Varastot täynnä sanoo hamsteri

Tämän blogin aihe tuli kuin itsestään, sen jälkeen kun olin viettänyt eilistä päivää marsunäyttelyssä, sen kahvilatätinä. Marsuista, mukavia kuin mitkä, mieleen tulivat muut häkkikasvatettavat lemmikit, kuten hamsterit ja hiiret. Se siitä tajunnan virrasta!
Kun kauan aikaa sitten luin ensimmäisen kerran Veikko Huovisen kirjan Hamsteri, ajattelin, että Huovinen oli avannut aivan uuden ikkunan nykyihmisen menon tarkasteluun. Hän oli katsonut geeneistä periytyvää tarverakennetta ja millaisena se näyttäytyi realistiselle itseään halllitsevalle kirjailijalle. Pula-aikana kasvaneelle ihmisenalulle oli tosi herätys suhtautua toisten keruuseen huvittuneena. Oma keräilyintoni sai siinä uuden viitekehyksen ja laantui huomattavasti! Villatakkien kutominenkin väheni! Huovinen oli poikkeus sikälikin, että kirjailijoiden suosikkiaihe seksi jäi kokonaan käsittelemättä ja silti kirja myi hyvin.

Syksyllä on mukava muistella kevättä! Tässä kukkivat keltavuokot ja imikät, näkyypä jokunen valkovuokkokin. Olen istuttanut näitä tuliaisia kukkapenkkeihin, mutta ovat aika itsenäisiä leviämään. Kevään 2008 kuva kertoo oleellisen asian polttopuiden hankinnan vuotuisrytmistä. Puut kaadetaan loka-marraskuussa, ja saatetaan klapivaiheeseen saman tien, koska tuore puu halkeaa paljon helpommin kuin kuiva. Sitten ne kuivuvat ilmavasti jonkinlaisessa kasassa tai pinossa. Seuraavana syksynä ne ovat jo polttovalmiita, jos kesä on ollut sopivan kuiva. Nämä puut kyllä ovat jo toissavuotisperuja, siis kaadettu syksyllä 2006, kun lumi tuli pilkkomisen jälkeen lähes heti.

Katselin sitten illalla majavien elämästä kertovaa TV-ohjelmaa, ja rupesi ihan naurattamaan itsekseni, kun ajattelin, miten hyvin majavien syksyinen puuhailu sopii meihin luomakunnan fiksuimpiin. Siinä sitä mennä touhotetaan kaikenlaisen muka tarpeellisen perään.
Keräämisen tekniikka kehittyy, kun käydään kaupoissa ja opitaan shoppailemaan. Varsinkin silloin ostetaan, kun tavara on ns. tarjouksessa tai saatavissa muuten vaan alehinnalla. Monen hankitun tavaran kohdalle mieleen kirjoitetaan sana Löytö. Kohteina ovat paitsi ruoat ja vaatteet, työkalut ja tarveaineet, myös harrastamisen erilaiset kohteet, mitä mielikuvituksellisimmat. Joku kerää museoidakseen, kuka nukkeja, kuka traktoreita.
Haalimisessa on myös tasoja, joista arvaa, kuinka pitkälle kehittynyt ko. keräilijä on. Nykyään kerätään merkkituotteita, muuten vaan trendikästä roinaa tai kun tätä ja tuota olen aina halunnut. Eikä kotimaan kauppojen tarjonta riitä, turisti etsii lomakohteensa ottaen huomioon, mistä saa edulliset ostokset. Enkä nyt puhu tallinnanmatkalaisista. Paitsi että pitää olla Hintatietoinen ostaja, pitää olla myös Valistunut kuluttaja. Hiljaa sivuutetaan Buy nothing to day- teema, se ei kosi vaistoja.
On suorastaan ihme, miten kaikki tavaramme mahtuvat! Kun kirppikset toisaalta kukoistavat, voi vain arvata, miten monta jäähyväishetkeä on vietetty, kun uusi tavara ei mahdukaan ennenkuin on tehty tilaa sille.
Tavaroiden kertyminen saa uutta puhtia varsinkin syksyllä, kun hieman ilmat viilenevät. Mainostajat tietävät, mistä narusta ja milloin vedetään: talviunen alun aikaan sohvia, sänkyjä ja vuodevaatteita uskomattoman halvalla.
Jos riittäisi, että hillotaan, mehumaijataan ja muuten vaan säilötään kellarit äärilleen täyteen, mutta lisäksi on hoidettava kaapit pulleviksi mahdollista talvihorrostelua ajatellen.Kotien kylmä- ja kuivakaappivarastoilla selviäisi helposti kuukauden, joidenkin jopa paljon enemmän. Viime aikoina ei ole juuri puhuttu kodin varmuusvarastoista, vaikka sellaisiahan nuo ruokakätköt ovat. Tsernobylin onnettomuuden tapahduttua 1986 niistä kirjoitettiin paljon, ja sen jälkeen, kun asia unohtui, tehtiin varastoja taas näistä luonnollisista syistä.

Kun olen kasvien ystävä, on aivan pakko kerätä siemenluetteloita, siemenpusseja, koriste- ja luonnonkasvien taimia, mitä milloinkin. Laskeskelin joskus tontilla elävien kasvien lajivalikoimaa, mutta totesin sen turhaksi. Lukumäärän tietäminen ei ole oleellista! Eikä kaiken tuominenkaan. Siemenluetteloita voi katsella ihan vaan kuvakirjanomaisina lukemisina. Yhtä kaikki, tontilla kasvavat nyt vuokot ja imikät, joita tällä kylällä ei, kumma kyllä, alun perin ollutkaan, vaikka on kyseessä etelä-Suomen paikkakunta. Mutta se on toisen blogin juttu.

Tykästyin niin tähän kuvaan, että se on nykyisin työpöytäkuvana computerissa. Lintulaudalla on tarjona auringonkukan siemeniä, mutta niiden joukossa myös rikkakasveja pellolta, kuten marunatuoksukkia (Ambrosia artemisiifolia), joka sitten keväällä itää sekä seipään tienoilla että hiemen edempänäkin.

Emme ole puuhissamme yksin majavien kanssa, useimmat talvehtivat linnut ja nisäkkäät tekevät varastoja kuka minnekin. Lintulaudan vierailijat tuntuvat luottavat mukanaan kannettavaan rasvavarastoon enemmän, niin paljon ne alkuun syövät, ja talven edistyessä liikenne hiljenee hieman.

Toinen hauska lintujen kylvöslöytö on koko kesän kauniisti kukkiva munkkineilikka (Dianthus carthusianorum), jota on jo kahdessa kohtaa tontilla. Se on rakenteeltaan sirompi kuin harjaneilikka, jota se muuten kovasti muistuttaa. Tämä kasvupaikka oli  2008 lintulaudan paikka, jota muotoilin uudelleen keväällä 2009, kun lisäsin kukkapenkkiä irlanninkatajan takia. Seuralaisia ovat lisäksi valkokukkaiset: syyskukkija tummatulikukka vasemmalla, ja alkukesän kukkija kirjohanhikki neilikan takana. Munkkineilikka ei kasva kukkapenkistä, vaan nurmikosta siinä vieressä. Ehkäpä siirrän sen ensi kesänä parempaa multaan?

"Parhaita" yllätyksiä oli joskus takavuosina, kun löysin kesämökkipatjan alta keväällä hiiren talveksi kokoamat vaahteransiemenvarastot. Niitä oli satamäärin. Ihme, kun eivät kummemmin häirinneet nukkumista. Kerääjä oli jo paljon ennemmin jäänyt hiirenpyydyksen ansaan ja niin koko hiiri unohtunut! Mukaan oli joutunut mistälielöytynyt rusinakin. Tavallisimmin "nenien" kätköpaikka on ulkona tai halkovarastossa.
Toisen kerran törmäsin hiiren varastoihin, kun mökille tuomani huonekasvi rahapuu alkoi tehdä kuolemaa hoidosta huolimatta. Kiikutin puun kompostille keväällä, ja suureksi hämmästykseksi juurten multavälit olivat ihan ontto tila, hyvin sisustettu jyväjemma. Mehevää runkoa oli myös kaluttu ontoksi siihen tarkoitukseen.  Kuivakukkina olleet vehnäntähkät olivat pikkuhiljaa muuttuneet jyvättömiksi ja lopulta varretkin taittuneet, mutta olin arvellut jyvien menneen suoraan suuhun talven kuluessa. Arvaatte, että hiirelle oli käynyt huonosti klassisella tavalla, kun varasto oli jäänyt kevääseen.