Tämän blogin aihe tuli kuin itsestään, sen jälkeen kun olin viettänyt eilistä päivää marsunäyttelyssä, sen kahvilatätinä. Marsuista, mukavia kuin mitkä, mieleen tulivat muut häkkikasvatettavat lemmikit, kuten hamsterit ja hiiret. Se siitä tajunnan virrasta!
Kun kauan aikaa sitten luin ensimmäisen kerran Veikko Huovisen kirjan Hamsteri, ajattelin, että Huovinen oli avannut aivan uuden ikkunan nykyihmisen menon tarkasteluun. Hän oli katsonut geeneistä periytyvää tarverakennetta ja millaisena se näyttäytyi realistiselle itseään halllitsevalle kirjailijalle. Pula-aikana kasvaneelle ihmisenalulle oli tosi herätys suhtautua toisten keruuseen huvittuneena. Oma keräilyintoni sai siinä uuden viitekehyksen ja laantui huomattavasti! Villatakkien kutominenkin väheni! Huovinen oli poikkeus sikälikin, että kirjailijoiden suosikkiaihe seksi jäi kokonaan käsittelemättä ja silti kirja myi hyvin.
Keräämisen tekniikka kehittyy, kun käydään kaupoissa ja opitaan shoppailemaan. Varsinkin silloin ostetaan, kun tavara on ns. tarjouksessa tai saatavissa muuten vaan alehinnalla. Monen hankitun tavaran kohdalle mieleen kirjoitetaan sana Löytö. Kohteina ovat paitsi ruoat ja vaatteet, työkalut ja tarveaineet, myös harrastamisen erilaiset kohteet, mitä mielikuvituksellisimmat. Joku kerää museoidakseen, kuka nukkeja, kuka traktoreita.
Haalimisessa on myös tasoja, joista arvaa, kuinka pitkälle kehittynyt ko. keräilijä on. Nykyään kerätään merkkituotteita, muuten vaan trendikästä roinaa tai kun tätä ja tuota olen aina halunnut. Eikä kotimaan kauppojen tarjonta riitä, turisti etsii lomakohteensa ottaen huomioon, mistä saa edulliset ostokset. Enkä nyt puhu tallinnanmatkalaisista. Paitsi että pitää olla Hintatietoinen ostaja, pitää olla myös Valistunut kuluttaja. Hiljaa sivuutetaan Buy nothing to day- teema, se ei kosi vaistoja.
On suorastaan ihme, miten kaikki tavaramme mahtuvat! Kun kirppikset toisaalta kukoistavat, voi vain arvata, miten monta jäähyväishetkeä on vietetty, kun uusi tavara ei mahdukaan ennenkuin on tehty tilaa sille.
Tavaroiden kertyminen saa uutta puhtia varsinkin syksyllä, kun hieman ilmat viilenevät. Mainostajat tietävät, mistä narusta ja milloin vedetään: talviunen alun aikaan sohvia, sänkyjä ja vuodevaatteita uskomattoman halvalla.
Jos riittäisi, että hillotaan, mehumaijataan ja muuten vaan säilötään kellarit äärilleen täyteen, mutta lisäksi on hoidettava kaapit pulleviksi mahdollista talvihorrostelua ajatellen.Kotien kylmä- ja kuivakaappivarastoilla selviäisi helposti kuukauden, joidenkin jopa paljon enemmän. Viime aikoina ei ole juuri puhuttu kodin varmuusvarastoista, vaikka sellaisiahan nuo ruokakätköt ovat. Tsernobylin onnettomuuden tapahduttua 1986 niistä kirjoitettiin paljon, ja sen jälkeen, kun asia unohtui, tehtiin varastoja taas näistä luonnollisista syistä.
Kun olen kasvien ystävä, on aivan pakko kerätä siemenluetteloita, siemenpusseja, koriste- ja luonnonkasvien taimia, mitä milloinkin. Laskeskelin joskus tontilla elävien kasvien lajivalikoimaa, mutta totesin sen turhaksi. Lukumäärän tietäminen ei ole oleellista! Eikä kaiken tuominenkaan. Siemenluetteloita voi katsella ihan vaan kuvakirjanomaisina lukemisina. Yhtä kaikki, tontilla kasvavat nyt vuokot ja imikät, joita tällä kylällä ei, kumma kyllä, alun perin ollutkaan, vaikka on kyseessä etelä-Suomen paikkakunta. Mutta se on toisen blogin juttu.
"Parhaita" yllätyksiä oli joskus takavuosina, kun löysin kesämökkipatjan alta keväällä hiiren talveksi kokoamat vaahteransiemenvarastot. Niitä oli satamäärin. Ihme, kun eivät kummemmin häirinneet nukkumista. Kerääjä oli jo paljon ennemmin jäänyt hiirenpyydyksen ansaan ja niin koko hiiri unohtunut! Mukaan oli joutunut mistälielöytynyt rusinakin. Tavallisimmin "nenien" kätköpaikka on ulkona tai halkovarastossa.
Toisen kerran törmäsin hiiren varastoihin, kun mökille tuomani huonekasvi rahapuu alkoi tehdä kuolemaa hoidosta huolimatta. Kiikutin puun kompostille keväällä, ja suureksi hämmästykseksi juurten multavälit olivat ihan ontto tila, hyvin sisustettu jyväjemma. Mehevää runkoa oli myös kaluttu ontoksi siihen tarkoitukseen. Kuivakukkina olleet vehnäntähkät olivat pikkuhiljaa muuttuneet jyvättömiksi ja lopulta varretkin taittuneet, mutta olin arvellut jyvien menneen suoraan suuhun talven kuluessa. Arvaatte, että hiirelle oli käynyt huonosti klassisella tavalla, kun varasto oli jäänyt kevääseen.
Olen samaa mielta kasvi- ja siementilausmateriaaleista -- niita on ihana lukea puutarhakauden loputtua ja uneksia tulevasta kevaasta!
VastaaPoista