Elokuun tummenevat illat

Kuva on otettu äsken virallisen päivän alettua, aurinko nousee (tänään pilven takana) hieman ennen kuutta. Maa on kostea öisen sateen jäljiltä. Ruoho vihertää kuin kesällä ainakin, mutta kukkapenkkien komistusrooli on nyt annettu pallohortensialle ja kallionauhukselle, ilman ruukkukukkia olisivatkin lähes ainoita kukkivia tähän aikaan.

Viimein on päästy työtä haittaavista helteistä ja kuivuudesta! Vaikka eivät sateet totta puhuen ole mitään runsaita olleet, mutta kuitenkin. Viime yöksi ennustettu ukkosellinen kaatosateiden rintamakin somasti ohitti meidän kulmakunnan muutaman minuutin ropseilla ikkunapelteihin keskiyön aikoihin, kun muualla on sadellut tuntikausia. Hiljaisen sateen ääni ei kuulu sisälle, joten jatkoin taas unten mailla.
Panin uudemman kerran mieleeni nuo hämärän eri määritelmät, kun olimme musiikkijuhlien talkooväelle järjestetyssä iltatilaisuudessa torstaina Kirkkovalkamantiellä yksityiskodissa, ja illan isäntä sen oli juuri siinä alkajaisiksi meille tarjoillut. Se oli minulle jo kolmas kerta, kun menin, enkä ilman huolehtivaa Maija-Stinaa olisi ehkä tänä vuonna mennytkään, kun olin niin olevinaan kotipuuhia täynnä. Ihan kyytiä myöten, kiitos hänelle ihanasta huolenpidosta!

Tilaisuudessa oli leikkimielinen arvontakin, ja tällä kertaa kesäkurpitsa osui minulle. Se olikin niin suuri, että piti ryhtyä jakamaan, yksin en olisi saanut kulutetuksi. Tänä vuonna on muotia tehdä siitä lasagne-reseptillä paistosta, ehkäpä jo viikon päästä maistellaan, kun on kävijöitä luvassa.

Auringon nousun vaiheille osuu ns. porvarillinen hämärä, kun hyvin näkee liikkua ilman valoja. Auringon asema on silloin vähemmän kuin 6 astetta horisontin alapuolella. Nauttinen eli merenkulkijoiden hämärä asettuu auringon aseman ollessa 6 - 12 asteen välissä horisontin alapuolella, se tarkoittaa, että vesialueella näkee vielä hyvin jatkaa merenkulkua ilman apulaitteita. Kirkkaimmat tähdet jo näkyvät kuitenkin. Kolmas hämärä on näitä syvempi, se on astronominen eli tähtitieteellinen, ja sijoittuu 12- 18 asteen väliin auringon vajotessa yhä alemmaksi (tai aamulla lähetessä). Suomen kesä on niin valoisa öiltään, että vasta elokuun lopulla päästään tähän viimeiseen hämärään. Ja sittenhän tietysti on vielä vastassa yöpimeys, kun hämärän vaiheet on koettu.

Kuivuus alkoi jo kurittaa ylämäen puolella pensaitakin, kukkapenkit muualla lopettivat kukintansa veden vähyydestä johtuen jo aiemmin.

Mutta siihen elokuun puuhailuun mennäkseni. Saaliloimi tuli kudottua ja melkein kaikki entiset päiväkirjat tulivat kertaalleen luetuiksi kesäkuumien aikana, joten oli aivan suuri tekemisen tarve jo pukkaamassa. Kun tarkastelee kulunutta elokuuta, niin melkein joka päivälle viime postauksen jälkeen on mahtunut jotain ulkona tehtävää hommaa, se kertoo, että lämpötilatkin ovat tulleet töille siedettävämpään tasoon. Kuitenkin kesän merkeissä jatketaan, illat pimenevät, kaste lisääntyy yön aikana. Punaherukan poiminta saisi pian alkaa, kohta muuten tippuvat maukkaat marjat. Ruohonleikkuuhommiakin on jo hieman tehty, mutta sateiden vesimäärä on ollut niin vähäinen, että ruoho vielä katselee oloaan.

Talon pohjoisseinällä oli kaksi kuormalavan päällä hyvin ilmastoitua kuivattelupaikkaa, tämä on se jälkimmäisen tyhjentyminen. Seinälle jäivät odottamaan enää pinon päällä olleet suojalaudat, kyllähän kohta saataneen lisää kuivateltavaa...

Päädyin elokuun ensimmäisellä ja toisella viikolla  eli 06 - 08/08 korjaamaan toisenlaista hedelmää talteen, kun edellissyksyinen ja tämän keväinen oksasavotta oli tuottanut kolme pinoa polttopuuta ja ne helteillä ja sateettomina päivinä olivat hyvin kuivuneet sisäoleilun asteeseen. Niinpä laittelin kovin hyvän sään aikana vähän kerrallaan klapit kärryyn ja siirsin pohjakerroksen varastotilaan, eikä siinä niin kauan mennytkään. Vaikka ensin piti kyllä tehdä sinne vastaanottopisteeseen tiloja, johon hupenikin melkein saman verran aikaa kuin sitä seuraavaan siirtoon.

