Loppiaisena 2019

Vuoden alkajaisiksi saatu Aapeli-myrsky olikin oikein ennätyksiä rikkova, niin kovia tuulia ei ennen oltu mitattu. Meni yli 41 m/sek esim. Kökarissa, ja yleisesti Ahvenanmerellä ja Selkämerellä tuuli lähes yhtä lujaa. Meillä Iitissä sellainen myrsky sai aikaan 7 m/sek tuulet, jotka kyllä nietostivat lunta tiukaksi matoksi. Kaikkiaan nyt on n. 25-30 cm paksu lumikerros.

Tänä vuonna on ihan tavanomaista muistuttavat talvikelit, saatiin lunta jouluksi ja pakkasiakin on ollut sen verran, että lämmitysaskareita riittää. Superlämpimän kesän jälkeen kyllä moni, ehkäpä minäkin, uumoili vihreää tammikuuta vuosien 2014 ja 2015 tapaan, mutta toisin kävi. Kuluneella viikolla oli peräti kaksi lämmityskertaa. Kylmää on edelleenkin luvassa, mutta oksaklapien varastossa vielä riittää pesiin syydettävää ainakin helmikuun lopulle asti. Oksat antavat hyvän ja kestävän lämmön leivinuunin isolle kivimassalle.

Syksyllä nurkille kotiutuneet närhet ovat olleet uskollisesti ruokintapaikan läheisissä puun oksissa tarkkailemassa, ja kun pienemmät linnut saavat jyviä varisemaan maahan, jo kiireesti tullaan niitä nokkimaan. Ruokintasäiliön nokkimisrako on niin pieni, että siinä ei närhi tai naakka pysty istuksimaan. Samoilla apajilla loikkii joka yö rusakko, koska aina on tuoreita jälkiä. Myös lumikon ja kissantassun muistoja siinä esiintyy.

Nykyisin puhutaan viime vuoden tapaan hajonneesta polaaripyörteestä, korkean ilmanpaineen alueesta pohjoisten napaseutujen yllä. Tuo hajoaminen aiheuttaa kylmien pohjatuulien esiintymisen muuallakin kuin pohjoisen suunnassa ja tuo kireitäkin pakkasia. Se aiheuttaa myös lumisateiden tiheyden kasvua. Tänä vuonna lumisateet ovat runsaampia, kun merikin on vielä niin lämmin. Siksi yläpuolella olevaan ilmaan siirtyy enemmän vesihöyryä antamaan massaa lumihiutaleille. Vuorten rinteet rannikoilla tulevat entistä herkemmiksi lumivyöryille, siitä saatiin juuri järkyttäviä uutisia muutama päivä sitten, kun vyöry pyyhkäisi hiihtäjät sisäänsä, eikä heitä ole vieläkään saatu esiin.

Tänään kävin aamuhämärässä tekemässä auki viimeiset polut, talonnurkalta maantielle ja alapihalta pellon kompostille. Lumi oli tiukkaan pakkautunutta pohjaltaan ja osittain jäässä, kun oli sadellut myrskyn aikana myös alijäähtynyttä vettä. 

Maat ovat muuttuneet koviksi, mutta vesistöt eivät ole vielä saaneet tarpeeksi kantavaa jääkantta, koska isot vedet saivat pitkän kesän aikana varastoitua enemmän lämpöä syvyyksiinsä kuin keskimäärin. Mikäli olisi mahdollista ottaa tuo lämpö käyttöön maalämmön tekniikan tapaan, olisi nyt mukavaa ja melko ilmaista energiaa käytössä! Ainakin lauhdevesien kohdalla sitä tapaa käytetäänkin, mutta ne vedet voidaan ohjailemalla kätevämmin valjastella.

Katselin eilen aikani kuluksi TV-lähetystä, joka pohti superhurrikaanien syntymistä ja niiden aikaansaamia tuhoja. Siinähän oleellinen asia ilmiön syntymiseen on tarpeeksi lämmin ja iso vesimassa merellä, jonka päälle pyörrettä alkaa kehittyä. Jostain menneistä opinnoista muistelen, että veden pitäisi olla vähintään +27C -asteista. Mikä valtava määrä auringon säteilemää lämpöenergiaa siihen sisältyykään! Jos sitä voisi talteenottaa edes hieman ja samalla alentaa tuota hurrikaanin synnylle tarpeellista veden lämpöä, niin voitettaisiin sekä energian saamisessa että tuulituhojen torjumisessa.
Enhän toki ole klimatologi, joten voi olla, että tilanne johtaisi muuhun ratkaisemattomaan ja ehkäpä tuntemattomaan ongelmaan. Murphyn laki on edelleen voimassa: Jos ongelma määritellään väärin, niin se myös ratkaistaan väärin...

Tänään on loppiainen, tulee aika korjata joulua varten tehdyt viritykset ja pyyhkiä pölyt. Seuraava sesonki on vasta 11 kuukauden päässä. Itämaantietäjät olkoot pöydällä vielä. Ennenkin ne ovat olleet Nuutin päivään, joka on viikon päästä. Kun melkein kaikki joululahjat on tehty ja annettu kohteisiinsa, voi siirtyä sukkapuikkojen kanssa valmistelemaan jo seuraavaa vuotta.

Joulun aikana on tullut tehtyä neljät miesten sukat, näissä on paksumpi lanka Seitsemän veljestä. Huomenna on näiden postituspäivä.

