Tänään eletään muistopäivää, sillä vanhempi veljeni olisi tänään täyttänyt 77 vuotta, jos olisi saanut elää, mutta joutui muuttamaan esi-isien tykö jo 15 vuotta sitten, kesän kynnyksellä. Miten lienee siellä manan mailla löytänyt vanhaa sukuaan, täällä meidän ilonamme on ainakin ollut tänä kesänä löytää laaja joukko ennestään tuntematonta sukua, sekä Suomesta että rapakon takaa.Kiitos uutterien sukututkijoittemme Raijan ja Mikon!
Blogikirjoitteluni on hieman myöhässä, kun oli huolia koneen kunnosta, ja niinpä kuljetin sen AT-tohtoriin, josta se kotiutui tänään tarkastettuna ja hyväkuntoisena. Olen oikein polleeta, kun huomasin piirtää kaavakuvan piuhojen paikoista koneen pinnassa ennen irroitusta, joten koneen kotiin tultua seurasin vain piirrosta ja kas, nyt ollaan taas kuin silloin ennen... Eikä ollut vaikeaa.
Tella jatkaa oloaan täällä kolmen kerroksen talossa, sillä on ilmiselvästi mukavaa kuin Kultakutrilla, kun vaihtelee ajankuluksi olopaikkaansa yläkerran vuoteissa sillä aikaa, kun itse viihdyn kangaspuilla. Yläkertaan se kipaisee nykyisin myös silloin, jos lähden asioille ja koira jää talonvahdiksi. En tiedä, miten tuo vahtiminen sujuu, sillä koira tulee ylhäältä tai pohjakerroksesta eteiseen vasta, kun huudan sitä.... Tellan kanssa kävelyt aamuisin tuovat upeita hajuelämyksiä Verkkorannan tien tuntumassa, kun yhtaikaa aistii rannasta päin lahoavien kasvien ja lämpimän veden tuomaa viestiä, ja metsän puolella lämpenevän metsänpohjan monia tuoksuja. Kuhankeittäjät ovat menneet, mutta poikas-pikkulintuja on joka oksalla katselemassa evästä itselleen.
Vaikka nyt on saatu viettää aivan kesäisiä päiviä viime aikoina, niin askareet kuuluvat selkeästi kylmän kauden valmisteluun: sadonkorjuuta ja polttopuiden varastointia. Taideseuran muuttotalkoissa lauantaina siirtyi Taideseuralle 35 vuoden aikana Pajalassa kertynyt monipuolinen käyttötavaroiden ja huonekalujen määrä uusiin tiloihin, edelleen Kausalassa. Sinne kai sitten mennään keramiikan tunneille muutaman viikon kuluttua. Koululaisetkin jo lähtivät opinteilleen Valion pingviinin antaessa vauhtia kylämme kioskilla viime lauantaina.
Olen tehnyt musta- ja viherherukoista pikkurasioita pakkaseen murskaamalla marjoja hieman, tarkoitus on tehdä joko pikku kiisseliin sopivia tai jogurtin kanssa syötäviä panoksia. Tänään aloin samantapaisen punaherukoilla, mutta jätän ne kokonaisiksi, jos tulisivat sitten paremmin piirakkamarjoina käytetyiksi. Mangoldinvarsista on jo tehty kaksi suolaista piirakkaa, ja lisää voisi tehdä, jos syöjiä olisi tarjolla. Kaalikääryleitäkin tein viikolla yhden ison kaalin lehdistä.
Pihlajanmarjat kypsyvät hyvää vauhtia, joissakin puissa on selvästi punaisia marjoja, kuivemmassa kasvavilla vielä oranssi vivahde. Alkukuun keltainen look on nyt talletettu matoksi, ensimmäinen tästä loimesta on jo valmis ja toinen tulee huomenna. Saapa nähdä, riittääkö vihreä kude vielä useampaan pätkään, vai onko jo vaihdettava mallia.
Puutarhani on myös villieläinten, aloin uumoilla sitä jo sen alkukuussa nähdyn metsäkauriin jälkeen. Nimittäin pari päivää sitten kävelimme Tellan kanssa keskipäivällä koirain kukkapenkin tienoilla, jossa puskee varsiaan myös koristekurpitsoita. Koira rupesi siinä nuuhkimaan, eikä yhtään huomannut, kun pienehkö jäniksenpoika kirmasi aivan metrin päässä kasvimassasta karkuun. Ilmeisesti sen ikäinen poikanen, ettei juuri ole hajua. Klapipinoja sisään siirtäessä jouduin keskeyttämään suuren sisiliskomäärän nukkumisaikeet. Melkein joka kärryllisessä tuli autotalliin yksi, joka sitten sai paluukyydin takaisin ulos, koska se ei päässyt puutarhakärryn liukkaalta pinnalta etenemään. Osa liskoista huomasi puikahtaa pois jo ennen kärryyn joutumista. En laskenut isojen ja pienempien liskojen määrää, mutta paljon yli kymmenen niitä oli. No, kaksi pinoa jäi autotallin seinustalle talveksi, eiköhän siinä kerrostalossa ole sijaa niille kaikille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti