Kohta kesä kukkeimmillaan

Kesän kohokohtia on pensasruusujen aika. Se alkaa lähiaikoina, sillä juhannusruusu ikkunan alla on jo valkoisenaan ja muissakin ensi nuput avautuneet. Juhlamieltä siis ilmaan! Sääkin on nyt hellinyt, mukavaa kesäilmaa on saatu päivittäin. Mäkäräisten ja hyttysten tiedusteluyksiköt kyllä tuovat puutarhan kiertelijän tai rikkaruohostajan pian sisälle, mutta muuten melkein täydellistä tämä elo. Juhannuskin on jo viikon päässä.

Teresanruusun ensimmäinen kukka auki.

Amerikanvieraani ovat parhaillaan sukulaiskiertueella. Turun kautta Kristiinankaupunkiin, sieltä Tampereelle ja edelleen Helsinkiin on ollut matka. Aika haipakkaa viideksi päiväksi! Huomenna on taas minulla ilo ottaa vastaan Raija, joka jää vielä muutamaksi päiväksi Iitin yhteiskouluaikojensa merkeissä Kausalassa olevan luokkakokouksensa takia.

Matkailijoita on jo alustavasti evästetty, sillä jälkiuunileipiä on tilattu kauppaan maanantaina haettavaksi, isompi lasti. Niitä ei myydä tai valmisteta siellä päin, vaikka ruis tietenkin tunnetaan kaikkialla maailmassa. Se onkin tärkein vieminen mukana, menipä sitten vieraisille tai sinne omaan kotiinsa.

Meillä on taas Musiikkiviikkokin meneillään, se on erityisjuhlan aikaa, sillä tapahtumia on ollut jo kymmenenä vuonna. Pihat on kunnostettu ja kylttejä viritelty vieraiden viihtyä. Tänäkin vuonna yläkerran kammareissani on ollut taiteilija-asukkaita, joten on ihanaa kuulla musiikin ääniä pienten harjoitteluhetkien myötä muuten niin hiljaisesta yläkerrasta.
Kirkkomme on sisältä kuin morsian, kauniin vaalean vihervän sävyisenä, ja ikkunoista tulvehtii kirkkomaan puiden kesäinen vihreys. Tänä vuonna kuultiin ensimmäisessä konsertissa Einojuhani Rautavaaran sovitettua sävellystä Cantus arcticus, jossa pianon kanssa vuoropuhelua esitti ääninauha, joka oli tehty pohjoisen lintumaailman äänistä. Kovin kiinnostavaa, sehän avaa aivan mielettömiä mahdollisuuksia säveltämiseen, jos musiikki saadaan osaksi muiden äänien maisemaa. Toivottavasti tämä idea muhii ja kasvaa hyvin, ja sitten on kiinnostavaa kuultavaa vanhuuden vuosikymmeninä. Näissä etelä-Suomen jokeltavissa muuttolinnuissakin on runsaasti vaihtoehtoja. Linnut eivät pyydä provisiopalkkaakaan...

Ensimmäiset keltapäivänliljatkin avautuivat tänään.

Kirkonkylän kioskilta haetaan pahimpaan kuumaan tai muuten vaan Suomen parhaat jäätelötötteröt, Kesäkahvilassa käydään enempi virkistäytymässä. Jo ensi tiistaina alkavat myös kesäteatterin näytännöt, heillä harjoitukset kohta kiihkeimmillään. Eilen illalla Tellaa kävelyttäessä kuului hautausmaan mäelle musiikkikatkemia Dark Lady:sta, joten sehän on pakko kokea myös.

Silmälasien nielijä-komposti!

Puutarhan kunnostamisessa on ollut tällä viikolla sirppihetkiä, sillä pensaan alusiin ja muihin ahtaisiin paikkoihin ehtivät vuohenputket saavat kyytiä niistäkin. Koin järisyttäviä hetkiä pari päivää sitten, kun pitkän aherruksen jälkeen huomasin, että olin tiimellyksessä hukannut päässä olleet aurinkolasit, jotka on valmistettu niin, että ne ovat myös autonajolasini. Yksi autoilureisu Kausalaan tehtiin vanhoilla laseilla, mutta kun kävelin eilen kaikki reittini ja lopulta menin kompostille pöyhimään sinne laittamiani heiniä, niin sieltähän ne tulivat esiin.  Olivat varmaan jääneet ns. otsalle, kun olin pyyhkinyt hikistä naamaa, ja siitä irronneet työn viimeisinä hetkinä.

Naapurilta saapui tontille liuta kurpitsantaimia, jonka takia piti käydä muutama multasäkki Kausalasta, vaikken muuten nyt lisämultaa tarvitsekaan. Säkissä kosteus pysyy paremmin, vaikka pohjassa jokunen reikä onkin. Tänä vuonna säkkien paikaksi tarjoutui klapipinon pohja, sillä pienin pinoista oli kaatua pyllähtänyt toissa yön aikana. Siinä piti ahertaa eilinen aamupäivä, että sain ne tallin uumeniin, sillä sateita on ennustettu lähiaikoina useammalle päivälle. Lisäsin pinon pohjaan vielä hieman oksasavotasta tullutta rankaa, jotta säkit eivät ole maassa kiinni. Niihin nimittäin tuppaa myös menemään mauriaismuurahaisia asumaan, ja ajattelin, että hieman hankaloitan sitä hommaa. Tuossa niiden on hyvä olla, sillä rännivesien saavi on kolmen metrin päässä.

Muurahaissotaa on käyty myös sisällä, sillä punaisten kekomuurahaisten mielestä eteisessä oleva pakkasarkun alunen ja viereiset nurkat olisivat hyviä keon rakentamiseen? Tein torjuntaa jo ennen Islannin matkaa ja luulin voittaneeni, mutta kotiin tultua piti lisätä uusi annos sirotetta, ja nyt saa imuroida päivittäin kymmeniä kuolleita. Kuinkahan kauan kestää? Aion voittaa tämän taistelun.

Tella, ikioma muurahaiskarhuni, tuli myös eilen kyläilemään, mutta sisämuurahaisia se ei saa löytää, koska ne ovat saaneet torjunta-ainetta. Tellan kanssa käydäänkin ylähautausmaan hiekkaisella parkkipaikalla, jossa noita herkkupaloja löytää mielin määrin.