Helmikuun alkua, umpitalvea

Alkajaisiksi etupihan nietokset, jotka ovat kohonneet jo yli 1,5m puun varassa. Nyt on ihan pakko heitellä lumia myös seinän viereen, kun ylöspäin ei kohta pysty.

Monena vuonna on ollut niin vähän lunta, että tämän seinustan on voinut pitää lähes puhtaana, mutta nyt ei ole haavettakaan enää sellaisesta...

Ollaan saatu nauttia tosi valkoisista ja tosi isoista lumimassoista jo viikkoja. Ei olisi heti uskonut, että sellaista hellekesää seuraa näinkin hulppea kunnon talvi. Mutta toisaalta jos ilma on lämmintä, niin siihen mahtuu enemmän vesimolekyylejä kuin viileämpään, joten nyt on mistä ottaa.

Uusia kerroksia saadaan vähintään yksi viikossa, mutta näyttää tahti tihenevän, kun en ehdi entisiäkään noilta muutamilta poluilta pois heittelemään, kun jo uutta rapisee. Viimeinen satsi saatiin eilen, mutta se sade jatkui vielä tällekin aamulle hieman, ja taidettiin saada kertatulokseksi talven ennätykset. Uusi lisäys on tiedossa huomiseksi...

Seison etupihan laatoilla, ja talon nurkka jää juuri vasemmalle.

Sen verran on ollut tuulenpoikasta, että tuijista on jo tullut hieman paakkuja alas. Mutta kattolumet tarvitsevat suojakeliä pidemmän aikaa. Eilisen aikana lämpötila nousi nollaan ja vähän yli, mutta pikku pakkanen on taas palannut. Viimeisen vuorokauden aikana on tullut jonkinverran myös alijäähtynyttä vettä, koska lumen pintaan oli syntynyt vajaan sentin paksuinen kova lumikuori.

Ajotien piennar on saanut myös yli metriset seinät. Pensasaidan latvoja ei juuri näy!

Taloa kiertävät polut ovat muuttuneet kanjoneiksi, seinät melkein metrissä. Kun sateet ovat olleet aika antoisia tullessaan, on pitänyt mennä lumitöihin keskimäärin 3 kertaa, ennenkuin urakka on käyty läpi. Luulenpa, että tällä kertaa pitää ottaa useampia yrityksiä. Yläpihaan tarvittiin nyt kaksi kertaa, kun ennen olen selvinnyt yhdellä. Tänään tein rinnepolun, enkä yhtään enempää olisi jaksanut, kun lumi oli jonkinverran painavampaa kuin aiemmilla kerroilla.

Parvekkeen kaiteen laudoille keräytyy määränsä lunta, mutta pian ne tipahtelevat köntteinä rapuille.

Sisällä on lämmintä! Eteiseen puhaltaa ilmalämpöpumppu, eteisessä on myös patteri. Viime kevättalven uutuus on eteisen lattialle viritetty kokolattiamaton tapaan solumuovipohjainen noin sentin paksuinen matto, joka on suunniteltu lasitetuille parvekkeille lämpimän tunteen luojaksi, mutta hyvin pelaa eteisessäkin, kun siitä puuttuu nykyaikainen eristekerros lattian alta. Tella on mielipaikassaan. Kävelyväylillä on likaatumisen suojaksi tavallisia mattoja.

Iltapäivän iloksi paksu pilvikerros on antanut tilaa siniselle taivaalle. Tuvassa Tellan mielipaikka on sohvankulmassa. Varsinkin, jos minulla on paikka toisessa kulmassa, johon lupauksen antaa se, että sukankudin ja ainekset on asemoitu siihen lähistölle.

Lopuksi muutama kuva tuvan ikkunoista, kun aurinko pilkahti esille. Sinistä taivasta ei kyllä juuri näy, mutta hyvä, kun on edes aukkoja, lähinnä etelän suunnalla.

Kuvan valkoisessa massassa on tumma piste, ainoa mitä alakaivon kopista on näkösällä. Osin se on hautautunut lumeen ja loppu on kuoreutunut ylhäältä päin. Tuota polkua kompostorille en ole vielä lapioinut, mutta tuoreet rusakonjäljet kyllä löytyy, että tietää tien paikan.

Alatien polku tulee lapioitua yleensä viimeksi, kun se on vain käppäilyjä varten talvisin. En ole varma, tuleeko tänään tehtyä vielä.