä siitä ainakin yksi vielä tulee. Ja parina aamuna olen ollut aikaisin myös pihahommissa, lähinnä käytäviä leikkaamassa puutarhassa.

 Valkean Kuulaan puuhun jätettiin keväällä enää yksi terveeltä näyttävä oksa, sillä on nimittäin ollut kuivettumisilmiötä. Siinä onkin nyt aika monta hyvänkokoista raakiletta. Juurella kasvavat päivänhatut ovat jääneet reilun puoli metriä matalammiksi kuin muina vuosina ja ovatkin jo alkaneet kukkia. Se tutumpi versio tästä kasvilajista on kultapallo, sen kukkia saadaan kyllä odotella elokuulle.

Ei tee nyt mieli tarttua sirppiin tai viikatteeseen, koska on ollut viestejä ampiaisten suuresta määrästä tällaisena kuumana kesänä. Varsinkaan sellaisia kohtia, joihin ei ole ehtinyt kajota koko kesässä, pitää nyt  varoa, koska maapesien rakentelu on sujunut rauhassa. Muutaman vuoden takaa muistan, että nykyisin on mahdollista myös pensaspesät, meillehän silloin päätyi matalaan koivuun pensaikkoampiaisen muhkea koti, ja kurkunkastelussa oli taukoa, kun kasvusäkki sattui saman puun juurella olemaan. Siitä lajista sanotaan, että puolustaa aggressiivisesti, no, sitä en halua kokea.

Tella matkusti eilen Helenan mukana Lohjalle oleilemaan, joten nyt ei ole koiran kynnen rapsetta, vaikka olenkin sen koko ajan kuulevinani. Menen siis yksinään kangaspuille aamuisin.

Elokuun ensimmäisenä viikon vaihteena tulee toinen raskas reisu tälle kesälle Turengissa, sillä myös toinen entisistä työtovereistani, Kristiina oli nukkunut pois. Hänen siunaustilaisuutensa on 04 08 lauantaina.