Rapunpielen pensaskärhö on alkanut kukkia, se kasvoi puoli metriä korkeammaksi kuin viime kesänä! |
Auringonlaskun aikaan eilen pilvet olivat jo niin ohenneet, että saatiin iltarusko kesäkahvilan takaiselle taivaalle, kello oli melkein 23. |
Juhannussunnuntaina tulijoita oli kovin sateisen päivän iltaan kertynyt alle yhden käden sormille, joten esitys peruttiin. Niinpä nyt kahtena ensimmäisenä viikkona puffettia pitävän Taideseuran kahveja keittäneet joutuivat kaatamaan pannut tyhjiksi ihan toisella tapaa kuin oli suunniteltu.
Tuottoja ei kertynyt parista ensimmäisestäkään kerrasta, sillä näyttelijät ja heidän järjestysmiehensä saavat kahvilanpitäjältä kahvinsa ja pullansa ilmaiseksi. Jos näitä "vapaamatkustajia" tulee kahvipöytään n. 30, pitäisi olla maksavia vähintään kolme kertaa tuo määrä eli n. sata, mutta kun katsomoon saapui kummallakin ensimmäisellä kerralla vain 58, joista mahdolliset kahvinostajat tulisivat, koko ensimmäinen viikko meni raskaasti tappiolliseksi.
Kahvejahan pitää lisäksi varata summamutikassa, eikä missään tapauksessa saisi käydä niin, että myytäisiin eioota. Onneksi tiistaina oli katsojia jo n. 170, joten saatiin paikattua tappioita, mutta plussalle ei vielä noustu.
Minulla on "vastuualueena" kukkaistytön hommat, ja huolehdin myös pöytäliinoista ja pesuvesistä. Se tarkoittaa, että märän esitysillan jälkeen liinat tulevat meidän yläkertaan kuivahtamaan, ja että joka kerta on mukana vesikanistereita ja riepuja, että liinat jäävät yläpinnaltaan puhtaiksi. Myös pöytiä ja penkkejä pitää alkuun siivoilla, kun ympärillä olevasta männiköstä leijuu siitepölyä joka paikkaan.
Muut kylän juhannushuvit saatiin vietyä mallikkaasti. Oli lippukallion lipunnostajaiset, jokavuotinen traditio lauluesityksineen (Rautasuon perhekuoro) ja yhteislauluineen käynnistyi klo 18, siellä lipunnoston suorittivat kyläpäällikkö Petri Rytikangas ja avuksi tullut Antti Kankkunen. Juhannuskokon sytyttäminen oli klo 19 Radansuun laavulla Urajärven rannassa, jossa puolestaan työmyyränä hääri Tuomo Ourila ja makkaranpaistajana Pirjo Puukka.
Tella-koirallakin oli mukavaa, kun se tapasi siellä toisia koiria, vaikkei se nyt tällä kertaa itse laulanutkaan, vaikka kyllä osaa. Kokkoreisulle sitä ei otettu, koska avotuli ei ole hyväksi koiran turkille, ja toisekseen ohjelmassa siellä oli makkaroiden paistoa, ja siihenkään ei tarvita koira-apulaista.
Ruohonleikkuuseen ei enää ole kovin kiire. Kun alueet on katkottu kahteen kertaan, niin uudiskasvu ei ole enää niin kiihkeää kuin kevätkesällä. Onneksi, sillä hyttysten lisäksi mäkäräisetkin vaanivat isoina pilvinä ulkona olijaa. Kun ajelin tiistaina kylämme ympäristössä, näin, että Destia oli alkanut jo piennarniitot Kausalasta ja Lyöttilästä päin, kohta varmaan kohtaavat kylässämme. Juuri alkanut paimen- ja ahomataroiden valkoinen kermavaahto siis nitistyy, mutta pianhan matarat ottavat uutta kasvua, ja kukkivat toisen kerran ahdekaunokkien kanssa, vajaa kuukautta myöhemmin.
Meninkin siis mattopuille maanantaina, koska yhden maton loimi oli jäänyt vuokrapuihin odottamaan jo toista vuotta sitten. Tiistai-iltaan mennessä on siitä saatu tehtyä n. 1,5 m ja ehkä samanverran lointa vielä näyttäisi olevan jäljellä.
Viime vuotisen toisinto näyttää olevan myös kitkemisistä seuraava allergiareaktio-ihottuma käsissä, joten senkin takia on hyvä rauhoittua sisätiloihin toipumaan.
Juhannusvieraat lähtivät taas tahoilleen muualle Suomeen, joten talossa vallitsee hiljaisuus. Taivas lahjoitti maanantaiksi pyykkipäivän, joten uudet vieraat sen puolesta voivat tulla koska vaan! Taidan olla luonteeltani jonkinsortin erakko, kun hiljaisuus tuntuu niin turvalliselta ja kotoisalta. Ja seurustelun tarpeita voi tyydyttää näissä yhteisissä kahvilariennoissa. Kissanpoikien katselureisukin Tampereelle odottaa. Kohta on kiire, että ehtii kaikki viisi vauvaa tarkastamaan ja ihailemaan, ennenkuin ne matkustavat uusiin koteihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti