Marraskuu puolessa välissä

Pyhäinpäivän ja isänpäivän kunniaksi on hautausmaalla ollut paljon kynttiläntuojia, joten kylämme on ollut kovin kaunis iltahämärän melkein alkaessa aamuhämärän jälkeen. Nykyisin useilla on ns. monenpäivän öljykynttilöitä, joiden tulet näkyvät vielä tiistainakin. Myös päältä uusitun kirkkomme ulkovalaistus näyttää entistä ehommalta. Varmaan itsellekin on ripustettava pian jouluvaloja, ainakin naapurilla näyttää niin viihtyisältä, kun ulkorakennuksen koristeita näkyy tuikkimassa illan pimettyä. Lumimarjapensaassa, alaoven pielessä johto onkin ollut paikallaan koko vuoden, joten vain muuntaja jostain ja töpseli seinään. Nyt kun ulkopistorasioita on enemmän, voisi laitella myös muita viritelmiä, mutta ensin pitäisi mennä kauppaan. Pihalla on ollut vielä sen verran muita askareita, että multahanskat kourassa ulos on menty.

Iltapäivän viimeiset auringonsäteet, ja ollaan vielä työajassa ennen neljää! Pakkaset eivät vielä ole tulleet. Kuva on viime perjantailta, kun olin kyytinyt autotallissa asuneet fuchsiat sekä liudan klapilaatikoita alakertaan.

Kutomaharrastukset ovat olleet kuitenkin pääasiana, koska uhataan ilmojen viilenevän pakkaselle, ja se merkitsee lämmitystehon nostamista yläkerrassa. Saalityö on sujunut hyvin, sunnittelemani valkopohjaisen saalikankaan aiotut viisi on jo tehty. Loimi ei kuitenkaan loppunut, kun olin hieman lyhentänyt valmiiden kappaleiden pituutta mallista johtuen, joten eilen valmistui sitten numero kuusi. No, loimi ei vieläkään loppunut! Erään kudelankakerän sisältä löytyi  loimentekotietojen paperi, josta kävi ilmi, että olinkin virittänyt loimen 13,5 m:n mittaan eikä 12 m:iin kuten muistelin. Kudelangat eivät hevin lopu, joten ei hätää.

Eilen iltapäivällä muistin, että olin aikonut myös lämpimän syksyn aikana tehdä autotallissa mattoloimen. Kalalankarullat olivat autotallin pöydällä odotelleet jo toista kuukautta. Niinpä pyörittelin 80 cm:n levyisen matonloimen, ja paitsi että syntyi loimi, tuli tulokseksi myös kaksi tyhjentynyttä keränpohjaa, pahvikartiota Wilman järsimisleluiksi. Oli mukavaa olla kunnon kattovalon kanssa töissä! Illalla laittelin koirineni sitten seitsemättä saalia alulle, ja Madame Wilma askarteli mielissään kartion kimpussa.

Työvälineet liossa homman jälkeen. Melkein onnistui saada räystästipusta pesuvedet! Tänä aamuna vesi oli kuitenkin mennyt kovaan jäähän, tarttee sulatella ja pestä muulla vedellä päivemmällä.

 Onneksi olen hieman ryhdistäytynyt ulkohommissa, kun niistä alkoi tulla jo henkistä painolastia. Siispä lauantaina biokompostorin sisukset saivat perunakuokalla purkaen kivan kyydin, pulkalla puutarhalle, ja sopivan kokoista vakoa syntyi nopsaan metsänistutuskuokalla niiden massan edelleenmuhimispaikaksi. En tehnytkään vakoja peltomaahan, kun artisokan nostossa ilmeni, että edellisvuotiset kompostorijätteet olivat niiden kasvupaikalla aika vähän hajonneet. Katsoin sopivaksi piilotuskohteeksi mustaherukkapensailta raivatun köyhtyneen maan. Biokompostorin sisuksessa pohja on lähes multaa, pinta taas on lähes siltään, lisäämisen jälkeen. Jopa toista viikkoa sitten sinne menneet kulahtaneet syysasterit vaasista hehkuttelivat vielä violetteja kukkiaan. Tässä kompostorimallissa (globe) on aika hyvä ilmanvaihto, sillä se on koko vuoden aivan hajuton. Tyhjentäessä yläkuori nostetaan helposti pois.

Maksaruohon alkavia yksilöitä: Paksuimmat varret ovat kehittäneet paikkaansa jopa puolenkymmentä uutta alkua, mutta jätän ne erottelematta, kun ei ole oikein sopivia laboratoriotyökaluja...

Komeamaksaruohon taimentuotanto on sivuuttanut jo alkuvaiheensa. Vaasiin lokakuulla taitetetut kukkavarret kehittivät noin kuukaudessa veden alla ensin juuria ja sitten pieniä poikastaimia niiden yhteyteen, joten nostelin eilisaamuna oksat pöydälle, erotin taimiosat muusta oksasta ja kävin aamutuimaan laittelemassa taimet multaan avomaalle, jossa maa vielä oli n. +6 asteen lämpöistä. Karhunvattu oli tiputellut siinä vieressä karheita lehtiä sopivasti, joten vauvat saivat ympäristöönsä hieman eristekerrosta, ettei multa ensimmäiseksi jäädy. Etupihan penkistä taittelin lisää maksaruohojen kukkaoksia vaasiin ja lisäsin ulkopenkkiin tilalle evergreen- eli varastoista putkahtaneita silkki- ym.kukkia, joilla somistin muutama viikko sitten postilaatikkoistutuksenkin havujen ohella (sinne ei kannata laittaa kanervia, kun niille pitäisi olla juurikosteutta koko ajan).

Oikeanpuoleiset vaasit ovat entisten taimilähteiden jatkoa, vasemmalla uudet eilen penkistä taitellut oksat.

Tulppaaninsipulit on myös lauantaina saatu multaan. Niille löytyi kätkemispaikka maantienvarren läheltä, jossa jaloangervojen kasvupaikka oli hieman liian tiheä. Nostin sieltä pari paakkua muualle, ja kaikki 80 tulppaaninsipulia samaan kohtaan. Osasta kyllä ei tulle mitään, ne olivat pitkän odottelun jälkeen kuivahtaneet, minkä yllätyksen tavallisetkin sipulit osaavat tehdä. Etupihalleni ei sipulikasveja kannata laittaa, koska lumi viipyy pitkään lipputangonpenkissä, kun on kuusen varjostusta. Lauantain ulkotöiden loppuhuipennukseksi katkoin vielä lehdensä pudottaneet jättitattarien varretkin kuivumaan kompostikeon päälle. Niistä saa mukavaa paukkuvaa polttoainetta saunanuunin lämmitykseen keväällä.

Kolme laatikollista klapeja on näille kärryille sopiva määrä, kun kuljetaan alamäkeen, autotallista alaovelle. Kokemuksesta olen oppinut, että useampien kanssa tulee helposti epätasapaino. Ja eläkeläisellä on aikaa!