Tulta varpaissa

Tontti vaihtuikin muutamaksi päiväksi enemmän länteen, sillä pääsin mukaan Islannin retkelle, jonne vanhempi tytär perheineen teki vajaan viikon matkan. Ilmat olivat aivan upeat, sillä saimme viettää jokaisen päivän mitä kauneimmassa säässä. Kun oltiin napapiirillä ja ison Grönlannin naapuristossa, oli selvää, että tuuli oli aika vilakkaa, ja varsin hyvin tiesimme kadun varjoisalla puolella, missä maassa ollaan. Koti-Suomeen eilen tullessa ei kyllä huomannut mitään eroa, samat olivat tuntemukset täälläkin.

Siniselle laguunille johtava tie on raivattu vulkaanisen kivimassan läpi.

Matkalla tulivat tutuiksi Islannin peruselementit, laava-ja tuhkakentät tulivuorihuippuineen, joita oli ylenpalttisesti kertomassa,että hiljan oli tapahtunut jotain. Käsite hiljan on aika suhteellista, sillä laajat Reykjavikin ja Keflavikin väliset kuun maisemat, joihin tutustuttiin Blue Lagoon-retkellä, olivat kuulemma 1200-luvulla sattuneen purkauksen jälkiä, mutta näyttivät kyllä tuoreemmilta. Toki purkauksia sattuu tiheämmin, muutaman vuoden välein. Kaikilla on tuoreessa muistissa 2010 sattunut etelärannikolla tapahtunut purkaus, ja siitä 3000 km laajalle levittäytynyt massiivinen tuhkapilvi, joka haittasi Euroopan lentoliikennettä viikkokausia.
Tulivuoren purkausaukkoa nimitetään kraateriksi, sellainen tuossa postauksen alkukuvana. Tämä kraateri oli ollut hiljaa jo jonkin ajan, koska sen pohjaan oli syntynyt järvi.

Kävimme eräissä turisteille tarjotuissa kuvauskohteissa vakuuttumassa mannerten rajasta, tässä rajamaasto on ylimpänä, ja siellä on järvien ja jokien täyttämiä rotkon pohjia. Reunoilla nousevat jyrkät maanjäristysten halkaisemat kallioseinät.

Islanti on merenalaisen vuorijonon, keski-Atlantin selänteen huippuja, jonka lännen puolella on Pohjois-Amerikan mannerlaattaa ja toisella puolella Euroopan laattaa. Molemmat kasvavat tästä selänteestä koko ajan hieman lisää, joka purkauksesta eli Islanti kasvaa kokoa saaren keskeltä. Selänteen keskikohta on näkyvillä muuta saarta korkeampina tulivuoriketjuina ja siirroslinjoina. Tälle alueelle sattuvat tulivuoren purkaukset ja järistykset, ja sieltä myös löytyvät geysirit eli kuumat lähteet. Alla olevassa kuvassa noin 10 min.välein purkautuva ja n.10 m korkeuteen vettä purskuttava lähde, joka oli melko laajassa lähdekentässä tuon taustan tulivuoren tyvimaastossa. Purskuava vesihän on pohjavettä, jota saadaan sateista lisää, ja se käy lämpiämässä kallioperän halkeamissa, joissa on tarpeeksi kuumuutta.
Osa kuumista lähteistä on rakennettu voimalaitoksiksi tai otettu kaukolämmön välineeksi, näimme paikoin maastossa runsaasti putkia. Tavallisen kaivon asemasta saattaa uudisasukas saada kuumaa vettä tuottavan lähteen aikaiseksi.

Koska meri-ilmasto on läsnä, on paljon sateita, joista talven aikana kertyy lisää jäätä korkeimpien paikkojen laelle. Jäätiköt ovat paikoin valtavan kokoisia, mutta niiden sulaminen myös, sillä tuhkapilvien kautta jään pinta tummenee, ja se imee itseensä auringon säteilyä tehokkaasti. Jäätiköiltä siis virtaa ryöppyäviä jokia!

Yllä olevassa kuvassa on toiseksi suurimman kosken, "Faksin" laaksoa, jonne geologian retkellä tutustuimme. Paitsi maanpinnalla järviä ja jokia voi olla myös jäätikön sisällä tai alla, ja jos tulivuoren toimintaa sattuu, voi kerralla sulaa paljon jäätä ja tulla suuria tulvia, jotka vievät mennessään tiet ja rakennukset.Vaikka oltiin napapiirillä, kaikkien vuoden kuukausien keskilämpö on yli 0:n, ja siitä johtuen eteläosassa saarta ei ole routaa.

Ennen lentokoneiden aikaa Islantiin mentiin vesitse, ja useimmat kylät ja kaupungit, kuten tuossa yläkuvassa Reykjavik, ovat hyvän sataman omaavia. Tältä kohtaa alkoivat turistien valas- ja linturetket. 
Lentäen Islantiin pääsee Suomesta kolmessa tunnissa, ja saman verran on myös kelloa rukattava taakse päin. Alueeseen on helppo tutustua, sillä hotelleilta voi varata retken lähes kaikkialle, ja täsmälliset kuljetukset hyvillä kulkuneuvoilla tekevät retket mukaviksi. Suosittelen!