Adventin aika alkanut

On vietetty vilkasta aikaa syntymäpäivien merkeissä! Jo viikko sitten tapahtumat alkoivat Turengin asemalta, jonne rakkaat kollegani olivat kokoontuneet lounaalle, loistava menu ja kukkavihko yllätyksenään. Oli tosi mukava yhdessäolon hetki, niin lämmittävä tavata,sillä monikymmenvuotiset työtoverit ovat kuin kotiväkeä.
Myöhemmin köröttelin kotikulmille pimeän ja iltapäiväruuhkan pitäessä hyvin hereillä. Wilma odotteli eteisessä oven edessä maaten.  

Kunhan ehdin, teen näistä kukista erikseen postauksen Tertun kasvimaailma-blogiin.....

 Keskiviikko-ja torstai-iltapäivät olin varannut täkäläisille tuttavilleni, ja vieraita kävi niin sopivasti, että ehdin seurustellakin tulijoiden kanssa! Usein emäntä ehtii vain häärimään tarjottavien kanssa, mutta tällä kertaa tahti oli oikein mukavan hämäläinen. Ensimmäinen vieras, naapurista tuli varmuuden vuoksi kakku kainalossa, kun olin vähän arvellut aiemmin, etten kakkua laittaisi. Olin kuitenkin tehnyt liudan hedelmätorttuja, niitä riitti matkaeväiksikin sitten myöhemmin.

Viikonlopulla oli suvun vierailujen aika, torstai-illasta alkaen (Tiitu, reppana keuhkokuumeessa ja Tella). Perjantaina vieraili myös lämpöpumppuspesialisti tarkistamassa nikottelevan masiinan käymistä, ja saatiinhan se sitten oikeasti pelaamaan! Tuskin hänen autonsa oli kaikonnut, saapui jo flunssan kourissa kituva Emmi, jota sitten hoidettiin kakkujen ja suklaiden kera, koirien lämmittäessä kahta puolta. Muut vieraat tulivat lauantaina omilta tahoiltaan, ja muuten niin kovin hiljainen talo suorastaan pullisteli puheensorinaa! Kiitos kaikille kävijöille ja muuten muistajille vielä kerran!

Viime sunnuntaina kaikuivat adventin riemuisat hoosiannat kirkoissa ja pirteissä, kynttilät syttyivät sisällä ja ulkona. Omakin jouluvalopensaani on alkanut loistaa alaoven pielessä valaisemassa Wilman aamulenkkiä talon ympäri. Lumimarjapensaissa on tänä vuonna tavattomasti valkoisia palloja sinisten lamppujen joukossa! Ilmat jatkuvat kuitenkin syksyisissä merkeissä, sateet seuraavat toistaan, tuulenpuuskat edellisiään. Joskus hetkeksi kirkastuu, ja lämpö laskee kevyesti pakkaselle, taivas täyttyy tähdistä.

Kaunista filigraanityötä on tämän taloon tulleen lyhdyn hattu. Ei taida joutaa töihin ulos. On myös hyvä ison kynttilän sijoituspaikka.

Mieleen muistuu monia edellisiä syksyjä, yhtä pitkään viivytteleviä kuin nykyinenkin. Esimerkiksi 2006, jolloin odottelin syntymäpäivävieraita, satoi niin, että korkean talon etuovi turposi eikä enää mahtunut karmeihinsa. Ovea joutui pitämään lukitsematta, kunnes joku armelias teräaseen omistaja madalsi kynnystä niin, että lukonkieli meni koloonsa. Oven kuivuttua viimein oli vetoisten talvisäiden vuoro. Tuo jos mikä vauhditti tilaamaan Soikkelin metallityöverstaalta ovien päälle sadekatokset, eli ne tulivat 2007, ja uusi ovi tuli sitten ikkunaremontin yhteydessä 2010.

Kuva tältä aamulta, kun on pikkupakkasen aamu. Iltayöstä satoi hieman lunta!

 Noin 30 vuotta sitten, 1982 marraskuun lopulla oli toimitettavana äitini hautajaisten valmistelut, hänen poislähtönsä oli 22.11. Silloin oli ollut joitakin räntäsadepäiviä, olin saanut töistä 25.11. vapaapäivän järjestääkseni täällä monta asiaa. Olisi pitänyt tulla kumisaappailla, päivä oli märkä ja monta asiointikohdetta. Mutta seuraavan viikon kuluessa maa muuttui jälleen mustaksi ilmojen lämmettyä, ja hautajaisissa 5.12. hautapaikka oli kaivettu sulaan maahan, eikä yhtään lunta ollut näkyvissä. Ilma oli tyyni ja vesihöyryinen, ja illalla kirkon valonheittäjien valot osuivat erikoisella tavalla sumuilmaan, kuin olisi kirkon tornia ympäröinyt toisiaan kädestä pitävien tummien hahmojen parvi, kun monen valolähteen takia oli useita tornin varjoja. Tuntui kovin turvalliselta. Silloin päätin, että tärkeimpiä päämääriä tulee olemaan muutto asumaan tähän taloon, mutta menihän siinä kuitenkin 23 kesämökkivuotta, ennenkuin kaikki reviirini kamppeet tänne matkasivat!

Peräpäästä puuttuu vielä n. 5-6 cm, sitten teen oikealle eli etupäähän vielä kaulusta poimimalla silmiä ja muotoilemalla samalla. Lisäksi tarvitaan kiinnitysnauhat peräpään tienoisiin.

Olikin eilen jo rääppiäisten aika, ja kaivoin myös lankakerien loput esille, koska Wilman villapaita piti panna alulle, tai oikeastaan huomioliivin alle puettava loimi on tarkoitus saada aikaiseksi. Onneksi vieraillakin oli neuletyöt mukana, joten jälkimaininkien sopivasti kiikuttaessa tuli koiranvällyä tehtyä pitkän matkaa. Langantähteitä riittää kahteen muuhunkin loimeen, joten joululahjoja tällä kertaa näin. Ilta huipentui Wilman matolle pullauttamaan valkoharmaaseen yrjö-kakkuun. Mistä lie vohkinut talouspaperia tuollaisen määrän? CSI-etsivät ovat todenneet, että kahvikeittimen vieressä ollut pienehkö rullanloppu on kateissa.....