Keskellä kuvaa se katkaistu koivu, sillä on vielä vartta pystyssä ehkä 6 metriä. Rungon paksuus on nyt jo yli 30 cm katkaisukohdan yläpuolella, joten kyllähän tuosta muhkean kasan koivuklapia vielä tekee, jos loppu kaadetaan eikä jää tikoille koverrettavaksi. Oikeasti arvelen, että kyllä se pitää kaataakin, koska nyt ylimmät puussa olevat oksat näyttävät vielä hyvin tulevan toimeen ja jatkavat kasvua.

Lehtikuusi otettiin maahan asti, nyt siinä kolmena kappaleena kasvupaikassaan.

Tuskin olin saanut selkäni suoraksi tuosta hommasta, kun 08 08 iltapäivällä jo siirryttiin seuraavaan, jo helmikuussa tilattuun projektiin sähköyhtiön linjaraivauksen avulla, eli kaksi alapihan puolen korkeinta puuta tulivat tiensä päähän, isoin lehtikuusi ja koivu, joka tosin menetti korkeudestaan tässä vaiheessa vain reilun puolikkaan. Loppu sitten, kun metsurihommia tekevät tuttavat ehtivät, rungot ja oksat ovat nyt kaatokekoina puutarhalla kellastuvine oksineen.

Viimeiset kaksi viikkoa on aherrettu kesäkuun alkupäivistä asti odottaneiden laattalavojen keon pienentämiseksi. Yleensähän laatoitukset ovat olleet joko toukokuun tai elo-syyskuun hommia, mutta oksasavotan syystä laattatyö ei mahtunut ajatuksiinkaan toukokuussa. Eilen illalla sainkin vivuta molemmat lavat jo tyhjinä autotallin eteläseinälle mahdollisessa sateessa peseytymään ja kuivumaan, kun laatat tuli melkein kokonaan jo sijoitettua.

Tilasin yhden kuormalavallisen eli 120 pienempää kokoa eli 30 x 30 cm:n laattoja, mutta koska haluamaani urallista laattaa ei ollut tarpeeksi, S-rauta toimitti puuttuvan erän sileänä, joten yhden kasan asemasta tulikin sitten kaksi lavaa autotallin edustalle kesää katselemaan. Oli nimittäin rästityönä odottamassa keväältä 2016 talon etuseinän kukkapenkkien poisto. Edellinen oli onnistunut tehdä jo sen vuoden syksyllä, mutta viime vuosi lipsahti väliin, ja tänä keväänä yritys jäi kaivettuun ja muovilla peitettyyn kuoppaan rapun vierellä, kun kuumat yllättivät.



Kun oksaprojekti tuli tehtyä, päädyin sitten siihen, että laatoitus on pantava toimeksi, koska näköjään polttopuurintamalla on aina odotettavissa puuhaa. Kyydin ensin uralaatat lähelle sijoituspisteitä etupihalle ja patiolle, joten sain tuon liikennettä eniten haittaavan taaemman lavan poistetuksi. Perunakuokan löytyminen toi toivottua puhtia nurmikon poistamiseen, joten työ alkoi sujua. Irrotetut massat pulkkaan ja muualle, ja kun pohja sen alla on tiukkaan iskostunutta moreenia, niin laatan alle ei tarvinnut kuin tasoitukset murskeella. Suunnittelin tuon takareunan lisäksi panna kaksi riviä lisää laatoitukseen, koska auto usein seisoo etupihalla ja ruoho pyrkii kulottumaan lämpimän moottorin alla.

Ensin piti tuo seinän rakenteita uhkaava kulma kuitenkin saada hoidetuksi, se olikin hitain osa, kun kukkapenkki oli tuossa ollut 1960-luvulta lähtien ja paikalla siis paksusti multaa. Ihan kunnon kuoppa siihen tulikin, ja näyttipä tarhakielon juuri jatkavan matkaansa vielä pitkälti betonirapun allekin... Katajapenkki kavereineen saakoon jäädä, se on mukava viherseinä.

Olen kovin kiitollinen työn rasittavuuden arvionnista saamistani kommenteista. Ja eläkeläisellä on oikeasti aikaa! Se sai minut jakamaan työn paljon pidemmälle jaksolle kuin olisin uskonutkaan. Ja kuitenkin joka päivä sain ahertaa sen verran, kuin kunnon kuntosaliaherruksessa kuuluukin, hikiä otsalta pyyhkien. Auringon paisteen ja ilman lämpimyyden takia tein etupäässä aikaisen aamun ja illan tunteina projektia eteenpäin.

Olin aiemmin jo arvioinut, että tarvitsen laattoja muuallekin, sillä tässä rinteessä oleva pation eteläseinää tekevä kukkapenkki tuijineen oli leikkurilla hankalasti hoidettava edelleen, olin sitä 2016 jo muokannut. Siksi päädyin lisäämään laattarivin leventämään nurmikon ja penkin rajaa, ettei tarvitse ruhjoa kukkapenkin osakkaita leikkurilla.