Kävin perjantaina Kouvolassa sekä auton vuosihuollossa että katsastuksessa. Huollot jatkuvat vuosittain, mutta katsastukset tulevat kahden vuoden välein uusien liikenneasetusten mukaan. Auto tulee kuuden vuoden ikään muutaman viikon päästä. Olen nyt siinä iässä, että seuraavan auton hankkiminen mietityttää. Pitäisi uusien ilmastotavoitteiden takia ajatella sähköautoa, mutta kun ajokilometrejä on vähän, niin lieneekö sillä kansantaloudellista merkitystä, millä mummo ajelee?
Nykyinen autoni on pieni ja kevyt, ei se juuri eroa mopoautosta. Pitäisikö vaihtaa leasing-autoon oman asemasta? Ainakin nykyisin niiden kuukausimaksut ovat sitä luokkaa, että hieman kauhistuttaa. Mutta ostoksille pitäisi päästä.

Auto seistä tököttää yleensä rappujen edessä, kun ajelen harvemmin. Joka liikkeellelähtö pohjustetaan moottorin ja sisätilan lämmityksellä, joten paikka sopii siihen hyvin, kun johto yltää seinän pistorasiaan. Eri asia on saada johdon pistoketta varten autossa oleva pikkukansi auki, se tuppaa jäätymään. Mutta enää ei lämmitetä tukankuivaajalla, se meni kierrätykseen, parempi on avata se kansi tarpeeksi tiuhin välein, ettei tule isoa jääkertymiä. Autonpeitto ei yletä niin alas asti.

Viimeisen vuoden aikana ei ollut tullut matkamittariin kuin murto-osa entisistä vuosikertymistä, runsas 5000 km. Sen jälkeen, kun muutin tähän kuntaan asumaan kohta 14 vuotta sitten, kilometrit ovat oleellisesti vähenneet. Varsinkin viime vuosi oli silmäongelmien takia hankalampi kuin muut vuodet, etenkin pitkillä ajomatkoilla sai olla todella tarkkana. Nythän silmieni mykiöt on vaihdettu, ensi tiistaina on lopputarkastus, jossa myös saan lukulasien uudet arvot.

Jouluksi hankittu kiinankataja on varsinainen juoppo, sillä pitää olla iso alusastia, josta ruukun pohja kiskoo vettä. Saattaa olla, että siitä kasvaa vielä iso puu, jos saadaan puutarhalta sopivan märkä paikka keksityksi.

Kylämme pääsi mukavimman asuinpaikan kilvoittelussa eilisen uutisen mukaan sijalle 26, joka oli melkoinen saavutus. Kaikki siinä listalla edellä olevat kuuluvat Varsinais-Suomi-Uusimaan parhaisiin asuinpaikkoihin. Ilmankos tämä kylä onkin ollut kautta aikojen myös kesäajan asukkaiden mieleen. Lapsuudesta muistan, että sekä itse kylässä että rannoilla oli jo siihen aikaan runsaasti huviloita, joihin asukkaat saapuivat kesäajaksi.

Nykyinen kylän viehättävyys ei ole palveluissa vaan tulee asukkaiden asenteista, naapurisovun ja -avun myötä. On ihanaa tuntea niin monta kaikinpuolin kivaa ja aikaansaapaa kyläläistä! Oma merkittävä lisänsä on ollut jo kymmenien vuosien ajan jatkunut Iitin Musiikkijuhlien pitäminen kesäkuussa, joka tuo tunnettavuutta yli maakuntarajojen, jopa ulkomaita myöten. Se vaatii itsekultakin tietoista asennetta ylläpitää asuinpaikkaansa ja olemistaan odotusten mukaisena, mutta onhan se toki helppoa, kun naapurit ajattelevat samoin.

Idylliä ohikulkijan silmiin lisäävät kirkko ja vanhat talot sekä hurmaava ja moni-ilmeinen kesäkahvila. Päällimmäisenä kakussa on jouluvaloissa sykkivä vaaleanpunainen jäätelökioski, jonka edessä seisoo kesäisin eniten autoja virkistystä etsimässä. Minusta tuntuu, että tällaisia kyliä on Iitissä enemmänkin, ainakin saa yhtämittaa vahvistusta, kun seurailee vaikkapa Vuolenkoskelta tai etelä-Iitistä tai Hiisiöstä kuuluvia viestejä.

Joulutuijat voivat myös pulskasti, ja vettä kuluu niillekin runsaasti. Niiden ruukut ovat vain kymmensenttiset, kun kiinankataja on puolet isommassa.

Ihan muutama päivä sitten Kirkonkylä-Radansuun kyläyhdistyksen aikamiehet saivat talkoilla häärien valmiiksi luistinradan uimarannan läheisyyteen entisen karavaanarialueen liepeille, jossa on tilaa kesäisinkin leikkitoiminnoille. Hutrin Heikki taisi johtaa tuota hanketta, onpa hienoa, kun oman kylän poika kasvaa niihin saappaisiin. Satakunta henkeä saapui avajaisiin cheerleadereita myöten! Kiitos Radansuun Kaupan tytöille, Irjalle ja Tertulle, jotka asianmukaisesti pukeutuneina paikallislehden jutussa naureskelivat! Kun alueella on valot, niin talvi-iltaisinkin näkee kiitää kaukalossa.