Keskikesän päiviä

Aurinko paistaa, ja pihassa riittää vehmautta!

Kesä on ehtinyt jo Eino Leinon päivään, jolloin lisäksi kaikki kynnelle kykenevät voivat alkaa suoltaa kesärunoa, sillä sama päivä on myös nimitetty runolle ja suvelle. Oikeasti kesä on parhaimmillaan, lämmintä piisaa, ja ahomansikoita löytyy kukkapenkeistäkin.

Viikon tavalliset askareet on saatu tehtyä, se tahtoo sanoa kaksi päivää ruohonleikkuun kimpussa ja kolmena muuna taistoa vuohenputkien ja nokkosten kanssa. Niitähän ei kyllä tehdä koko päivää, vaan tietty tovi, ja lopulle päivää keksitään muuta, kuten matonkutomista tai loimentekoa.

Kurpitsasäkeissäkin alkaa jo ison kasvun aika, kun yöt ovat lämpimiä ja valoisia. Ensimmäisessä säkissä on kesäkurpitsaa.

Ja tietysti sitä kesäteatteria, nyt ollaan menossa kolmatta viikkoa, ja kyläyhdistys on ottanut tehtävät taideseuralta näille kahdelle viimeiselle viikolle. Eilen oli ensimmäinen tuoreiden voimien päivä, ja kansaakin oli saapunut hemaisevaan kesäiltaan lähes ennätysmäärä (ennätys on tänä kesänä ollut nim. 168 ja eilen oli 167 katsojaa). Kahvit ja muu juotava kävivät hyvin kaupaksi jo ennen esitystä, samoin meni runsaasti jäätelöä, ja väliajallakin riitti vielä tarpeita runsain määrin, joten saatiin olla tyytyväisiä päivän tuloksiin.

Aamulla tulin siihen tulokseen ensi viikon sääennusteita tutkailtuani, että klapipinoille pitää tehdä jotakin. On luvassa sateita ensi viikolle oikein useana päivänä, ukkosiakin povataan. Kolme mäellä seisovaa pinoa oli peitelty toukokuussa yhteisellä pressulla, ja huomasin, että siihen oli kertynyt vesipusseja sateiden aikana ja etummainen pino oli alkanut hieman antaa periksi. Niinpä tein rohkean ratkaisun, että kyyditsin siitä pinosta pois puolet autotallin varastoihin, ja vaihdoin pressun keveämpään varustukseen eli pinonlevyisiin muovisuikaleisiin, joista sadevesi pääsee pois oitis.

Kun "virtaa" vielä riitti, otin pitkän aikaa kutsuneen homman, eli keinunkatoksen pesun työn alle. Työvälineen haussa sai käyttää mielikuvitusta, ja lopuksi päädyin juuresharjaan, jolla katoksen reunaan ommeltu valkoinen tere muutti väriään mustanharmaasta vaaleammaksi. Pari sateista edelliskesää olivat saanet tereen muuttumaan ihan kamalan näköiseksi. No eihän keinukaan ihan eilen ole ostettu, sehän tuli taloon samaan aikaan kuin autotallikin tehtiin, eli täytti viime vuonna jo 20, niin että onhan sillä jo lupa ollakin kulahtaneen näköinen. Lopuksi virittelin katoksen paikoilleen ja toin vielä aurinkovarjonkin siihen toimittelemaan tehtäväänsä, jos sattuisi olemaan aikaa istuksia joskus. Varjoa ei iltapäivällä tarvitse, sillä talo antaa suojaa.
Kuten pation kuvasta huomaa, kesäsateet ovat antaneet mahtavaa kasvuvoimaa ukonkelloille, jotka ovat toista päivää auki, ne ovat runsaan metrin korkuisia, joten patio paikuttaa aivan trooppiselta. Puiset laatat pation lattiana eivät kyllä elä enää montaa vuotta, asentelen siihen sitten ensi tai seuraavana syksynä betoni-laattoja, joita ei sitten tarvitse syksyisin nostella pois paikoiltaan kuten puulaattoja.

Parkkipaikan puolen näkymiä hallitsevat nyt kukkivat ruusut, varsinkin neidonruusu, joka intoutui viime kesän kosteudessa puskemaan kaksimetrisen verson! Aiemmat versot olivat olleet 60-70 cm korkeintaan. Kun jalosteen nimi on Rosa alba 'Maxima', niin nyt vasta ymmärrän, mitä se Maxima oikein tarkoittaa. Olin aiemmin kuvitellut, että se kertoo maksimaalisesta kauneudesta, mutta taitaa olla proosallisempaa. Lähikuvasta voi tehdä omia johtopäätöksiä. Punalehtiruusut ovat koristautuneet myös kymmenin pienin lilapunaisin kukin. Neilikka-ja hansaruusuillakin on kukka-aika, alakuvassa hansat.

Sain viikolla valmiiksi mattoloimen lopun, josta tuli kaksi noin parimetristä pätkää, ja eilen päädyin tekemään jo seuraavankin loimen samaan puuhun, vaaleasta kalalangasta sekin, koska näyttää olevan melko vaaleaa tuo kudevarastoni yleissävy. Tähän uuteen loimen teen sen suosikkisidontani, jossa palttina ja ripsi tekevät vuorotahtia.

Lopuksi kuva valamonruususta, jolla myös kehkeytyi yli parimetrisiä versoja. Ne päättivät tukikepistä huolimatta ottaa kaarevan muodon. Nyt on meilläkin ruusuportti! Se on nöyrälle, sillä pitää kumartaa noin metriin ennenkuin pääsee alta, tai toinen vaihtoehto on nahkahanska kädessä nostaa portin kohtaa mennessään.