Laatat ovat nyt kaikki paikallaan, eilen lisäsin vielä tähän torstaiseen näkymään mursketta saumaksi koloon ruohikkoa vasten. Osoittautui työn aikana, että varsinainen rappu on pari senttiä leveämpi kuin sille kohdalle eteen tulevat laatat, joten rakojen sommittelussa meni hieman aikaa. Uudet laatat ovat nyt entiseen tapaan vuorotellen sileitä ja urallisia.

Työ vielä jatkuu tästä, pitää vaihtaa pari kovin multaantunutta laattariviä pation puolelta. Loput laatat kuluvat siihen. Tähteeksi jäävät vanhat laatat löytävät paikkansa alapihalta, jossa koetan saada niille majan seinustalta, että uusien polttopuu-oksakasojen alustalavat jäisivät kasvittomiksi ja siten paremmin tuulettaviksi.

Ainakin maantien puoliselle nurkalle pohjatyöt on jo tehty toista viikkoa sitten, sain poistetuksi siitä isoja lumimarjapensaiden kantoja niin, että paikka tulee suoraksi (tai hieman kallelleen seinästä poispäin).

Ensi viikko siis ainakin vielä, jos en välillä innostu muihin hommiin. Ainakaan sateisina päivinä ei maansiirtely ole järkevää, kun vaatteet sottaantuvat turhaan, varsinkin jalkineet ja villasukat.

Etupihan kohdalla oleva naapurin pihasyreenien pensasaita on ikivanhaa perua, se oli jo silloin, kun muutimme tähän, silloin siinä taisi olla kaksi erillistä pensasta ja valkokirjavalehtinen kanukkapensas komeine tumman helakanpunaisine  runkoineen. Lumimarja on siihenkin hiipinyt "Lisääntykää ja täyttäkää maa" - periaatteella, joten syreenit ovat hätää kärsimässä. 

Elokuussa on yleensä ollut myös pensasaitojen huoltoa, ettei talvella tule yllätyksiä tielle lumien painosta kaatuvista oksista ja rungoista. Naapurissa jo tähän päädyttiinkin. Papulanruusuaita oli meillä kasvanut viime vuosina vimmattua vauhtia, sen vuosikasvaimet sai poistaa monena vuonna melkein kokonaan, että lumityöt onnistuisivat ja jotain näkisi maantiellekin solassa liikkuessaan. Niinpä olin ajatellut leikata pensaan kokonaan alas, että muutaman vuoden saisi taas ehkä nähdä kukintaakin. Pensas kukkii nimittäin vain edellisvuoden versoista, ei uusista.

Alunperin ruusu kasvoi vain tässä alakulmassa, mutta itse olen istuttanut noin puolet lisää eli noista pienemmistä tuijista taloon päin.

Naapuriapuna sain onneksi puhtia nyt tähänkin hommaan, jonka olin mielessäni jo luokitellut sellaiseksi, että tarvitsen siihen apua. Nyt päädyttiin leikkaamaan oksasahalla pensas ensin matalammaksi ja sen jälkeen päältä ajettavalla teholeikkurilla ottamaan vähitellen alemmaksi kuin ruohoa leikaten, joten ei syntynytkään kuorma-auton lavallista piikkisiä poisvietäviä, vaan saatiin paikalleen jäävä leikkuutähde.

Erityisesti hankala kohta näkyvyyden kannalta oli maantien lähellä. Siinä on näkyvyyttä viemässä myös syreeniaita ja juuri kulmassa kasvava iso valkoisen pihasyreenin pyöreä pensas. Sen ajotielle päin liian kaarevia runkojakin voi nyt taas ajatella poistaa, kun välissä mahtuu liikkumaan. Lumimarjaa olen myös hävittänyt sieltä syreenin alta, se ryömi sinne kasvamaan jo kauan sitten.

Olen tälle työmaalle ripotellut vielä laattatyössä syntynyttä multavaa maata, että jäte nopeammin lahoaisi ja tulisi sitten taas mahdolliseksi uudelle kasvulle. Ruusulla on paljon juuria maassa, kyllä se sieltä nousee uudelleen, mutta koetan pitää nyt tien reunan enemmän vapaana, vaikka ruusu tietysti on toista mieltä.

Samalla rysäyksellä tehtiin myös toinen jo pidempään suunniteltu ruusupensaiden nuorennus, kun tienvarren ylin osa eli hansaruusut katkaistiin selvästi alemmas. Piikkipensaiden raivaus on voima- tai oksasaksilla kiusallista, kun piikit raapivat leikkaajaa ja vaatteita, mutta hansaruusussa tulee vuosittain isoja kuivia oksia, jotka eivät ole ilo silmälle, sinne juureen on pakko sukeltaa aseiden kanssa. Toisaalta pensas lähettää jo juurivesoja metrin päähän...