Vuoden vaihtumista odotellessa

Jouluterveisiä oli ovenpielessäkin odottamassa kotiin palaavaa, ja piha oli aurattu. Olipa mukava tulla kotiin! Kiitos kynttilöistä!

Kylläpäs aika pimeälläkin menee nopeaan. Juuri äsken olin tekevinään 21 pnä joulumatkaan lähtöä Lohjalle, mutta kohtahan koko joulukuu on kulutettu, pari päivän rippusta enää jäljellä kotiin palatessa. Tänään oli pikkupakkasen päivä, Lohjalla oli useina päivinä suojan puolella, mutta sielläkin oli nyt aamulla nollan alapuolella himpun. Auto ei kyllä ollut yhtään jäässä, kun olin pannut ikkunapeiton yöksi.

Kotiin päästyä iltapäivällä oli tultu taas +ilmojen puolelle, joten ei tarvinnut ruveta autoa pesemään, kun taivaalta alkoi tippua vettä tai märkiä hiutaleita. Ainakin yhdet sateet vielä odottamassa tämän vuoden puolella, myöhään tulevana maanantaina.  Sitten harjataan kurat pois lumiin tarttuneina, siihen on pikkueteisen puolella Elsan aikoinaan 1970-luvulla hankkima pölyharja, jolla on pidempi varsi. Tella tuli mukana seuratytöksi, tämä koira on hyvin helppo matkakaveri, kun ei voi pahoin.

Keskeneräisiä kudottavia jäi istumaan kotisohvaan matkaan lähtiäisiksi, mukana oli eri eväät (lankakasseissa on varaa...) Kun Tella tuli, piti sohva tietysti pian tyhjentää, että makailu onnistuu. Ja kun on tämän vuoden toinen lepopäivärypäs alkamassa, täytyy olla viihdykettä.

Lauhat kelit ovat siis jatkuneet koko joulukuun, vaikka näytti täälläkin lumipeite hieman kasvaneen lähdöstäni. No sitähän saatiin jo maistiaisiksi tiistaina 18 päivänä, jolloin sain jouluyllätyksen, kun tyngäksi jäänyt koivu meni nurin ja palasiksi. Sinne jäivät lumien alle hautumaan, palataan sitten asiaan, kun kevät sulattelee työmaat.

Lehtikuusen runko irti oksistaan ja kappaleiksi halkomista varten.

Koivuntynkä piti ensin saada kallistumaan oikeaan suuntaan liinoilla ja tunkilla, ja kun kyseessä on tosi paksu kuusikymppinen puu, niin ei ihan heti suostunut. Lopulta rojahti, niin että jäinen maa otti pienet paineaallot viedäkseen. Sitten oli palastelun aika sillekin.

Joulupäivät menevät tietysti aina monenlaisilla ei-arkipäiväisillä ohjelmilla, mutta tässä joulussa oli enempi väkeä vilkastuttamassa, joten mieleen painuvia muistoja syntyi. Annin konetta Prahasta odotettiin pitkään, kun lentokeli oli tullessa hankala, kiitoradat ja konekin kai jäätyivät, ja ilmoitettu laskeutumisaika venyi koko yön odotteluksi. Heillä loma meni enemmänkin matkaa tehdessä, kun kotimaassakin oli kaksi matkapäivää odottamassa toisella puolella Suomea

Kaikkiaan tapasin yhdeksän sukulaista. Parhaina pirtelöinä tietysti nuorimmaiset Ben 6v ja Tobias 2v, jotka sirkuttivat kuin joululinnut ainakin, kiltisti ja rakentavasti neuvoen esim. legojen rakentelutekniikoita. Oskulle, joka tänä vuonna viettää joulua amerikoissa, soitettiin videopuhelu, jossa saatiin hänetkin samaan "sukujuhlaan". Oli ilo tavata kaikkia.

Yksi tapaamistani on virkkaustaituri Raija, jonka juuttilankojen varasto ja pilttipurkkien kannet olivat saaneet toisensa ja tuloksena hurmaava soitteleva pannunalus. Purkinkansihan aina hieman naksahtaa, kun sitä käsittelee. Tuo se varmaan jää pitkäksi aikaa pöydälle!

Lapset saattavat vanhempiaan nykyaikaan, niinpä minullekin aukeni tämän joulun seurauksena siirtyminen sähköhammasharjan käyttäjäksi. Matkalaukussani onkin jo ennestään laturinjohtoja varten pussukka, joten sekin sai täydennystä. Nyt kun vain hampaani muistaisivat, että heitä tarvitaan!

Sain valmiiksi omista suunnitelmistani vain osan, niin että sukka-ahkerointia pitää jatkaa. Ilokseni kuulin, että sukankuluttajieni rinkiin on liittynyt uusi aikuisjäsen!

Joulu ei ole pelkkää hymyä, sain tietää läheisiltäkin vastuksien ilmaantumisesta, ja kotiin palattua kuulin suru-uutisia naapurista, jonka kanssa oli juuri lähdön aikaan vaihdettu joulutervehdys. Toivottavasti joulun aika kuitenkin jättää päällimmäisiksi hyvät tapahtumat ja kiitolliset muistot.